Ruskopääsirkku
| Ruskopääsirkku | |
|---|---|
_Photograph_by_Shantanu_Kuveskar.jpg) |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Linnut Aves |
| Lahko: | Varpuslinnut Passeriformes |
| Heimo: | Sirkut Emberizidae |
| Suku: | Mustapääsirkut Granativora |
| Laji: | bruniceps |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Granativora bruniceps |
|
| Synonyymit | |
|
Emberiza bruniceps |
|
| Katso myös | |
Ruskopääsirkku (Granativora bruniceps) on keskikokoinen sirkku, joka kuuluu varpuslintuihin.
Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Linnun pituus on 15–16½ cm ja paino noin 25 g. Ruskopääsirkku on läheistä sukua mustapääsirkulle, ja ne risteytyvät keskenään Kaspianmeren kaakkoispuolen esiintymisalueella. Jotkut tutkijat pitävät näitä samana lajina.
Naaras ja nuori ruskopääsirkku ovat niin samanlaisia kuin mustapääsirkut, että maastomääritys on useimmiten mahdotonta. Juhlapukuinen koiras on komea: alapuolelta se on keltainen, pää ja kurkku ovat punaruskeat, selkä on vihertävä ja raidallinen sekä yläperä kellertävä. Äänet ovat samankaltaisia kuin mustapääsirkun.
Sekä vanhoilla että nuorilla ruskopääsirkuilla on täydellinen sulkasato talvella.
Esiintyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Keskiaasialainen laji, joka esiintyy Volgalta ja Kaspianmereltä Länsi-Kiinaan. Lajin esiintymisalue on laaja, 1–10 miljoonaa neliökilometriä. Euroopan populaatio pesii Volgalla ja on kooltaan 500–2000 yksilöä. Muuttolintu, joka talvehtii Intiassa.
Suomessa laji on toistaiseksi tavattu kolmesti, 26.–27.5.1996 Kirkkonummella, 7.6.–5.7.1996 Mustasaaressa ja Salon Halikonlahdessa 21.-30.6.2019. Näiden lisäksi on 7 havaintoa naaraspukuisista linnuista, jotka ovat olleet joko ruskopää- tai mustapääsirkkuja.
Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pesimäalueena ovat pensaikkoiset tai harvaa puustoa kasvavat avomaat, arot, vuorenrinteet, puoliaavikot, peltoaukeat.
Lisääntyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Myöhäinen pesijä, sillä pesii tavallisesti vasta kesäkuussa. Pesä on matalalla pensaassa tai varvikossa. Munia on 3–6, joita naaras hautoo 10–14 päivää.
Ravinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Syö pääasiassa siemeniä ja ruokailee yleensä maassa. Kesällä syö myös selkärangattomia, jotka ovat poikasten pääasiallista ravintoa.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Rariteettikomitea (Arkistoitu – Internet Archive)
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ BirdLife International: Granativora bruniceps IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 17.2.2014. (englanniksi)