Ruprecht Pfalzilainen

Ruprecht Pfalzilainen
Ruprechtia esittävä fresko 1400-luvun alulta Neustadt an der Weinstraßessa sijaitsevassa kirkossa.
Saksan kuningas
Valtakausi	21. elokuuta 1400 – 18. toukokuuta 1410
Kruunajaiset	6. tammikuuta 1401
Edeltäjä	Wenzel IV Luxemburgilainen
Seuraaja	Sigismund Luxemburgilainen
Syntynyt	5. toukokuuta 1352 Amberg, Oberpfalz
Kuollut	18. toukokuuta 1410 (58 vuotta) Oppenheim, Kurpfalz
Puoliso	Elisabet
Lapset	Rupert Margareeta Frederik Ludvig III Agnes Elisabet Juhana Tapani Otto
Suku	Wittelsbach
Isä	Ruprecht II
Äiti	Beatrice Sisilialainen
Uskonto	roomalaiskatolilaisuus

Ruprecht Pfalzilainen (Ruprecht III Klem) (5. toukokuuta 1352 Amberg – 18. toukokuuta 1410), oli Kurpfalzin vaaliruhtinas vuodesta 1398 ja Saksan kuningas vuodesta 1400 kuolemaansa saakka. Hän oli Ludvig IV:n jälkeen toinen Wittelsbach-suvun edustaja Saksan valtaistuimella. Ruprechtin lisänimi Klem tulee latinan sanasta clemens ’armollinen’.^lähde?

Elämä

Ruprecht kasvoi Baijerin Ambergissä vaaliruhtinas Ruprecht II:n (hallitsi 1390–1398) ja tämän puolison Beatrix Sisilialaisen (1326–1365), Sisilian kuninkaan Pietari II:n tyttären ainoana poikana (hänellä oli kolme veljeä, mutta nämä kaikki kuolivat jo lapsina). Vuonna 1374 hän meni naimisiin Nürnbergin linnakreivi Friedrich V:n tyttären Elisabetin kanssa (k. 1411). Isänsä kuoltua 1398 Ruprecht peri tältä vaaliruhtinaan ja pfalzkreivin arvon.

Jo isänsä eläessä Ruprecht oli määrätietoisesti pyrkinyt yhdessä tämän sekä kolmen muun Reininmaan vaaliruhtinaan, Mainzin, Kölnin ja Trierin arkkipiispojen kanssa syrjäyttämään kuningas Wenzel IV:n, jota syytettiin heikosta hallinnosta ja valtakunnan etujen laiminlyömisestä. 20. elokuuta tämä lopulta onnistui. Wenzel menetti valtaistuimensa 20. elokuuta 1400, ja seuraavana päivänä kolmen vaaliruhtinas-arkkipiispan sekä omalla äänellään Ruprecht valittiin Saksan kuninkaaksi. Hänet kruunattiin Kölnissä 6. tammikuuta 1401, tosin ilman kruunua ja kruununkalleuksia, jotka jäivät Wenzelin haltuun.

Osoittaakseen pystyvänsä aktiivisempaan politiikkaan kuin syrjäytetty Wenzel, hankkiakseen Milanon takaisin valtakunnan yhteyteen sekä saadakseen itselleen Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan keisarin kruunun Ruprecht lähti vielä samana vuonna 1401 sotaretkelle Italiaan. Hanke kuitenkin keskeytyi varojen puutteeseen, mikä heikensi Ruprechtin asemaa ja kannatusta.

Paremmin menestyivät Ruprechtin pojilleen järjestämät naimakaupat. Kesällä 1402 hän sai poikansa Ludvigin puolisoksi Englannin kuningas Henrik IV:n tyttären Blanchen, jonka 100 000 guldenin myötäjäiset tulivat valtakunnan kassalle kovaan tarpeeseen. Vuonna 1407 hänen poikansa Juhana (Johann) vietti häitään Katariinan, Kalmarin unionikuninkaan Eerik Pommerilaisen sisaren kanssa.

Ruprechtin valtapiiri oli Saksan keskiaikaisista hallitsijoista suppein, eikä hänen hoviaan Heidelbergissä pidetty erityisen loistavana. Hänen talouspoliittiset ja hallinnolliset hankkeensa eivät myöskään menestyneet parhaalla mahdollisella tavalla: yritykset tullien uudelleenjärjestelemiseksi sekä uuden kultakantaisen valuutan käyttöönotto epäonnistuivat, mikä johtui paljolti Reininmaan kolmen mahtavan ruhtinaspiispan vastarinnasta. Sitä vastoin Ruprecht onnistui kartuttamaan valtakunnan kassaa tehostamalla juutalaisten verotusta: nauttimaansa suojaa vastaan nämä joutuivat maksamaan henkiveroa, ns. kultaista uhripenninkiä, joka oli valtakunnan ainoa henkilökohtaisen verotuksen muoto. Ruprecht tehosti myös oikeuslaitoksen toimintaa, istui itse tuomarina eikä antanut tuomarien toimia itsenäisesti niin kuin Wenzelin aikaan. Näin hän vaikutti hovioikeuden kehittymiseen.

Ruprechtin valta oli taloudellisesti ja poliittisesti heikko, ja häntä onkin toisinaan luonnehdittu epäonnistuneeksi kuninkaaksi. Ulko- ja sisäpoliittisissa vaikeuksissaan hän kääntyi kirkkopolitiikkaan ja pyrki ratkaisemaan katolisen kirkon suuren skisman. Maaliskuussa 1409 antamassaan ns. Heidelbergin vetoomuksesa hän vaati yleistä kirkolliskokousta kutsuttavaksi koolle, mutta jäi vaille tukea. Tällä välin Pisassa oli valittu vastapaaviksi Aleksanteri V, joka tunnusti syrjäytetyn Wenzelin jälleen kuninkaaksi. Saksassa Mainzin arkkipiispan johtama liittouma pyrki syrjäyttämään Ruprechtin, ja sota näytti väistämättömältä, mutta vähän ennen kuin jo laadittua hyökkäyssuunnitelmaa päästiin toteuttamaan, Ruprecht lyhyen aikaa sairastettuaan kuoli 18. toukokuuta 1410 Landskronin linnassa lähellä Oppenheimia. Hänet on haudattu Heidelbergin Pyhän hengen kirkkoon.

Ruprechtin kuoltua Saksan kruunu siirtyi ilman suurempia konflikteja takaisin Luxemburgin suvulle, ei tosin Wenzelille, joka oli yhä elossa, vaan tämän nuoremmalle veljelle Sigismundille.

Avioliitto ja lapset

Ruprecht solmi vuonna 1374 avioliiton Elisabetin (1358–1411) kanssa, joka oli Nürnbergin linnakreivi Friedrich V:n tytär. Liitosta syntyi yhdeksän lasta:

• Ruprecht Pipan (1375–1397), naimisissa Elisabetin (1365–1416), Sponheimin kreivi Simon III:n tyttären kanssa;
• Friedrich (1377 – ennen vuotta 1401);
• Ludvig III (1378–1436), vaaliruhtinas, naimisissa ensin vuodesta 1402 Englannin Henrik IV:n tyttären Blanchen (1392–1409) kanssa, sitten vuodesta 1417 Savoijin kreivi Amadeuksen tyttären Mechtildin (k. 1438) kanssa;
• Johann (1383–1443);
• Stephan (1385–1459);
• Otto I (1390–1461);
• Margareta (1376–1434), naimisissa Lothringenin herttuan Kaarle II:n kanssa;
• Agnes (1379–1404), naimisissa Kleven herttuan Adolf I:n kanssa;
• Elisabet (1381–1409), naimisissa Itävallan herttuan Fredrik IV:n kanssa.

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Ruprecht Pfalzilainen Wikimedia Commonsissa

Edeltäjä: Wenzel IV Luxemburgilainen

Pyhän saksalais-roomalaisen valtakunnan hallitsija  1400–1410

Seuraaja: Sigismund Luxemburgilainen