Ruby Payne-Scott
Ruby Payne-Scott (1912–1981) oli australialainen fyysikko, radioastronomi ja opettaja.[1]
Payne-Scott suoritti Sydneyn yliopistossa hyvät arvosanat matematiikassa ja fysiikassa. Hän sai fyysikon töitä yliopiston syöpätutkimuskomiteasta, jossa hänen tutkimuksensa keskittyi äskettäin löydettyyn syöpähoitoon, sädehoitoon. Hän kirjoitti maisterin tutkielmansa sironneen säteilyn aallonpituusjakaumasta röntgen- tai gammasäteiden kulkiessa väliaineessa. Koska hän ei löytänyt jatkoa tiedeuralle, hän siirtyi opettajaksi kouluun.[1]
Vuonna 1941 Payne-Scott palkattiin CSIRO:n radiofysiikan jaostoon tutkimaan uutta, salaista puolustusasetta, tutkaa. Payne-Scottin tutkimus pienten signaalien näkyvyydestä tutkanäytöillä ja vastaanottimien kohinakertoimien tarkka mittaaminen toi hänet läheiseen yhteyteen ryhmän johtajan Joseph L. Pawseyn kanssa. Molemmat olivat kiinnostuneita raporteista maan ulkopuolisista radiosignaaleista – aiemmin ennennäkemättömästä ilmiöstä – ja he tekivät vuonna 1944 eteläisen pallonpuoliskon ensimmäisen radioastronomiakokeen.[1]
Toisen maailmansodan jälkeen Australia nousi johtoasemaan maailman radioastronomiassa, ja Payne-Scottilla oli keskeinen rooli muiden pioneerien rinnalla. Payne-Scottin tutkimus keskittyi aurinkokohinaan, erityisesti sen korrelaatioon auringonpilkkuaktiivisuuden kanssa, mikä mahdollisti hänelle uudenlaisen tutkimuksen auringon koronasta. Hänellä oli keskeinen rooli tyypin I, II ja III purkausten löytämisessä – kaksi jälkimmäistä liittyivät plasmaemissioprosesseihin.[1]
Payne-Scottin merkittävin panos radioastronomiaan oli osoittaa yhdessä Pawseyn ja Lindsay McCreadyn kanssa, että radiosäteilyn kirkkausjakaumaa taivaalla voidaan matemaattisesti käsitellä kaksiulotteisena summana äärettömästä sarjasta yksinkertaisia, vaihtelevan taajuuden aaltomuotoja, jotka voidaan laskea suorittamalla Fourier-muunnos. Tästä elokuussa 1947 julkaistu työstä tuli radioastronomian tulevan tutkimuksen matemaattinen perusta.[1]
