Rusovaeltaja

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Rusovaeltaja
Southern Pacific fishes illustrations by F.E. Clarke 97.jpg
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen [1]

Elinvoimainen

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Yläluokka: Luukalat Osteichthyes
Luokka: Viuhkaeväiset Actinopterygii
Alaluokka: Neopterygii
Lahko: Ahvenkalat Perciformes
Heimo: Vaeltajat Emmelichthyidae
Suku: Emmelichthys
Laji: nitidus
Kaksiosainen nimi

Emmelichthys nitidus
Richardson, 1845

Alalajit
  • E. n. cyanescens
  • E. n. nitidus
Katso myös

 Wikispecies-logo.svg Rusovaeltaja Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Rusovaeltaja Commonsissa

Rusovaeltaja (Emmelichthys nitidus) on vaeltajiin kuuluva kalalaji. Lajia tavataan useista valtameristä.

Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rusovaeltaja voi kasvaa suurimmillaan 50–55 cm pitkäksi ja tyypillinen pituus on noin 40 cm. Laji on ruumiinrakenteeltaan pitkänomainen ja virtaviivainen. Kalan selkäevä on kaksiosainen ja osien välillä on piikkejä. Rusovaeltajan pyrstöevä on voimakkaasti haarautunut. Lajin suomut ovat pienet ja väriltään selästä sinertävät tai vihertävät, kyljestä vaaleanpunaiset ja vatsasta harmaat. Evät ovat punertavat.[1][2][3][4][5][6]

Levinneisyys ja elintavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rusovaeltajan alalajia E. n. nitidus tavataan Atlantin itäosista Uuteen-Seelantiin ja alalajia E. n. cyanescens Tyynenmeren itäosista. Laji liikkuu parvissa niin rannikolla kuin avomerelläkin. Nuoret kalat uivat lähellä pintaa ja aikuiset hiekka- tai mutapohjan tuntumassa. Syvimmillään rusovaeltajaa on tavattu 800 metrin syvyydessä, mutta useimmiten se liikkuu alle 500 metrin syvyydessä. Rusovaeltajan ravintoa ovat pienet äyriäiset ja kalat. Lajin lisääntymisaika on keväällä.[1][2][3][4][5][6]

Rusovaeltaja on erittäin hyvä ruokakala ja sitä kalastetaan kaupallisesti trooleilla. Sitä hyödynnetään myös kalansyöttinä.[1][2][3][4][5][6]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Carpenter, K.E., Govender, A., Ambuali, A., Al Buwaiqi, B., Borsa, P., Al Kindi, A.S.M., Al Abdali, F.S.H. & Russell, B.: Emmelichthys nitidus IUCN Red List of Threatened Species. Version 2021-1. 2019. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 11.7.2021. (englanniksi)
  2. a b c Emmelichthys nitidus (peilipalvelin) FishBase. Froese, R. & Pauly, D. (toim.). Viitattu 11.7.2021. (englanniksi)
  3. a b c Phillip C. Heemstra,Elaine Heemstra: Coastal fishes of Southern Africa, s. 298. NISC (PTY) LTD, 2004. ISBN 978-1-920033-0-9. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 11.7.2021). (englanniksi)
  4. a b c Kent E. Carpenter, Nicoletta De Angelis: The living marine resources of the Eastern Central Atlantic, s. 2530. FAO, 2016. ISBN 978-92-5-109267-5. Teoksen verkkoversio (viitattu 11.7.2021). (englanniksi)
  5. a b c Redbait, Emmelichthys nitidus Richardson 1845 Fishes of Australia. Museums Victoria. Viitattu 11.7.2021. (englanniksi)
  6. a b c Redbait Australian Fisheries Management Authority. Viitattu 11.7.2021. (englanniksi)