Ruttolääkäri

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Paul Fürstin kaiverrus Doktor Schnabel von Rom, 1656.

Ruttolääkäri oli keskiajan ja renessanssin aikainen puoskari, joka puki kasvoillaan linnun nokan muotoista naamaria sekä suojaavaa kasvopeitettä. Ruttolääkärin naamarin "nokassa" pidettiin yrttejä, joiden uskottiin estävän lääkäriä sairastumasta ruttoon. Kaupungit palkkasivat ruttolääkäreitä pitämään huolta sairastuneista ja lääkärien oli määrä auttaa niin köyhiä kuin rikkaitakin, vaikkakaan todellisuudessa näin ei tapahtunut.[1]

Koska lääkäreiksi otettiin suuren kysynnän vuoksi miltei kuka tahansa, ei suurimmalla osalla heistä ollut minkäänlaista koulutusta. Ruttolääkäriksi halunneella tuli kuitenkin olla luku- ja kirjoitustaito, mikä ei ollut keskiajalla yleistä.

Hoitotavat ja tehtävät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ruttolääkärit harjoittivat parannuskeinona lähinnä suoneniskentää. Myös sammakoita ja iilimatoja käytettiin "pahan veren" poistamiseen. Itseaiheutettu kipu oli joidenkin lääkäreiden ja pappien mukaan tehokkainta hoitoa ruttoa vastaan. Yleisesti uskottiin, että sairaus oli Jumalan rangaistus ihmisten synneistä ja että parasta, mitä sairastunut saattoi tehdä, oli rangaista itseään lisää – esimerkiksi piiskaamalla itseään metallinpalasilla vahvistetulla ruoskalla. Ruttolääkäreiden tehtäviin kuului myös kirjata ylös tartunnan saaneiden ja kuolleiden määrä. Mikään heidän menetelmistään ei kuitenkaan aidosti auttanut sairastuneita, vaan ne yleensä pahensivat heidän tilaansa.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Tutustu keskiajan kavahdetuimpaan henkilöön Historianet.fi. 11.7.2018. Viitattu 13.5.2019.
Tämä historiaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.