Ryōyū Kobayashi

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Ryoyu Kobayashi)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Ryōyū Kobayashi
小林陵侑
Henkilötiedot
Syntynyt8. marraskuuta 1996 (ikä 27)
Hachimantai,  Japani
Mäkihyppääjä
Seura Morioka Chuo High School
Maailmancup
Kaudet 2016–
Voitot 32
Palkintokorokkeella 66

Tietolaatikko päivitetty 12. maaliskuuta 2024

Mitalit
Maa:  Japani
Mäkihyppy
Olympiarenkaat Olympialaiset
Kultaa Kultaa Peking 2022 normaalimäki
Hopeaa Hopeaa Peking 2022 suurmäki
MM-kilpailut
Hopeaa Hopeaa Planica 2023 suurmäki
Pronssia Pronssia Seefeld 2019 joukkuemăki

Ryōyū Kobayashi (jap. 小林陵侑, Kobayashi Ryōyū, s. 8. marraskuuta 1996 Hachimantai[1]) on japanilainen mäkihyppääjä, kaksinkertainen maailmancupin kokonaiskilpailuvoittaja, Keski-Euroopan mäkiviikon kolminkertainen voittaja, olympiavoittaja ja MM-mitalisti.[2]

Hän muutti 19-vuotiaana Sapporoon ja sai paikan Tsushiya Home Ski Team -mäkihyppytallista, jossa häntä valmensi Suomen mäkihyppymaajoukkueen entinen valmentaja Janne Väätäinen. Kobayashi ei puhu englantia, vaan käyttää lehdistötilaisuuksissa tulkkia.[3]

Arvokilpailut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kobayashi sijoittui Pyeongchangin olympialaisissa 2018 normaalimäessä seitsemänneksi ja suurmäessä kymmenenneksi. Seefeldin MM-kilpailuissa 2019 hän voitti joukkuemäessä pronssia sekä sijoittui suurmäessä neljänneksi ja normaalimäessä 14:nneksi. Oberstdorfin MM-kilpailuissa 2021 hän sijoittui normaalimäessä 12:nneksi. Pekingin olympialaisissa 2022 Kobayashi voitti kultaa normaalimäessä ja saavutti hopeaa suurmäessä. Vikersundin lentomäen MM-kilpailuissa 2022 hän sijoittui 13:nneksi. Planican MM-kilpailuissa 2023 Kobayashi saavutti hopeaa suurmäessä, sijoittui sekajoukkuemäessä viidenneksi ja joukkuemäessä seitsemänneksi. Normaalimäessä hän oli ensimmäisen kierroksen jälkeen 15:s, mutta hänet hylättiin toisella kierroksella sääntöjen vastaisen hyppypuvun vuoksi. Kulmin lentomäen MM-kilpailuissa 2024 hän sijoittui henkilökohtaisessa kilpailussa yhdeksänneksi.[2]

Maailmancup[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kobayashi debytoi maailmancupissa tammikuussa 2016 Zakopanessa sijoittuen heti seitsemänneksi. Ensimmäisen palkintosijansa hän saavutti marraskuussa 2018 Wisłassa oltuaan kolmas. Viikkoa myöhemmin Rukalla hän saavutti ensimmäiset kaksi osakilpailuvoittoaan. Seuraavana viikonloppuna hän saavutti Nižni Tagilssa kolmossijan ja voiton. Engelbergissä hän voitti jälkimmäisen kilpailun. Keski-Euroopan mäkiviikolla 2018–2019 hän voitti kaikki neljä osakilpailua, kolmantena hyppääjänä Sven Hannawaldin ja Kamil Stochin jälkeen. Mäkiviikon jälkeen hän voitti Val di Fiemmen ensimmäisen kilpailun, ja oli seitsemäs Val di Fiemmen toisessa kilpailussa ja Zakopanen kilpailussa. Sapporon kilpailuissa hän oli kuudes ja kolmas. Helmikuussa hän voitti Oberstdorfin lentomäen toisen osakilpailun ja oli toinen Lahden kilpailussa. Willingenissä hän saavutti kolmossijan ja voiton. MM-kilpailujen jälkeen hän voitti Trondheimissa ja oli toinen Lillehammerissa. Hän varmisti maailmancupin voiton jo ennen viittä viimeistä osakilpailua. Hän sijoittui toiseksi Vikersundissa ja voitti Raw Airin kokonaiskilpailun. Planicassa hän saavutti kakkossijan ja voiton. Hän voitti maailmancupin kokonaiskilpailun lisäksi lentomäkicupin.[2]

Kaudella 2019–2020 Kobayashi voitti Klingenthalissa, Engelbergissä sekä mäkiviikolla Oberstdorfissa, sijoittui Titisee-Neustadtissa sekä Kulmissa toiseksi ja Nižni Tagilissa, Titisee-Neustadtissa sekä Sapporossa kolmanneksi. Maailmancupin kokonaispisteissä hän oli toinen, lentomäkicupissa neljäs, Raw Airilla kolmas ja mäkiviikon kokonaiskilpailussa neljäs. Kaudella 2020–2021 hän sijoittui Keski-Euroopan mäkiviikon kokonaiskilpailussa kuudenneksi. Hän voitti helmikuussa Zakopanessa ja Râșnovissa sekä maaliskuussa Planicassa. Lisäksi hän sijoittui Planicassa kaksi kertaa toiseksi. Maailmancupin kokonaiskilpailussa hän oli neljäs ja lentomäkicupissa toinen. Kaudella 2021–2022 Kobayashi sijoittui Nižni-Tagilin ensimmäisessä kilpailussa toiseksi ja voitti Rukan ensimmäisen sekä Klingenthalin toisen kilpailun. Engelbergissä hän sijoittui ensimmäisen kilpailun toiseksi ja voitti toisen. Mäkiviikolla hän voitti Oberstdorfissa sekä Garmisch-Partenkirchenissä ja Innsbruckin Bischofshofeniin siirretyn kilpailun voittaen myös mäkiviikon kokonaiskilpailun. Loppukauden aikana hän voitti Willingenissä ja Lahdessa sekä sijoittui toiseksi Lillehammerissa. Hän voitti maailmancupin kokonaiskilpailun ja oli kolmas RawAir-kiertueella. Kaudella 2022–2023 hän voitti Sapporon ensimmäisen ja kolmannen kilpailun. Sapporon toisessa kilpailussa hän sijoittui kolmanneksi. Willingenin jälkimmäisessä ja Lake Placidin ensimmäisessä kilpailussa hän sijoittui toiseksi. Hän voitti Lahdessa. Maailmancupin kokonaiskilpailussa hän oli viides. Kaudella 2023–2024 Kobayashi oli kolmas Klingenthalin ensimmäisessä kilpailussa ja voitti mäkiviikon kokonaiskilpailun ollen toinen jokaisessa neljässä osakilpailussa. Myöhemmin tammikuussa hän voitti Wisłassa. Hän sijoittui toiseksi Willingenin molemmissa kilpailuissa. Hän sijoittui toiseksi Lake Placidin ensimmäisessä kilpailussa. Hän sijoittui toiseksi Sapporon molemmissa kilpailuissa. Hän sijoittui kolmanneksi Oberstdorfin lentomäen toisessa kilpailussa. Hän sijoittui kolmanneksi Lahden ensimmäisessä kilpailussa. Hän sijoittui toiseksi Oslon kolmannessa kilpailussa. Hän voitti Trondheimin normaalimäen kilpailun. Maailmancupin kokonaiskilpailussa hän oli toinen.[2]

Muut kilpailut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kesä-GP-sarjassa hän on voittanut viisi kilpailua. Continental Cupissa hän hyppäsi vuonna 2015, ja sijoittui siellä parhaimmillaan 22:nneksi. Nuorten MM-kisoista hänellä on normaalimäen ja joukkuemäen pronssi vuodelta 2016.[2]

Muuta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ryōyūn isoveli Junshirō ja sisko Yuka Kobayashi ovat myös mäkihyppääjiä.[4]

Maailmancupin osakilpailuvoitot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Päivä Kilpailupaikka Mäki
24. marraskuuta 2018 Suomi Ruka HS 142
25. marraskuuta 2018 Suomi Ruka HS 142
2. joulukuuta 2018 Venäjä Nižni Tagil HS 134
16. joulukuuta 2018 Sveitsi Engelberg HS 140
30. joulukuuta 2018 Saksa Oberstdorf HS 137
1. tammikuuta 2019 Saksa Garmisch-Partenkirchen HS 142
4. tammikuuta 2019 Itävalta Innsbruck HS 130
6. tammikuuta 2019 Itävalta Bischofshofen HS 142
12. tammikuuta 2019 Italia Val di Fiemme HS 135
2. helmikuuta 2019 Saksa Oberstdorf HS 235
17. helmikuuta 2019 Saksa Willingen HS 145
14. maaliskuuta 2019 Norja Trondheim HS 138
24. maaliskuuta 2019 Slovenia Planica HS 240
15. joulukuuta 2019 Saksa Klingenthal HS 140
22. joulukuuta 2019 Sveitsi Engelberg HS 140
29. joulukuuta 2019 Saksa Oberstdorf HS 137
13. helmikuuta 2021 Puola Zakopane HS 140
19. helmikuuta 2021 Romania Râșnov HS 97
25. maaliskuuta 2021 Slovenia Planica HS 240
27. marraskuuta 2021 Suomi Ruka HS 142
12. joulukuuta 2021 Saksa Klingenthal HS 140
19. joulukuuta 2021 Sveitsi Engelberg HS 140
29. joulukuuta 2021 Saksa Oberstdorf HS 137
1. tammikuuta 2022 Saksa Garmisch-Partenkirchen HS 142
5. tammikuuta 2022 Itävalta Bischofshofen HS 142
29. tammikuuta 2022 Saksa Willingen HS 147
27. helmikuuta 2022 Suomi Lahti HS 130
20. tammikuuta 2023 Japani Sapporo HS 137
22. tammikuuta 2023 Japani Sapporo HS 137
26. maaliskuuta 2023 Suomi Lahti HS 130
14. tammikuuta 2024 Puola Wisła HS 134
12. maaliskuuta 2024 Norja Trondheim HS 105

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ Kobayashi Ryoyu tsuchiya.co.jp. Viitattu 24.1.2016. (japaniksi)
  2. ↑ a b c d e Ryōyū Kobayashi Kansainvälinen hiihtoliitto (FIS). (englanniksi)
  3. ↑ Tuntematon japanilainen nousi täysin puskista mäkihypyn valtiaaksi - mäkiviikon neljän suora on lähellä: ”Olen hieman hullu” www.iltalehti.fi. Viitattu 4.1.2019.
  4. ↑ Peter Prevc per una volta sbaglia, doppietta austriaca a Zakopane neveitalia.it. 24.1.2016. Viitattu 24.1.2016. (italiaksi)
Mäkihypyn normaalimäen olympiavoittajat

1924: Jacob Tullin Thams | 1928: Alf Andersen | 1932: Birger Ruud | 1936: Birger Ruud | 1948: Petter Hugsted | 1952: Arnfinn Bergmann | 1956: Antti Hyvärinen | 1960: Helmut Recknagel | 1964: Veikko Kankkonen | 1968: Jiří Raška | 1972: Yukio Kasaya | 1976: Hans-Georg Aschenbach | 1980: Toni Innauer | 1984: Jens Weißflog | 1988: Matti Nykänen | 1992: Ernst Vettori | 1994: Espen Bredesen | 1998: Jani Soininen | 2002: Simon Ammann | 2006: Lars Bystøl | 2010: Simon Ammann | 2014: Kamil Stoch | 2018: Andreas Wellinger | 2022: Ryōyū Kobayashi

Kansainväliset
Kansalliset
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Ryōyū_Kobayashi&oldid=22281383”