Sõrvenniemi
Sõrvenniemi (vir. Sõrve poolsaar, vir. ja suom. myös Sörvemaa[1],ruots. Svorbe) on niemimaa Saarenmaalla Riianlahden ja Itämeren välissä. Hallinnollisesti se kuuluu Saarenmaan kuntaan ja Saarenmaan maakuntaan. Alue on melko harvaan asuttua, ja siellä on noin 1 600 asukasta. Kuurinmaan rannikon ja Sõrvenniemen väliin jäävää merialuetta kutsutaan Kuurinkurkuksi tai Irbensalmeksi (vir. Kura kurk tai Irbe väin)[2]. Niemen pohjoisosan rajaan on kaksi määritelmää: Ensimmäisen määritelmän mukaan nimi alkaa Salmejoesta ja päättyy niemimaan kärkeen eli Sõrven säären loppuun saakka. Näin määriteltynä niemen koko on noin 32 km × 10 km, yhteensä 180 km². Toisen määritelmän mukaan niemi kattaa entisten Ansekülan ja Jämajan suurpitäjien alueet. Alue ulottuu tuon määritelmän mukaan Salmejoesta siis hieman pohjoiseenkin, mutta vain sinne saakka, missä on perinteisesti käytetty Ansekülan kansallispukua.[1]
Maantiede
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Alkujaan Sörve oli erillinen saari, jonka on ilmeisesti vasta viime vuosisatojen kuluessa kasvanut maankohoamisen seurauksena yhteen muun Saarenmaan kanssa. Nykyinen Salmejoki oli nimensä mukaisesti aikoinaan ollut salmi, joka erotti Sörven saaren muusta Saarenmaasta.[3]
Sõrvenniemi on pituudeltaan 32 kilometriä ja kapeimillaan se on vain kaksi kilometriä leveä. Keskikohdastaan Torgusta Mäebeen se on 18 kilometriä leveä.[4] Sõrvenniemen länsirannalla on etelään päin kohoavia dyynejä. Korkeimmat niistä ovat 16 metriä korkeita. Niemen itäosissa dyynit päättyvät suoniityille.[5] Dyyneistä suuri osa on metsittynyt, ja niemimaa on muutenkin suurimmaksi osaksi metsän peitossa. Metsistä yli puolet on mäntymetsää. Lehtimetsää on neljäsosa. Lehdoissa kasvaa muun muassa metsäomenapuita, kynäjalavaa ja kämmekkää.[6] Sõrvenniemen eteläisin kärki eli Sõrven säär päättyy pieniin saariin ja kariin. Siellä sijaitsevat Lombimaan, Vesitükimaan ja Pitkasäärenmaan särkkäseljänteet ja soravallit. Kovassa aallokossa ne muuttavat usein muotoaan. Sõrven sääre on suosittu lintubongauspaikka. Sen kohdalta kulkee muuttolintujen kulkureitti, jota ne käyttävät välttääkseen lentämistä avomerellä.[7]
Koska Kuurinmaan pohjoisrannikko on vain noin 27 kilometrin päässä Sõrvenniemestä, ovat suhteet Kuurinmaan liiviläisten vanhoihin rantakyliin olleet hyvin tiiviit aina toiseen maailmansotaan saakka. Monet Sörvemaan lapset työskentelivät kesäisin esimerkiksi paimenina liiviläiskylissä, ja avioliittojakin liiviläisten ja sörulaisten välillä solmittiin. Sörven murteessa ja Kuurinmaan liivissä on selviä yhteisiä piirteitä, joihin esimerkiksi professori Karl Pajusalu on tutkimuksissaan viitannut.[3]
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Viikinkiajan yhteyksistä alueella kertoo Sõrvenniemen Rouklin tammistossa sijaitseva muinainen viikinkien pyhättö.[5] Kirjallisissa lähteissä alue on mainittu ensimmäisen kerran vuonna 1234 nimellä Sworve.[8] Vuosina 1227–1559 Sörve kuului Saarenmaan-Läänemaan piispan maihin. Vuonna 1559 Tanska osti Saarenmaan piispan ja Kuurinmaan piispan alueet kuninkaan pikkuveljen herttua Magnusin omaksi valtakunnaksi. Myöhemmin alue kuuluu suoraan Tanskalle aina vuoteen 1645 saakka. Ruotsille Sõrvenniemi kuului vuoteen 1710, Venäjän keisarikuntaan vuoteen 1917 saakka.[9] Vuonna 1838 Rahusten kylän miehet tekivät retken Gotlantiin Fårön saarelle hakemaan rautatankoja sinne uponneesta laivasta. Tästä aiheutui oikeusjuttu, jossa jokaiselle osanottajalle määrättiin rangaistus.[5] Alue kärsi pahoin toisessa maailmansodassa. Esimerkiksi Torgun kunnassa asui ennen sotaa 4 000 asukasta, kun siellä oli sodan jälkeen enää 400 asukasta.[4] Talvella 1939–1940 Neuvostoliiton Itämeren laivaston joukot ottivat haltuunsa Mõntun koulun, Mõntun puiston ja Mõntun sataman[10] ja tuhosivat esimerkiksi Mõntun koulun polttopuiksi[6]. Lisäksi ympäristön asukkaiden piti lähteä kodeistaan. Mõntun puistoon sijoitettiin torpedoja. Tuhoutuneen Mõntun koulun kivijalalle ovat entiset oppilaat tuoneet muistokiven.[10]
Sodan aikana saksalaiset miehittivät alueen, ja vuonna 1944 niemellä käytiin ankaria taisteluja neuvostojoukkojen ja niemelle Kuurinmaalle mottiin jääneiden joukkojen evakuoimisen suojaamiseksi jääneiden saksalaisten välillä.[11]
Taistelujen aikana niemellä sijainneista 30 kylästä 14 tuhoutui kokonaan. Sodan jälkeen monet alueelta pakoon lähteneet eivät voineet palata koteihinsa neuvostoarmeijan pystyttässä paikalle sotilastukikohtia.[4]
Väestö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]1300-luvulla Sörvemaan alueelle muutti ruotsalaisia. He sörulaistuvat vähitellen, mutta vielä 1700-luvulla Sörvessä eli ruotsin kielen taitoisia.[3]
Sörvenniemen asukkaista käytetään viroksi nimitystä sörulane. Suomen vastineena voi käyttää käännöstä sörulainen tai sõrvelainen. Niemimaalla asui 2020-luvun alussa noin tuhat henkeä, joista yli 400 Salmen kylässä.[1]
Murre
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Luokitus ja tilanne
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Sörven murre (vir. sörve keel) kuuluu viron murteissa saarten murreryhmään ja sen Länsi-Saarenmaan alaryhmään. Lisäksi on mahdollista erottaa edelleen Ansekülan ja Jämajan murteet omaksi alaryhmäkseen.[3] Sörven murretta taikka kielimuotoa taitavat niemen iäkkäimmät asukkaat. Sitä taitaa eri arvioiden mukaan noin 20–30 henkeä. Ihmisiä, jotka osaavat joitakin Sörven kieliumuodon sanoja tai sanontoja, on noin 300–400. Lapsille kieltä koulussa ei opeteta, mutta 2020-luvussa arvioitiin, että tilanne saattaa olla muuttumassa. Vuonna 2017 ilmestynyt Sörulase aabits -teosta on ilmestymisestään saakka lahjoitettu jokaiselle Salmen koulun oppilaalle. Ja myös kouluun tulevat uudet opettajat saavat tuon aapisen lahjaksi.[1]
Erityispiirteitä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Murteessa on lukuisia erityispiirteitä ja sanoja, jotka eivät ole vieraita vain mannervirolaisille, vaan myös toisille Saarenmaan asukkaille. Sörulaisten, kuten muidenkin saarenmaalaisten puheessa on nouseva ja laskeva intonaatio, mikä erottaa heidät selvästi muista viron kielen puhujista. Toinen selvä piirre sörulaisten murteessa on, että he eivät käytä Õ-äännettä ja kirjainta, kuten ei suurin osa muistakaan saarenmaalaisista. Viron yleiskielen Õ:n vastine ei kuitenkaan kaikissa Sörven murteen sanoissa ole Ö, kuten yleensä luullaan, vaan kyseeseen tulevat kaikki muutkin vokaalit Ä:tä lukuun ottamatta. Murteen erikoisuutena on, että toisin kuin viron yleiskielessä, kieltoverbillä on kaksi aikamuotoa. Lisäksi samassa lauseessa voidaan käyttää yleiskielestä poiketen useita kieltosanoja.[3]
Sörven murteessa esiintyy e:n ja ä:n välinen äänne ɛ, yleensä sanoissa, joissa viron yleiskielessä on diftongi ea, esimerkiksi:
pɛɛl – vir. peal – suom. 'päällä'
ɛɛ – vir. hea – suom. 'hyvä'.
Sa pead tɛɛdma keik mailma asjad. – vir. Sa pead teadma kõik maailma asjad. – suom. 'Sinun pitää tietää kaikki maailman asiat.'[9]
Kun viron yleiskielessä on au-diftongi, niin sörulainen ääntää sen ou-diftongina, esimerkiksi:
kounid loulud – vir. kaunid laulud – suom. 'kauniit laulut'.[9]
Sanan alussa ei ole H:ta, esimerkiksi:
obu – vir. hobune – suom. 'hevonen, heponen'
oomig – vir. hommik – suom. 'huomen, aamu'.[9]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Kadri Tüür, Bruno Pao, Anu Pallas: Muhu, Saarenmaa, Hiidenmaa. Oomen, 2005. ISBN 9985-9620-5-2
- Urve Kirss: Länsi-Viron saaret. Huma, 2001. ISBN 9985-898-58-3
- Urve Kirss: Länsi-Viron saaret. Huma, 2006. ISBN 9985-898-58-3
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- 1 2 3 4 Sörulaiset ja Sörvemaa M.A. Castrénin seura. Viitattu 19.10.2025.
- ↑ Kerkko Hakulinen ja Sirkka Paikkala: Pariisista Papukaijannokkaan, s. 105. (Suomenkieliset ulkomaiden paikannimet ja niiden vieraskieliset vastineet) Helsinki: Kotimaisten kielten keskus, 2013. ISBN 978-952-5446-80-7 Teokseen pohjautuva Eksonyymit-verkkopalvelu Viitattu 2.10.2018.
- 1 2 3 4 5 Sörulaiset ja Sörvemaa M.A. Castrénin seura. Viitattu 3.11.2025.
- 1 2 3 Kirss 2001, s. 41
- 1 2 3 Tüür, Pao, Pallad 2005, s. 46
- 1 2 Kirss 2001, s. 42
- ↑ Kirss 2001, s. 43
- ↑ Sõrve poolsaare vaatamisväärsused Torgu vald. Arkistoitu 4.3.2016. Viitattu 18.11.2010. (viroksi)
- 1 2 3 4 Sörulaiset ja Sörvemaa M.A. Castrénin seura. Viitattu 10.8.2026.
- 1 2 Kirss 2006, s. 42
- ↑ Tüür, Pao, Pallad 2005, s. 45
Kirjallisuutta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Lepik, Mari & Tarkin, Katrina & Lepik, Merle: Sörulase aabits. Sörvemaa Pärimuse Selts, 2017. ISBN 978-9949-881-56-7