Tämä on lupaava artikkeli.

Soreahiirihaukka

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Rupornis)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Soreahiirihaukka
Joseph Smitin piirros vuodelta 1869.
Joseph Smitin piirros vuodelta 1869.
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen [1]

Elinvoimainen

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Linnut Aves
Lahko: Päiväpetolinnut Accipitriformes
Heimo: Haukat Accipitridae
Alaheimo: Buteoninae
Suku: Rupornis
Laji: magnirostris
Kaksiosainen nimi

Rupornis magnirostris
(Gmelin, 1788)[1][2]

Synonyymit
  • Buteo magnirostris
Alalajit[3]
  • R. m. alius
  • R. m. conspectus
  • R. m. gracilis
  • R. m. griseocauda
  • R. m. magniplumis
  • R. m. magnirostris
  • R. m. nattereri
  • R. m. occiduus
  • R. m. petulans
  • R. m. pucherani
  • R. m. saturatus
  • R. m. sinushonduri
Katso myös

  Soreahiirihaukka Wikispeciesissä
  Soreahiirihaukka Commonsissa

Soreahiirihaukka (Rupornis magnirostris) on pienikokoinen omaan Rupornis-sukuun kuuluva haukkalaji.[4] Sitä tavataan Amerikassa Yhdysvalloista Argentiinaan ulottuvalla alueella. Soreahiirihaukat munivat vuosittain kaksi munaa, ja molemmat vanhemmat osallistuvat poikasten hoitoon. Laji käyttää vaihtelevaa ravintoa hyönteisistä pieniin nisäkkäisiin. Soreahiirihaukkoja on alle 10 000 sukukypsää yksilöä.[1] Soreahiirihaukan tyypillinen ääni on kovaääninen, kimeä ja venytetty huuto.[5]

Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Brasiliassa kuvattu soreahiirihaukka.

Soreahiirihaukan ruumiinpituus on 33–41 senttimetriä ja siipien kärkiväli noin 75 senttimetriä.[5][4] Aikuinen koiras painaa noin 250 grammaa ja naaras 300 grammaa.[4]

Soreahiirihaukan jalat ovat oranssit.[4] Vatsa on vaalea, rinta raidallinen ruskean ja harmaan väreissä.[4] Nokka on ruskea ja nokan ympärys oranssi. Silmien pupillit ovat ruskeat ja muu osa oranssia. Pää ja niska ovat kastanjanruskeat.[4] Pyrstö on tummanruskea.

Levinneisyys ja elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Soreahiirihaukka elää Etelä- ja Väli-Amerikassa. Sitä on tavattu Argentiinassa, Belizessä, Brasiliassa, Kolumbiassa, Costa Ricassa, Ecuadorissa, El Salvadorissa, Guatemalassa, Hondurasissa, Meksikossa, Paraguayssa, Perussa, Yhdysvalloissa ja Uruguayssa.[1]

Laji elää puoliavoimilla alueilla, kuten metsien laitamilla, tienvarsilla ja viljelyksillä.[6][5] Laji välttelee sekä tiheitä metsiä että laajoja avoimia tai puuttomia alueita.[5]

Lisääntyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Soreahiirihaukka rakentaa pesänsä puuhun.[7] Pesä on koottu oksista ja vuorattu puunkuorilla ja sammalella,[7][5] ja sen halkaisija on yleensä 45 x 20 senttimetriä.[7] Naaras munii pesään kaksi vaaleaa, noin 35 gramman painoista munaa.[7] Molemmat vanhemmat osallistuvat poikasten hoitoon, sillä naaras hautoo ja koiras hankkii ravintoa.[5] Poikaset lähtevät pesästä hieman alle 40 vuorokauden ikäisinä.[7] Soreahiirihaukka rakentaa joka vuosi uuden pesän.[7]

Ravinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Soreahiirihaukan ruokavalio on hyvin vaihteleva.[7] Se syö usein hyönteisiä, matelijoita kuten liskoja ja käärmeitä, pieniä nisäkkäitä kuten jyrsijöitä ja joskus lintuja ja kaloja.[7][5]

Soreahiirihaukka saalistaa väijymällä melko matalalla oksalla, josta se saaliin havaittuaan syöksyy alas nappaamaan saaliin. Haukka osaa hyödyntää myös metsäpaloja saalistuksessaan.[5]

Taksonomia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Soreahiirihaukka on yleisesti luokiteltu hiirihaukkojen sukuun. Se on kuitenkin 2000-luvun tutkimusten perusteella sijoitettu omaan Rupornis-sukuunsa, eikä sillä tiedetä olevan selviä lähisukulaisia. Soreahiirihaukka on edelleen jaettu 12 alalajiin, mutta joidenkin tutkijoiden mukaan lajilla olisi useampikin alalajeja.[8]

Soreahiirihaukan ääntelyä, äänitetty Brasiliassa.

Äänitiedostojen kuunteluohjeet

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d BirdLife International: Rupornis magnirostris IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 9.5.2014. (englanniksi)
  2. Roadside Hawk (Buteo magnirostris) The Internet Bird Collection. Viitattu 26.8.2012. (englanniksi)
  3. Buteo magnirostris Roadside hawk Animal Diversity Web. Viitattu 26.8.2012. (englanniksi)
  4. a b c d e f Identification – Buteo magnirostris Neotropical Birds (Cornell University). Viitattu 28.8.2012. (englanniksi)
  5. a b c d e f g h Roadside Hawk South-Dakota Birds and Birding. Viitattu 26.8.2012. (englanniksi)
  6. Distribution – Buteo magnirostris Neotropical Birds (Cornell University). Viitattu 26.8.2012. (englanniksi)
  7. a b c d e f g h Life History – Buteo magnirostris Neotropical Birds (Cornell University). Viitattu 28.8.2012. (englanniksi)
  8. Bierregaard, R.O., Jr, Boesman, P. & Kirwan, G.M: Roadside Hawk (Rupornis magnirostris). Teoksessa del Hoyo, J., Elliott, A., Sargatal, J., Christie, D.A. & de Juana, E. (toim.): Handbook of the Birds of the World Alive. Barcelona: Lynx Edicions, 2018. Teoksen verkkoversio (viitattu 25.3.2018). (englanniksi)