Ryanodiini
| Ryanodiini | |
|---|---|
 |
|
| Tunnisteet | |
| IUPAC-nimi | [(1R,2R,3S,6S,7S,9S,10R,11S,12R,13S,14R)-2,6,9,11,13,14-heksahydroksi-3,7,10-trimetyyli-11-propan-2-yyli-15-oksapentasyklo[7.5.1.01,6.07,13.010,14]pentadekan-12-yyil] 1H-pyrroli-2-karboksylaatti |
| CAS-numero | |
| PubChem CID | |
| SMILES | CC1CCC2(C3(CC4(C5(C(C(C3(C5(C2(C1O)O4)O)O)OC(=O)C6=CC=CN6)(C(C)C)O)C)O)C)O |
| Ominaisuudet | |
| Molekyylikaava | C25H35NO9 |
| Moolimassa | 493,54 g/mol |
| Sulamispiste | 219-220 °C (hajoaa)[1] |
| Liukoisuus veteen | Liukenee veteen |
Ryanodiini (C25H35NO9) on terpenoideihin ja alkaloideihin kuuluva heterosyklinen orgaaninen yhdiste. Yhdistettä voidaan käyttää hyönteismyrkkynä. Ryanodiinia esiintyy eteläamerikkalaisessa Ryania speciosa-kasvissa.
Ominaisuudet ja käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Huoneenlämpötilassa ryanodiini on kiteistä ainetta. Yhdiste liukenee veteen ja useisiin poolisiin orgaanisiin liuottimiin, mutta ei hiilivetyihin. Ryanodiini on optisesti aktiivista ja sen kiertokyky metanoliliuoksessa on +26. Ryanodiini on myrkyllistä eläimille. Aine sitoutuu kalsiumkanaviin kuuluviin ryanodiinireseptoreihin ja sitoutuessaan estää kalsiumionien virtaamista niiden lävitse. Seurauksena on lihasten halvautuminen, oksentelu ja hengityksen vaikeutuminen.[1][2][3][4]
Ryanodiinia sisältävää jauhettua Ryania speciosa-kasvin juurta ja kuorta käytetään erityisesti tuholaisperhosten torjuntaan.[2][3]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Susan Budavari (päätoim.): Merck Index, s. 1429. 12th Edition. Merck & Co., 1996. ISBN 0911910-12-3. (englanniksi)
- ↑ a b Robert L. Metcalf & Abraham Rami Horowitz: Insect Control, 2. Individual Insecticides, Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2014.
- ↑ a b Robert Krieger: Hayes' Handbook of Pesticide, s. 145-148. Academic Press, 2010. ISBN 978-0-12-37448-4. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 3.6.2021). (englanniksi)
- ↑ Filip Van Petegem: Ryanodine receptors: structure and function. Journal of Biological Chemistry, 2012, 287. vsk, nro 38, s. 31624–31632. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 3.6.2021. (englanniksi)