Ruskosoukko

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Ruskosoukko
Arctiidae - Dysauxes ancilla.JPG
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Niveljalkaiset Arthropoda
Alajakso: Kuusijalkaiset Hexapoda
Luokka: Hyönteiset Insecta
Lahko: Perhoset Lepidoptera
Alalahko: Glossata
Osalahko: Erilaissuoniset Heteroneura
Yläheimo: Yökkösmäiset Noctuoidea
Heimo: Siilikkäät Arctiidae
Alaheimo: Soukkoperhoset Syntominae
Suku: Dysauxes
Laji: ancilla
Kaksiosainen nimi

Dysauxes ancilla
Linnaeus, 1767

Katso myös

 Commons-logo.svg Ruskosoukko Commonsissa

Ruskosoukko[1] (Dysauxes ancilla) on pienikokoinen, siilikkäisiin kuuluva perhoslaji. Se on soukkoperhosten ryhmän ainoa edustaja Pohjoismaissa.

Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ruskosoukko on suhteellisen pieni perhonen, jonka etusiivet ovat silkinhohtoiset ja lähes tasaisen ruskeat. Etusiiven kärkiosassa on yleensä kolme vaaleaa, läpikuultavaa täplää. Naaraalla on lisäksi yksi vaalea täplä lähempänä siiven tyveä. Takasiipi on ruskea, suurelta osin läpikuultava, ja naaraalla siiven keskiosassa on leveä, keltainen raita. Siipiväli on 22–25 mm. Keskiruumis on ruskea, niska ja takaruumis ovat oranssinkeltaiset. Takaruumiin selkäpuolella on lisäksi rivi mustia täpliä.[2][3][4]

Levinneisyys ja lentoaika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ruskosoukkoa tavataan paikoittain suuressa osassa Länsi-Eurooppaa, ja sen levinneisyysalue alkaa Pohjois-Espanjasta ja jatkuu idässä Kaukasukselle ja Uralille saakka. Suomea lähinnä ruskosoukkokehrääjää tavataan harvinaisena pienellä alueella Ruotsin Öölannissa. Ruotsissa laji on luokiteltu äärimmäisen uhanalaiseksi (CR) ja lisääntyvien yksilöiden määräksi on arvioitu alle tuhat[5]. Pohjoisilla esiintymisalueillaan perhonen lentää heinäkuussa. Keski-Euroopassa sillä on myös toinen sukupolvi, joka lentää elo-syyskuussa.[6]

Elinympäristö ja elintavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ruskosoukko lentää pääasiassa iltapäivällä ja viihtyy aurinkoisilla, lämpimillä ja kuivilla paikoilla, metsänreunoilla ja pensaikoissa. Yöllä koirasyksilöitä saattaa tulla valolle. Aikuiset perhoset lentävät lähellä maanpintaa. Naaras munii maahan 150–200 munaa, jotka kuoriutuvat 10–12 päivän kuluttua. Toukat kasvavat aluksi hitaasti ja laji talvehtii pienenä, vain noin 3 mm pitkänä toukkana. Toukat ovat täysikasvuisia seuraavan vuoden kesäkuun alussa ja koteloituvat maahan, usein kivien alle.[6]

Ravintokasvi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Toukka elää sammalilla ja jäkälillä, mutta on kasvatuksessa syönyt myös mm. kanervaa (Calluna vulgaris), huopakeltanoa (Pilosella officinarum) ja kangasajuruohoa (Thymus serpyllum).[7][6]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Mikkola Kauri, Murtosaari Jussi ja Nissinen Kari: Perhosten lumo: suomalainen perhostieto. Tammi 2005, s.245. ISBN 951-31-3317-6
  2. UK Moths (englanniksi)
  3. Svenska fjärilar (ruotsiksi)
  4. Bestimmungshilfe des Lepiforums (saksaksi)
  5. ArtDatabanken (ruotsiksi)
  6. a b c Nationalnyckeln till Sverges flora och fauna. Fjärilar: Ädelspinnare–tofsspinnare Lepidoptera: Lasiocampidae–Lymantriidae. ISBN 978-91-88506-58-0 s. 370–371
  7. Markku Savela

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]