Sähköelin

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Sähköelimen sijainti sähkörauskukalalla (torpedo). Sähköelimen laatat on pinottu sarjaan ja osa on kytkeytynyt rinnan.

Kaikilla eläimillä on hieman sähköä hermoissaan ja lihaksissaan, mutta sähköankeriaat ja eräät muut kalat pystyvät kehittämään voimakkaan sähköimpulssin, jolla ne tappavat tai tainnuttavat saaliinsa.

Sähköelimet muodostuvat erilaistuneista soluista, joita kutsutaan elektrosyyteiksi. Solut ovat ohuita laattamaisia muodostelmia. Ankeriaalla laattoja on noin 6000, ja kylkiä mukailevat, pitkät sähköä tuottavat elimet täyttävät melkein koko kalan. Suurin osa sähkölaatoista on kytkeytynyt sarjaan. Alle sata on lisäksi kytkeytynyt rinnakkain. Tästä seuraa noin yhden ampeerin virta.

Sähköelimiin syntyy sähköä ionien liikkeestä samalla periaatteella kuin kemiallisessa patterissa. Sähkö purkautuu selkäydinhermoston käskystä. Kerralla purkautuessaan ankerias tuottaa riittävän suuren jännitteen lähellä uivan kalan tainnuttamiseksi. Joillakin lajeilla jännite saattaa nousta 650 volttiin, joka pökerryttää ihmisenkin.

Lähde: Julkaistu Tiede 2000-lehdessä 1/1997 Hannu Leinonen kalataloustieteen professori Helsingin yliopisto [1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Mistä sähköankeriaat kehittävät sähkönsä? Tiede. 30.4.2002. Viitattu 22.12.2017.