Rudolf Hilferding

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Rudolf Hilferding vuonna 1923.
Finanzkapital, 1923

Rudolf Hilferding (10. elokuuta 1877 Wien, Itävalta11. helmikuuta 1941 Pariisi, Ranska)[1][2] oli itävaltalaissyntyinen saksalainen poliitikko, sosialismin teoreetikko ja marxilainen taloustieteilijä. Hän oli Saksan sosiaalidemokraattisen puolueen (SPD) johtava teoreetikko Weimarin tasavallan aikana ja toimi kahdesti Saksan valtiovarainministerinä vuosina 1923 ja 1928–1929. Hänen tieteelliseen työhönsä kuuluu useita vastauksia marxilaista taloustiedettä kohtaan esitettyyn kritiikkiin.

Hilferding syntyi Wienissä liberaaliin juutalaisperheeseen. Hän kiinnostui sosialismista opiskellessaan lääketiedettä ja tutustui muun muassa Otto Baueriin, Karl Kautskyyn ja August Bebeliin. Vuodesta 1906 hän toimi opettajana SPD:n tukemassa koulutuskeskuksessa Saksassa. Hilferding julkaisi vuosina 1904–1922 Marx-Studien-nimistä tutkielmasarjaa, jonka ensimmäinen osa oli vastaus taloustieteilijä Eugen von Böhm-Bawerkin esittämään Marx-kritiikkiin. Hilferdingin pääteos oli vuonna 1910 ilmestynyt Das Finanzkapital (”Finanssipääoma”), jossa hän pohti finanssikapitalismin kehitystä. Hänen mukaansa pankkien vaikutusvalta teollisuuspääomaan oli kasvamassa, mikä johti monopolien ja kartellien lisääntymiseen ja edelleen taloudellisen imperialismin sekä sotien kehittymiseen. Teos vahvisti Hilferdingin asemaa SPD:n johtavana teoreetikkona ja talousasiantuntijana.[1]

Hilferding toimi vuosina 1907–1915 SPD:n pää-äänenkannattajan, Vorwärts-lehden poliittisena toimittajana. Ensimmäisen maailmansodan alla hän vastusti sotaluottojen tukemista. Sodan aikana hänet kutsuttiin Itävallan armeijaan ja hän palveli sotilaslääkärinä Italian vastaisella rintamalla. Sodan jälkeen Hilferding liittyi Saksan riippumattomiin sosiaalidemokraatteihin ja toimi USPD:n äänenkannattajan Die Freiheitin päätoimittajana. Hän sai Saksan kansalaisuuden vuonna 1920.[1] USPD:n yhdistyttyä SPD:n kanssa hän toimi valtiovarainministerinä sosiaalidemokraattien johtamissa hallituksissa elokuusta lokakuuhun 1923 sekä kesäkuusta 1928 joulukuuhun 1929.

Hilferding oli valtiopäiväedustajana vuodesta 1924 aina natsien valtaanousuun vuonna 1933, jolloin hän pakeni maasta. Vuonna 1934 hän luonnosteli maanpaossa toimiville Saksan sosialisteille niin sanotun Prahan ohjelman.[1] Vichyn Ranskan viranomaiset pidättivät Hilferdingin vuonna 1941 ja luovuttivat hänet Gestapolle. Hän kuoli Gestapon käsissä epäselvissä oloissa pariisilaisessa vankilassa helmikuussa 1941.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Rudolf Hilferding (englanniksi) Encyclopædia Britannica Online Academic Edition. Viitattu 1.6.2013.
  2. Risto Lehmusoksa: Vuosisatamme kronikka, s. 555. Gummerus, 1986. ISBN 951-20-2893-X.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]