Vihersuppilohapero
| Vihersuppilohapero | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
| Suomessa: | Elinvoimainen |
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Sienet Fungi |
| Kaari: | Kantasienet Basidiomycota |
| Luokka: | Varsinaiset avokantaiset Agaricomycetes |
| Lahko: | Russulales |
| Heimo: | Haperot ja rouskut Russulaceae |
| Suku: | Haperot Russula |
| Laji: | chloroides |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Russula chloroides |
|
 Euroopan maat, joissa lajia tavataan |
|
| Katso myös | |
Vihersuppilohapero (Russula chloroides) on haperolaji.
Sienen lakki on 7–20 senttimetriä leveä ja muodoltaan suppilomainen. Lakin yläpinta on likaisen valkoinen tai ruskehtava. Heltat ovat tiheät, johteiset ja väriltään vaaleat tai hieman vihertävät. Itiöpöly on valkoista, ja malto on valkoista ja kovaa. Sienen jalka on valkoinen ja 2–5 senttimetriä pitkä. Maku on mieto, mutta heltat ovat kirpeitä. Sieni on syötävä. Vihersuppilohaperoa tavataan yleisenä koko Suomessa lehdoissa,[2] kuusikoissa, niityillä ja poluilla. Kasvuaika on heinäkuusta syyskuuhun. Laji on luokiteltu Suomessa elinvoimaiseksi.[3]
Vihersuppilohapero muistuttaa suppilohaperoa ja lehtorouskua. Suppilohapero on Suomessa vihersuppilohaperoa harvinaisempi ja se on levinneisyydeltään eteläisempi. Lehtorouskulla sen sijaan on rouskuille tyypillistä maitiaisnestettä.[2][3]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ MycoBank Viitattu 8.8.2020.
- ↑ a b Korhonen, Jarkko & Penkkimäki, Pirjo: Suuri suomalainen sienikirja, s. 195. Readme.fi, 2018. ISBN 978-952-321-727-0.
- ↑ a b Salo, Pertti & Niemelä, Tuomo & Salo, Ulla: Suomen sieniopas, s. 62. Kasvimuseo, 2006. ISBN 951-0-30359-3.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| ||||||||||