Rutan Voyager

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Rutan Model 76 Voyager oli ensimmäinen lentokone, jolla lennettiin maapallon ympäri ilman välilaskuja ja -tankkauksia.[1]

Lentokoneen suunnitteluun ryhdyttiin loppuvuodesta 1980 ja siitä vastasi ilmailutekniikan insinööri Burt Rutan. Voyager oli edistyksellinen niin muotoilultaan kuin rakennusmateriaalien valinnoiltaankin. Suuria määriä Voyagerin rakennusmateriaaleja saatiin lahjoituksina muilta ilmailuharrastajilta. Neljänkymmenen minuutin pituisen ensilentonsa Voyager teki kesäkuussa 1984. Vain 67 koelennon jälkeen kone oli valmis yrittämään ennätyslentoa.[1]

Voyager Smithsonianin kansallisessa ilmailu- ja avaruusmuseossa.

Ennätyslento nousi ilmaan Edwarsin tukikohdasta, Mojaven autiomaasta, Kaliforniassa 14. joulukuuta 1986. Koneen ohjaimissa olivat Burt Rutanin veli Dick Rutan sekä hänen tyttöystävänsä Jeana Yeager. Koneen omapainon (1 021 kg) lisäksi sen seitsemääntoista polttoainetankkiin oli pumpattu yhteensä 3 180 kilogrammaa kerosiinia. Massiivisesta, noin 4,4 tonnin kokonaispainosta johtuen Voyager rikkoi uuden maailmanennätyksen heti sen renkaiden irrottua kiitotien pinnasta; ilmaan nousu oli vaatinut noin 4 250 metrin matkan. Ennätyksen lisäksi lähtö rikkoi myös molempien – 34 metrin päässä toisistaan sijainneiden – siipien kärjet, niiden raahauduttua lähes koko lähtöön nousun ajan kiitotien pintaa vasten.[1]

Lähtöön nousu ei jäänyt matkan ainoaksi vastoinkäymiseksi. 16. joulukuuta Voyager joutui hirmumyrskyyn Tyynenmeren yllä. Seuraavana päivänä koneen jäähdytysnestesäiliö alkoi vuotaa ja 19. joulukuuta öljynpaine laski kriittisesti. Lisäksi kohtuuton valvominen aiheutti molemmille lentäjille monenlaisia ongelmia, kuten aistiharhoja.[1]

23. joulukuuta 1986 kello 8:05 Voyagerin renkaat koskettivat jälleen maata. Lento oli kestänyt 9 vuorokautta, 3 minuuttia ja 45 sekuntia. Tuossa ajassa se oli taittanut 40 212 kilometriä.[1]

Lennot Voyagerilla lopetettiin vuonna 1987 ja nykyään se on näytillä Yhdysvaltojen kansallisessa ilmailumuseossa Washingtonissa.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e Tieteen kuvalehti Historia 13/2013, s. 66–73