Sääntelijän kaappaus

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Sääntelijän kaappaus (eng. regulatory capture) tarkoittaa tilannetta, jossa sääntelevä taho ajautuu ajamaan sääntelyn kohteen etua julkisen edun sijaan[1][2][3]. Käsitteen kehittäjänä pidetään taloustieteen nobelistia George Stigleriä.

Ministeriöt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mikko Kiesiläisen ja akatemiaprofessori Johanna Niemen mukaan moni Suomen ministeriö pitää säänneltävien puolta. Esimerkiksi sosiaali- ja terveysministeriö vastustaa apteekkialan kilpailua, maa- ja metsätalousministeriö puolustaa miljardiluokan maataloustukia ja sisäministeriö edustaa poliisien katsantokantaa. Ratkaisuksi kaksikko ehdottaa, että Ruotsin tapaan ministeriöistä luovutaan ja valtioneuvosto toimii yhtenä virastona.[4] Jo syksyllä 2015 hallitus selvitti asiaa.[5]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Dal Bo, Ernesto: Regulatory capture: A review. Oxford Review of Economic Policy, 2006, 22. vsk, nro 2, s. 203-225. Artikkelin verkkoversio Viitattu 3.6.2016.
  2. Kuinka kaapata ekonomisti? 1.12.2014. Palkansaajien tutkimuslaitoksen blogi. Viitattu 3.6.2016.
  3. Stigler, George: The theory of economic regulation. The Bell Journal of Economics and Management Science, 1971, 2. vsk, nro 1, s. 3-21.
  4. Erillisistä ministeriöistä pitää luopua Helsingin Sanomat. 19.1.2019.
  5. Hallitus selvittää ministeriöistä luopumista Savon Sanomat. 1.9.2015.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Laffont, J. & Tirole, J.: The Politics of Government Decision-Making: A Theory of Regulatory Capture. The Quarterly Journal of Economics, 1991, 106. vsk, nro 4, s. 1089-1127.
Tämä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.