SIG

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
SIG ulkoilmakeikalla Raisiossa vuonna 2005.

SIG on raisiolainen popyhtye. Yhtye oli suosituimmillaan 1980-luvun ensimmäisellä puoliskolla, jolloin se oli yksi suomalaisen uuden aallon tunnetuimmista nimistä. Yhtyeen laulaja ja keulahahmo oli Matti Inkinen, joka on ainoana ollut mukana kaikissa SIG-kokoonpanoissa, lukuun ottamatta viimeisintä, S.I.G VII -kokoonpanoa.

Sigin aktiivisin kausi oli 1980-1986. Sen jälkeen yhtye julkaisi vielä kolme levyä.

Sigin tunnettuja kappaleita ovat muun muassa "Viipuri-pop", ”Tiina menee naimisiin”, ”Vuosisadan rakkaustarina”, "Jos taivas on vain pienille enkeleille", ”Älä sinä huoli”, ”Ludwig van Beethoven”, ”Hyvää syntymäpäivää”, ”Leijailen”, "Tähtisadetta", "Näkinkenkä" ja "Kuinka paljon sinua rakastinkaan".

SIG perustettiin vuonna 1978. Nimen alkuperä ei ollut vuosikymmeniin laajalti tiedossa, kunnes Inkinen paljasti sen tulevan sanoista The Sensational of Inksu Group[1]. Turun Sanomissa julkaistussa keikkailmoituksessa 24. helmikuuta 1979 Hannu Leppäsen keksimässä nimessä oli nolo kirjoitusvirhe, jonka vuoksi yhtye lyhensi sen muotoon SIG. Inksu oli Matti Inkisen lempinimi.

Nimen oli huhuiltu tulevan joko paikallisesta varkaasta Sika-Kyöstistä tai Raision tehtailla olevasta margariinikoneesta. Inkisen mukaan tarina margariinikoneesta on osittain totta, sillä tehtaalla olevassa koneessa oli myös kirjaimet SIG.[2][3][4]

Tausta ja alkuajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Inkinen ja pari muuta yhtyeen jäsentä olivat ennen SIG:iä mukana erilaisissa yhtyeissä mm. Raisio Kids[5] ja Happy Together Band eli HTB[6].

SIG-yhtye pyrki alussa soittamaan Ramonesin mallista punk-musiikkia[7]. Keikoille SIG lähti helmikuussa 1979, ja ensimmäinen levytys ilmestyi Hilse II -kokoelmalevyllä. Tämän jälkeen yhtye pääsi Johanna-levy-yhtiön listoille. Ensimmäinen single "Tiina menee naimisiin" (1980) oli hitti. Radiossa soi usein myös "Viipuri-pop". Levy-yhtiön tuottaja Atte Blom halusi tehdä SIG:istä popyhtyeen, ei punkyhtyettä,[5] mikä vaikutti yhtyeen musiikkiin. Toisaalta yhtyeen musiikkikuvaa oli luomassa Inkisen kiinnostus monenlaiseen musiikkiin Phil Spectorista ja muusta 60-luvun popista Brian Enon ja David Bowien kautta New Yorkin punkkiin ja monenlaiseen muuhun musiikkiin[5]. Inkisen suosikkeja olivat mm Shangri-Las, Robert Johnson, Bo Diddley, Everly Brothers jne.[6] ja Rauli "Badding" Somerjoki[8].

Suosion huipulla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sig jatkoi linjallaan, josta suurin osa oli poppia, osa rockia. Yhtyeen kolmosalbumin Vuosisadan rakkaustarina (1982) tuotti Gösta Sundqvist, ja sen nimikappale nousi suosituksi. Myös "Jos taivas on vain pienille enkeleille" oli suosittu. SIG ei ollut koskaan aivan levymyynnin huipulla[8], mutta silti sen kappaleet soivat radiossa usein. Vuoden 1983 Syke-levyn menestyskappale oli "Älä sinä huoli", joka ei myynyt hyvin, mutta oli suosittu jokamiehen listalla[8]. Myös "Lapsuus ja lapsellisuus" soi radiossa. Levyllä näkyi koneiden osuuden kasvu musiikin esittämisessä. Inkinen teki 1984 Sigistä riippumatat levyn "Allapäin", joka oli lähempänä perinteistä rockia. Myös vuoden 1984 "Sadan vuoden yksinäisyys" ja vuonna 1985 singlen B-puolena ollut "Hyvää syntymäpäivää" kuuluvat tunnetuimpiin SIG-lauluihin. T. T. Oksalan tuottama vuoden 1984 albumi Unelmia on yhtyeen menestynein levy. Levyn tunnettuja kappaleita ovat muun muassa "Ludwig van Beethoven", "Sadan vuoden yksinäisyys", "Pidä kii unelmistas" ja "Kuunsilta (sinä & hän)". Vuonna 1986 SIG julkaisi levyn Purppura, jossa on monia tunnettuja kappaleita, kuten "Leijailen", Pekka Strengille omistettu "Purppura"[8] ja elokuvaa varten tehty "Sateenkaari".

Musiikin esittämiseen liittyvä työtaakka oli yhtyeen jäsenille raskasta, mikä näkyi alkukauden henkilönvaihdoksina. Yhtye olikin vähän aikaa keikkatauolla 1983-1984. Sig yhdisti mollimelodian ja syntikkasoundin jonkinlaiseksi teknohumpaksi[8], johon monesti liittynyt naiivi ote ei ollut kovimpien punkkareiden mieleen[9]. Optimististen lapsellisten laulujen lisäksi Sig toi ahdistustakin esille[10]. SIG:in joissakin kappaleissa näkyvä dingomainen sentimentaalinen tyyli[11] oli muusikoiden itsensä kertoman mukaan huumoria[6]. Inkisen itsensä jälkikäteen kertoman mukaan "mitä kevyempää ja hölmömpää mä tein sen kovempaa meillä meni"[5]. Inkinen kertoi jälkikäteen, että tähtenä

olo oli tietenkin hienoa, mutta keikalta kotiin tultua arki iski vastaan.

SIG sai kyseenalaista mainetta maalattuaan Tavastian takahuoneen seinät valkoisiksi. Maailmanluokan artistit olivat paikassa vieraillessaan kirjoittaneet seiniin nimikirjoituksensa, mistä syystä tekoa pidettiin vandaalimaisena. Yhtyeen kerrottiin saaneen tempauksen johdosta Tavastialle porttikiellon, mutta klubin toimitusjohtaja Juhani Merimaa on kumonnut tiedon.[12] Merimaan mukaan enemmän asiasta närkästyivät muut muusikot kuin henkilökunta.[13]

Hajoaminen ja uusia kokoonpanoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yhtye hajosi vuonna 1987. Hajoaminen johtui yhtyeen jäsenten keskinäisistä kiistoista ja väsymisestä musiikin tekoon[5]. Inkinen julkaisi vuonna 1990 pop-leyvin "Ihmeellinen maailma" ilman SIG-kokoonpanoa. Tämän levyn tunnettuja kappaleita ovat mm "Jokin sisälläni kutittaa" ja "Maailman surullisn melodia". Sig-yhtyeen hiljaiseloa kesti vuoteen 1995 saakka, jolloin SIG palasi keikkarintamalle uuden materiaalin ja uuden kokoonpanon kanssa: vanhoista jäsenistä ei enää ollut mukana kuin Inkinen. Yhtyeessä tapahtui miehistövaihdoksia, ja se hajosi jälleen kahden tyyliltään hyvin erilaisen albumin jälkeen. Vuonna 1996 julkaistussa "Rakkauden sävel" albumissa SIG palasi lähelle alkuaikojaan. "Kansanlauluja kaupungeista" yhdisti musiikkiperinnettä ja diskopoppia.

Popfinlandiassa vuonna 2000 SIG oli mukana uudella kokoonpanolla, ja alkuperäisjäsenet Inkinen ja Oksanen soittivat pitkästä aikaa yhdessä. Vuonna 2003 yhtye teki comebackin julkaisemalla huhtikuussa sittemmin kultaa (yli 5 000 kpl) myyneen singlen Tuhannen ja yhden yön tarinat. Lokakuussa 2003 ilmestyi uusi albumi Suomalainen pop-levy. Tämän tunnettuja kapapleita ovat radiossa usein soitetut "Tähtisadetta" ja "Näkinkenkä".

SIG ei tämän jälkeen julkaisuut enää kokonaan uutta materiaalia sisältäneitä albumeja.

SIG:n 80-luvun albumeista on julkaistu myös cd-uusintapainoksia. Vuonna 1990 ilmestyi Vuosisadan rakkaustarina -levyn cd-versio. Kuluvalla vuosituhannella puolestaan julkaistiin kaikista muista albumeista cd-painos lukuun ottamatta Matkalla maineeseen -levyä.

Vuonna 2008 SIG vietti 30. juhlavuottaan. 26. tammikuuta 2008 ilmestyi juhlavuoden single "Kuinka paljon sua rakastinkaan?", joka nousi muun muassa Radio Suomen listoilla sijalle 4. Loppuvuonna yhtyeelle myönnettiin Raision kaupungin vuoden 2008 kulttuuripalkinto. SIG:n oli tarkoitus keikkailla juhlavuoden ympäri Suomea, mutta Matti Inkisen sairastelu pakotti yhtyeen syksyllä keikkatauolle. Sairastelu todettiin lopulta ja yllättäen aivokasvaimeksi[14][15]. Lokakuun alussa aivokasvain leikattiin TYKS:issä, ja Inkinen toipui leikkauksesta hyvin. Sitä seurasi raskas sädehoitojakso. Sädehoito huononsi Inkisen vointia ja mielialaa. Sigin keikkoja suunniteltiin Inkisen kunnon mukaan.

Keikkatauon oli tarkoitus päättyä toukokuussa 2009, ja harjoittelu sitä varten sujui hyvin.

Seiskan kohu-uutinen ja Inkisen kuolema[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Raision poliisi kuulusteli keväällä Inkistä epäiltynä lapsipornon hallussapidosta ja sen levittämisestä. Poliisi oli havainnut, että Inkisen tietokokoneelle meni lapsipornoa, ja sieltä tuli lapsipornoa. Kyse oli kovan luokan lapsipornoelokuvista.

Aikakauslehti 7 päivää kertoi 29. huhtikuuta 2009, että Inkistä epäiltiin lapsipornorikoksista. Inkinen kertoi Seiskalle ladanneensa koneelleen musiikkia eMule-vertaisverkko-ohjelmalla. Hänen mukaansa lapsiporno tuli vahingossa musiikin kanssa. Ohjelma lähetti jako-kansiossa olleen lapsipornon eteenpäin. Näin lapsiporno kulki Inkisen koneen kautta ja varastoitui sinne. Inkinen kiisti syyllistyneensä lapsipornorikoksiin[16][17]. Inkinen itse ei olisi halunnut asiasta puhua julkisuudessa, ja piti uutista kauheana. Kun uutinen julkaistiin, Sigin kotisivuille alkoi tulla asiatonta palautetta ja netissä velloi kiihkeä keskustelu. Toiset keskustelijat syyttivät Inkistä pedofiiliksi, toiset puolustivat ja kaikkea siltä väliltä. Inkinen katosi kotoaan artikkelin julkaisupäivänä eikä häneen saatu enää yhteyttä. Poliisi pyysi vihjeitä miehen liikkeistä.[18] Inkistä etsittiin Raision maastosta 4. -6. toukokuuta .[19] [20] Itsemurhan hukuttautumalla mereen tehnyt Inkinen löydettiin Raisionlahdelta 25. toukokuuta 2009[21][22]. Inkisen lähipiiri piti Seiskan juttua syynä Inkisen itsemurhaan[23]. Joku oli vuotanut tiedon Inkisen lapsipornoepäilyistä Seiskalle. Vuotajaksi epäiltiin poliisia, joka olisi rikkonut vaitiolovelvollisuutensa juttupalkkion takia[24][25]. Sig piti Seiskan ja Iltalehden uutisointia ala-arvoisena ja ehkä laittomanakin loanheittona[26]. Poliisi lopetti Inkisen lapsipornoepäilyjen tutkimisen, ja kysymys Inkisen syyllisyydestä jäi vaille vastausta. Seiskan ja muidenkin journalistien mielestä kohu-uutinen oli asiallinen[27]. Sig pisti Iltalehden ja Seiskan boikottiin. Yhtye teki kantelun poliisille tietovuodostai[28]. Sig myös teki valituksen Julkisen sanan neuvostolle. Poliisi ei löytänyt tietovuotajaa keskuudestaan. Niinpä se lopetti tutkimukset[29]. Seiskan artikkelin kirjoittaja Panu Hörkkö ei kertonut tietovuotajaa lähdesuojaan vedoten. JSN ei pitänyt lapsipornoepäilystä kertonutta artikkelia lehtimiessääntöjen vastaisena[30][31]. Se katsoi julkkiksena pidetyn Inkisen yksityisyyden suojan kaventuneen. Inkinen sai sanoa sanansa juttuun. Lisäksi Seiskan jutussa ei ollut asiavirheitä[32]. Sig ilmaisi luottamuksensa viranomaisiin vähentyneen maasuttamisten, oman edun tavoittelujen ja salailujen takia[33].

Sigin jäljelle jääneet jäsenet päättivät Inkisen kuolemasta huolimatta jatkaa yhtyeen toimintaa[34][35]

Uusi SIG[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sig on 2010-luvulla esittänyt vanhoja kappaleitaan keikoillaan. Laulajina on ollut mm Korroosion laulaja ja Inkisen tytär Emma[36]. Yhtye oli edelleen keikkatauolla. Inkisen jälkeinen Sig ei enää julkaissut uusia kappaleita sisältäviä levyjä.

Diskografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Studioalbumit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kokoelma-albumit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Singlet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Voima ja liike  (2007, JHL:n tunnussävelmä)[37]
  • Kuinka paljon sua rakastinkaan?  (2008)

Kokoonpanot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alkuperäinen kokoonpano, S.I.G I eli Punk-SIG (1978–1979 )[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Matti Inkinen (laulu)
  • Timo Kilpinen (kitara)
  • Moko Karttunen (basso)
  • Matti Ranta (rummut)
  • Juha Oksanen (koskettimet)

Kokoonpano 1979–1981, S.I.G II eli Uuden aallon SIG[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Matti Inkinen (laulu)
  • Timo Kilpinen (kitara)
  • Rauno Linja-aho (kitara)
  • Ari Hemmilä (basso)
  • Matti Ranta (rummut)
  • Juha Oksanen (koskettimet)

Kokoonpano 1981–1987 eli S.I.G III eli Kultakauden SIG[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Matti Inkinen (laulu)
  • Rauno Linja-aho (kitara)
  • Ari Hemmilä (basso)
  • Jukka Merisaari (rummut)
  • Juha Oksanen (koskettimet)

Kokoonpano 1995–1996 eli S.I.G IV eli Turun kokoonpano[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Matti Inkinen (laulu)
  • Erkka Makkonen (kitara)
  • Karhu Hiltunen (basso)
  • Eero Valkonen (rummut)
  • Seppo Wahl (koskettimet)

Kokoonpano 1997–1999 eli S.I.G V eli Äänekosken kokoonpano[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Matti Inkinen (laulu)
  • Jukka Vehkala(kitara)
  • Karhu Hiltunen (basso)
  • Teppo Seppänen (kitara, rummut ja koneet)

Kokoonpano Popfinlandiassa 2000[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Matti Inkinen (laulu)
  • Erkka Makkonen (kitara)
  • Ari Hemmilä (basso)
  • Jukka Merisaari (rummut)
  • Juha Oksanen (koskettimet)

Kokoonpano 2003–2009 eli S.I.G VI[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Matti Inkinen (laulu)
  • Erkka Makkonen (kitara)
  • Jouni Salovaara (basso)
  • Jukka Merisaari (rummut)
  • Juha Oksanen (koskettimet)

Kokoonpano 2009- eli S.I.G VII[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Juha Oksanen (koskettimet)
  • Erkka Makkonen (kitara)
  • Jouni Salovaara (basso)
  • Jukka Merisaari (rummut)

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Bruun, Seppo ym.: Jee jee jee: Suomalaisen rockin historia. Perustuu Radiomafian sarjaan Jee jee jee. Helsinki: WSOY, 1998 (vuoden 2001 painos). ISBN 951-0-22503-7.
  • Matti Inkisen haastatelu Raisiossa 29.3.2009, Tekijä: Tero Alanko, Teksti levyn "Sadan vuoden yksinäisyys" kannessa

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Inkinen paljastaa koko tarinan ts.fi. Viitattu 14.10.2017.
  2. Disco-Leppänen keksi nimen SIG Turun Sanomat. Viitattu 5. toukokuuta 2009.
  3. Unohdettujen kertomusten kaupunki Turun Sanomat. Viitattu 5. toukokuuta 2009.
  4. Inkinen paljastaa koko tarinan Turun Sanomat. Viitattu 5. toukokuuta 2009.
  5. a b c d e Alanko 2009
  6. a b c Bruun ym. 2001
  7. Matti Sig Inkisen värikäs tarina: Hittejä ja persoonaa Iltalehti 25.5.2009
  8. a b c d e Bruun 2001, s 357
  9. Bruun 2001, s 299
  10. SIG Sadan vuoden yksinäisyys – Parhaat 1980-1986 Soundi
  11. Bruun 2001, s 380
  12. Iltalehti 25.5.2009
  13. Studio55.fi/Lindgren, Tuuli: Seuraa lavan edestä, kondomeja listalla... Paljastuksia Tavastian takahuoneesta 25.10.2010. Studio55. Viitattu 22.7.2016.
  14. Mäkinen, Vesa: SIG-yhtyeen Matti Inkisen vakava sairaus: Flunssa olikin aivokasvain Ilta-Sanomat. 8.10.2008. Viitattu 8.10.2008.
  15. Kimmo Lilja: Elämisen euforiaa 28.12.2008. Turun Sanomat. Viitattu 28.12.2008.
  16. Matti "SIG" Inkistä epäillään lapsipornorikoksista Iltalehti.fi. 29.4.2009.
  17. Matti ”SIG” Inkistä epäillään lapsipornorikoksista! 29.4.2009. 7 Päivää. Viitattu 25.5.2009. [vanhentunut linkki]
  18. Suosikkilaulaja kateissa Iltasanomat.fi. 2.5.2009.
  19. SIG-Inkisen suuretsinnät käynnistyvät 4.5.2009. MTV3 Viihdeuutiset. Viitattu 5.5.2009.
  20. Inkisen etsinnät lopetettiin. Turun Sanomat, 7.5.2009. artikkelin verkkoversio Viitattu 11.5.2009.
  21. Muusikko Matti Inkinen löydettiin kuolleena. Helsingin Sanomat, 25.5.2009. artikkelin verkkoversio Viitattu 25.5.2009.
  22. Poliisia ei epäillä vuodosta Matti Inkisen jutussa. Turun Sanomat, 3.9.2009. artikkelin verkkoversio Viitattu 17.1.2010.
  23. Seiskan SIG-uutisoinnista kantelu viranomaisille, SIG julisti boikotin www.v2.fi. Viitattu 4.10.2017. (englanniksi)
  24. Veltto Virtanen syyttää lehdistöä Matti Inkisen kuolemasta Uusi Suomi. Viitattu 4.10.2017.
  25. Lähdesuojaa tarkennettava yksityisyyden suojan osalta : Soininvaara www.soininvaara.fi. Viitattu 7.10.2017.
  26. SIG-yhtye suuttui Inkiseen liittyvien rikosepäilyjen uutisoinnista Kaleva.fi. Viitattu 4.10.2017.
  27. Seiskan johto kiistää SIG-Inkisen mustamaalamisen: ”Juttu oli asiallinen” Uusi Suomi. Viitattu 4.10.2017.
  28. SIG-Inkisen tapaus: Seiskan lähteet tutkitaan Uusi Suomi. Viitattu 4.10.2017.
  29. Tietovuodon tutkintakynnys Inkisen rikosepäilystä ei ylittynyt Kaleva.fi. Viitattu 4.10.2017.
  30. JSN antoi vapauttavan päätöksen SIG-Inkinen-uutisoinnissa mtv.fi. Viitattu 4.10.2017.
  31. Journalistin ohjeet 2005 - Ohjeet kautta aikain - JSN www.jsn.fi. Viitattu 6.10.2017.
  32. JSN antoi vapauttavan päätöksen SIG-Inkinen-uutisoinnissa Mtv3 12.10.2009
  33. SIG:n virallinen kotisivu www.sigpop.net. Viitattu 6.10.2017.
  34. 20.12.2011 SIG KEIKALLA PITKÄSTÄ AIKAA
  35. SIG julkisti ristiriitaisen tiedotteen, Seiska ja IL saavat piikkiä www.v2.fi. Viitattu 7.10.2017. (englanniksi)
  36. Emma Inkinen | Musasto musasto.wordpress.com. Viitattu 4.10.2017.
  37. https://www.finna.fi/Record/viola.789600

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]