Ryū

Ryū (jap. 流, ryū) on japanilainen koulukuntaa tarkoittava käsite ja tarkoittaa suomennettuna virtaa. Länsimaissa tunnetuimpia ovat japanilaisten taistelulajien koulukunnat. Käsitteellä ryū voidaan Japanissa luonnehtia mitä erilaisimpia kädentaitoja tai vaikka kulttuurisia taitoja kuten teatteria tai vaikkapa kukkien asettelua, ikebanaa. Japanilaisiin koulukuntiin liittyvä käsite ryū-ha (jap. 流派), taasen käännettynä tarkoittaa "virran haaraumaa". Tämä kuvaakin hyvin ajatusta jossa jollakin koulukunnalla on ollut selkeä historia josta se on aikanaan irtautunut ja muuttunut omaksi perinteekseen.

Ryūn tarkoitus

Päinvastoin kuin luulisi, ryūn tarkoitus on siirtää eteenpäin olemassa olevia tietoja ja taitoja, ei kehittää niitä. Japanilainen käsitys oli, että sinänsä ryūn taitoja ei voi oppia tai opettaa vaan ne voi ainoastaan omaksua käytännön harjoittelun kautta ja että ryūn sisällään pitämä tieto ja taito on jo harjoittelijoissaan olemassa myötäsyntyisenä. Kova ja hellittämätön harjoittelu sitten nostaa ja kiillottaa tämän myötäsyntyisen taidon ryūn harjoittelijoissa esiin. Tietoa ryūssä siirrettiin yksilöltä ja sukupolvelta tunnontarkasti opettajan esimerkkiä seuraten. Näin toimien ei jokaisen uuden harjoittelijan tai sukupolven tarvinnut aloittaa harjoittelua nollapisteestä.

Ryūn synty

Japanilaisen ryūn syntyyn liittyy usein käytännön perehtyneisyys jota täydentää perustajan perusteellinen perehtyminen ja pohdinta. Varsinkin japanilaisissa taistelutaidoissa bujutsu ja miekkailukoulukunnissa kenjutsu tämä on ilmeistä. Taistelujen kokemusten karaisema ryūn perustaja yleensä vetäytyy luostariin tai pyhäkköön tai hakeutuu erakoksi syrjäisille seuduille, jossa hän intuitiivisesti kiteyttää uuden ryūn opetukset, tekniikan ja ytimen. Useista japanilaisista perinteisistä koulukunnista on olemassa legendoja, joissa kyseenomaisen ryūn jumalallinen tausta selittyy kyseisen taidon yliaistillisella välittymisellä näyn tai unen kautta ryūn perustajalle. Ryūn syntytapa heijastuu usein ryūn nimeen, esimerkiksi: muso (unessa nähty), musoken (unessa nähty miekka strategia), muso shinden (unen kautta välitetty jumalallinen), tenshin shoden (tosi ja virheetön jumaluuden välittämä), Kashima shinden (Kashima-pyhätössä tapahtunut todellisen jumaluuden välittämä), shinkage (voidaan kirjoittaa myös kamikage eli, jossa kami toimii shinto-jumaluuden vaikutuksesta tai shotengu (todellinen tengun välittämä) tieto, taito tai perimys. Näin on esimerkiksi bujutsu- tai kenjutsu-koulukunnissa.

Esimerkkejä bujutsu- ja kenjutsu-koulukunnista, joiden nimissä on viitteitä taidon "yliaistillisesta" välittymisestä perinteen perustajalle.

• Tenshin shōden Katori shintō-ryū
• Shintō-ryū kenjutsu
• Kashima-Shinryū
• Kashima Shinden Jikishinkage-ryū
• Kashima shintō-ryū
• Musō Shinden-ryū
• Musō Jikiden Eishin-ryū
• Shindō Musō-ryū

Lähteet

Kirjallisuuslähteet

• Timo Reenpää (päätoimittaja): BU – Samurain ammatti / Hashi 20/1998. Hashi (silta) ; Japanilaisen Kulttuurin Ystävät ry, 1998. ISBN 951-98012-1-9.
• Diane Skoss (toim.): Koryu Bujutsu: Classical Warrior Traditions of Japan, volume 1. Koryu Books, 1997. ISBN 1-890536-04-0.
• Donn F. Draeger: Modern Bujutsu & Budo, vol. 3. Weatherhill, 1974. ISBN 0-8348-0351-8.
• Oscar Ratti, Adele Westbrook: Secrets of the Samurai , A Survey of the Martial Arts of Feudal Japan. Castle Books, 1973. ISBN 0-7858-1073-0.

Japanilaiset budokäsitteet