Royal Jomtien Resort Hotelin tulipalo
| Royal Jomtien Resort Hotelin tulipalo | |
|---|---|
 Onnettomuushotelli vuonna 2008, tuolloin nimeltään Jomtien Palm Beach Hotel. |
|
| Päivämäärä | 11. heinäkuuta 1997 |
| Kellonaika | noin 10.20 |
| Tapahtumapaikka | Royal Jomtien Resort Hotel, Jomtien Beach, Pattaya, Thaimaa |
| Syy | nestekaasupullo |
| Kuolleita | 91 tulipalossa, 11 vapaaehtoista liikenneonnettomuudessa matkalla palopaikalle |
| Loukkaantuneita | 64 (51 vakavasti), 3 liikenneonnettomuudessa |
| Omaisuusvahinko | yli 40 miljoonaa dollaria |
Royal Jomtien Resort Hotelin tulipalo tapahtui aamupäivällä 11. heinäkuuta 1997, kun Jomtien Beachin alueella Thaimaan Pattayassa sijainneessa Royal Jomtien Resort -hotellissa syttyi tulipalo. Hotellin pohjakerroksen kahvilassa nestekaasupullosta alkunsa saanut palo levisi pian 17-kerroksisen rakennuksen alakerroksiin ja täytti koko hotellin savulla. Palossa kuoli 91 ihmistä ja 64 loukkaantui, joista 51 vakavasti. Lisäksi 11 vapaaehtoista kuoli liikenneonnettomuudessa matkalla palopaikalle.
Suureen uhrilukuun vaikuttivat muun muassa paloa ja savua levittäneet palavat sisustusmateriaalit, puuttuva palo-osastointi ja paineistamattomat portaikot, evakuointia hidastanut toimimaton palohälytinjärjestelmä, lukitut hätäuloskäynnit ja lukuisat ongelmat palokunnan hälyttämisessä ja pelastustoimissa. Palon seurauksena Thaimaan paloturvallisuusmääräyksiä tiukennettiin, ja savuilmaisimista, palohälytysjärjestelmistä ja sprinklereistä tuli korkeissa rakennuksissa pakollisia.
Rakennus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Liikemies Intra Thamrongvittavaspongin omistama Kiatphol aloitti vuonna 1988 Royal Jomtien Resort -hotellin rakentamisen Pattayan Jomtien Beachille.[1] Hotellirakennus oli 17-kerroksinen ja 55,1 metriä korkea. Sen kerrospinta-ala oli kaikkiaan 30 425 neliömetriä. Pohjakerrokseen kuuluivat pääaula, kahvila, ravintola, keilahalli, disko, kauppa ja toimistotiloja. Sen yläpuolisessa välikerroksessa oli kuntosali ja lisää toimistoja. Toisessa kerroksessa oli pesula ja kokoustiloja, ja loput kerrokset olivat majoituskäytössä. Yhteensä hotellissa oli 384 huonetta. Se oli kokonaan betonirakenteinen lukuun ottamatta diskon ja kokoustilojen kattoja, jotka oli toteutettu suojaamattomilla metallirakenteilla. Kerrosten välillä kulki viisi hissiä sekä kolme porraskäytävää, yksi rakennuksen kummassakin päädyssä ja yksi keskellä.[2]
Hotelli valmistui ennen vuonna 1992 voimaan tulleita rakennusmääräyksiä, joita ennen hotelleihin ei lakisääteisesti tarvinnut asentaa esimerkiksi sprinklereitä tai paloposteja.[3] Tästä huolimatta hotellin johto piti rakennusta ilmeisen paloturvallisena. Hotellin mainoksessa vuonna 1990 mainittiin käytävillä käytetty palosuojattu matto, joka tarjosi sekä mukavuutta että turvallisuutta, savuilmaisimet kaikissa huoneissa ja kolme hätäuloskäyntiä joka kerroksessa.[2]
Tapahtumat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Royal Jomtien Resort Hotelissa oli onnettomuuspäivänä yli 300 ihmistä, joista suurin osa oli thaimaalaisia seminaarivieraita.[4] Noin kello 10.20 paikallista aikaa kaksi keittiötyöntekijää haistoivat kaasun hotellin pohjakerroksen kahvilassa ja havaitsivat, että siellä olleen yhdeksän kilogramman kaasupullon venttiilistä vuoti kaasua.[5][3] Myöhemmin kävi ilmi, että keittiöapulainen Khayan Kasien oli ilmeisesti irrottanut letkun kaasupullosta varmistamatta, oliko venttiili suljettu.[6] Toinen työntekijöistä, Chamnien Suthho, yritti sulkea venttiilin, mutta avasikin sitä vahingossa enemmän. Lähistöllä ollut kaasuliekki, jolla keitettiin vettä, sytytti pian vuotavan kaasun.[3] Syttymistä seuranneessa kaasuräjähdyksessä kuoli kahdeksan keittiötyöntekijää.[7]
Räjähdyksen jälkeen palo levisi nopeasti koko kahvilaan. Työntekijät yrittivät alkusammutusta, mutta voimakas palo pakotti heidät hylkäämään noutamansa sammuttimen ja pakenemaan.[3] Joidenkin silminnäkijöiden mukaan palopaikalle jätetty sammutin räjähti pahentaen tilannetta.[8] Hotellin sisustuksessa käytetyt palavat materiaalit levittivät paloa nopeasti,[5] ja koko ala-aula oli ilmiliekeissä alle 20 minuutin kuluttua palon syttymisestä.[3] Osaltaan palon nopeaan leviämiseen vaikuttivat myös sprinkelereiden puuttuminen sekä onnettomuuspäivänä puhaltanut länsituuli. Koska rakennuksessa ei ollut palo-osastointeja eikä portaikkoja ollut paineistettu, savu täytti porraskäytävät ja pääsi leviämään vapaasti ylempiin kerroksiin, joissa moni hotellin vieraista kuoli tukehtumalla.[5]
Ala-aulasta palo levisi toisen kerroksen kokoustiloihin, joissa oli käynnissä seminaarit Thaimaan sähköntuotantoviranomaisen EGAT:n, Seapack Companyn sekä PepsiCon paikallisen yhteistyökumppanin Serm-Sukhin työntekijöille. Seminaarien osallistujat saivat tiedon palosta vasta Serm-Sukhin autonkuljettajan tultua ilmoittamaan siitä, sillä koko hotellin palohälytinjärjestelmä ei toiminut.[3] Moni osallistujista ei enää päässyt poistumaan ja kuoli palossa.[9]
Pelastustoimet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ensimmäisen hälytyksen viranomaisille teki aulassa ollut hotellin työntekijä, joka soitti palokunnan hälytysnumeroon havaittuaan palon. Puhelinyhteyksissä olleiden ongelmien vuoksi hänen soittonsa yhdistyi kuitenkin Pattayan sijasta Chonburin palokunnalle, josta hänen kehotettiin ottaa yhteyttä Pattayan palokuntaan. Puhelun yhdistyminen oikeaan numeroon vei lopulta 15 minuuttia, minkä aikana palo oli kehittynyt ja kasvanut niin, että ilmoituksen tehnyt työntekijä pääsi poistumaan itse vain juuri ja juuri.[3]
Ensimmäiset paloautot saapuivat paikalle noin puoli tuntia hälytyksen jälkeen.[2] Toinen kerros oli tällöin jo ilmiliekeissä, eikä palomiehillä ollut mahdollisuutta saada paloa hallintaansa.[3] Palokunnalla oli lisäksi vaikeuksia saada autojaan sijoiteltua tarpeeksi lähelle, sillä hotellirakennuksen ja hotellialueen aidan väliin jätetty tila ei ollut riittävän leveä paloautoille.[2] Pelastustöitä sekä uhrien pelastautumista haittasi myös se, että hätäuloskäyntejä oli lukittu ulkopuolelta ja niiden eteen kasattu säilytettävää tavaraa, kuten tuoleja.[10] Palo levisi pian kolmanteen kerrokseen, ja palolaitos lähetti avunpyynnön kaikille lähialueen kaupungeille. Koska Pattayan palokunnan nostolava-auton korin nostokorkeus ei riittänyt korkeista rakennuksista pelastamiseen, apuun pyydettiin myös maavoimien, merivoimien ja poliisilaitoksen helikopterit, mutta byrokratia viivytti niiden saapumista. Saavuttuaan Bangkokista kopterit pelastivat seitsemän ihmistä hotellin katolta ja kaksi yläkerroksen ikkunasta.[3]
Avunpyyntöjen seurauksena ympäröivien alueiden paloautoja alkoi saapua paikalle kaksi tuntia palon syttymisen jälkeen. Bangkokista pyydetyt korkeiden rakennusten sammuttamiseen soveltuvat paloautot saapuivat palopaikalle vasta neljä ja puoli tuntia avunpyynnön jälkeen. Koska palo oli Bangkokin palolaitoksen toimialueen ulkopuolella, laitoksen johtajan oli ensin pyydettävä lupa yksiköiden lähettämiseen, mikä viivästytti apua kahdella ja puolella tunnilla.[3][11] Osaltaan viivästystä aiheutti myös matkalla käynyt liikenneonnettomuus, jossa kuoli 11 palopaikalle matkalla ollutta vapaaehtoista.[12][13] Bangkokin paloautojen saavuttua palon rajuin vaihe oli jo laantunut, ja niiden tehtäväksi jäi palon rajaaminen ja sammuttaminen. Palo saatiin lopulta sammumaan noin 12 tuntia syttymisen jälkeen.[3][13]
Syyt ja seuraukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Palossa kuoli 91 ihmistä ja 64 loukkaantui, joista 51 vakavasti.[2][14] Uhreista viimeinen menehtyi viikko palon jälkeen keuhkoinfektioon oltuaan sitä ennen koomassa.[6] Lisäksi 11 vapaaehtoista kuoli liikenneonnettomuudessa matkalla palopaikalle ja kolme loukkaantui.[13] Suurin osa palon uhreista oli thaimaalaisia, mutta joukossa oli myös kuusi unkarilaista, kolme eteläkorealaista ja yksi belgialainen.[14] Palosta selvinneiden joukossa olivat muun muassa purjehtija Pentti Salmen vaimo Rochelle Stein-Salmi ja heidän tyttärensä[15] sekä Phanawatnan Kaimart, joka palosta selvittyään kehitti sammutusjauhetta levittävän, turvalliselta etäisyydeltä käytettävän alkusammutuspallon.[16]
Palon syttymiseen ja suureen uhrilukuun vaikutti monta tekijää. Alkuperäisen kaasuvuodon havaitsemista viivästytti kaasuvaroittimien puute. Palon sytyttyä se levisi nopeasti palavien sisustusmateriaalien sekä palo-osastoinnin ja sprinklereiden puutteen vuoksi. Paineistamattomat portaikot puolestaan täyttyivät savusta ja levittivät sitä ympäri hotellia. Palohälytinjärjestelmän toimimattomuus viivästytti hotellissa olleiden reagointia paloon, eikä henkilökunta järjestänyt minkäänlaista evakuointia. Rakennuksesta poistumista vaikeuttivat hätävalojen puute, monimutkaiset poistumisreitit ja hätäuloskäyntien lukitseminen ja käyttäminen säilytystilana. Pelastustoimia haittasivat palokunnan hälyttämisen viivästyminen ja palokunnan hidas saapuminen paikalle hälytyksen jälkeen, liian pieni väli hotellialueen aidan ja hotellirakennuksen välissä, väärän kokoiset liittimet hotellin palovesijärjestelmässä ja toimimattomat sisäpalopostit.[2]
Hotellirakennus kärsi palossa yli 40 miljoonan Yhdysvaltain dollarin vahingot.[4] Pattayan turismiviranomaiset harkitsivat palon jälkeen hotellin muuttamista palosta kertovaksi museoksi, joka sekä houkuttelisi turisteja että toimisi muille hotelleille muistutuksena turvamääräysten laiminlyömisen seurauksista.[1] Hotelli kuitenkin korjattiin ja jatkoi toimintaansa nimellä Jomtien Palm Beach Hotel.[17]
Hotellin johtaja Thaworn Ujjin ja hotellin omistaneen Kiatpholin johtaja Intra Thamrongvittavaspong saivat syytteet kuoleman- ja vammantuottamuksesta, sillä heidän katsottiin olleen vastuussa hotelliin tehdyistä rakennusmääräysten vastaisista muutoksista. Poliisi tutki myös Pattayan kaupungin viranomaisten osuutta muutoksiin.[18][19]
Ennen vuotta 1997 Thaimaassa voimassa olleet paloturvallisuusmääräykset olivat niin löyhiä ja rangaistukset niiden rikkomisesta niin pieniä, että rakennusten omistajille tuli halvemmaksi maksaa lahjuksia palotarkastajille kuin korjata rakennukset määräysten mukaiseksi. Royal Jomtien Resort Hotelin palon jälkeen määräyksiä tiukennettiin. Savuilmaisimista, palohälytysjärjestelmistä ja sprinklereistä tuli korkeissa rakennuksissa pakollisia. Pattayan palolaitos hankki palon jälkeen korkeammalle ulottuvia nostolava-autoja, hyppytyynyjä ja kankaisia evakuointiliukuja ja alkoi järjestää säännöllisiä tarkastuksia ja paloharjoituksia hotelleissa, ostoskeskuksissa ja asuinkerrostaloissa.[20]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Panapoon, Prakobpong & Paengnoi, Anan: Intra’s first gains came from the motel business. The Nation, 22.7.1997, 22. vsk, nro 47937, s. A6. Lehden verkkoversio. Viitattu 26.10.2022. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f The Study on Development of A Building Safety System Focusing on Fire Prevention in The Kingdom of Thailand – Volume II, Final Report (PDF) (s. II-55 – II-57) Helmikuu 2003. Japan International Cooperation Agency. Viitattu 26.10.2022. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g h i j k Khamthong, Kittisak; Dorothy, Dan & Bailey, Ken: Royal Jomtien Resort disaster claims 90 lives Heinäkuu 1997. Pattaya Mail. Viitattu 26.10.2022. (englanniksi)
- ↑ a b Hotel fire in Thailand kills at least 78 11.7.1997. CNN. Viitattu 26.10.2022. (englanniksi)
- ↑ a b c Craighead, Geoff: Security and Fire Life Safety Threats 15.2.2013. National Library of Medicine. Viitattu 26.10.2022. (englanniksi)
- ↑ a b Hotel worker admits negligence. The Nation, 19.7.1997, 22. vsk, nro 47934, s. A1. Lehden verkkoversio. Viitattu 26.10.2022. (englanniksi)
- ↑ Locked Fire Exits, Lack Of Sprinklers Faulted In Fatal Fire 12.7.1997. Pattaya: Sun Sentinel. Viitattu 26.10.2022. (englanniksi)
- ↑ Paengnoy, Anan: As hope turns to grief, bereaved seek remains. The Nation, 14.7.1997, 22. vsk, nro 47929, s. A3. Lehden verkkoversio. Viitattu 26.10.2022. (englanniksi)
- ↑ Wonpaithoon, Jiraporn: Hotel blamed as fire kills 78 at Thai beach resort 12.7.1997. Pattaya: The Independent. Viitattu 27.10.2022. (englanniksi)
- ↑ Safety Lapses Are Cited In Fatal Thai Hotel Fire 13.7.1997. The New York Times. Viitattu 1.11.2022. (englanniksi)
- ↑ Lax safety enforcement cited in fire’s death toll. The Nation, 14.7.1997, 22. vsk, nro 47929, s. A1. Lehden verkkoversio. Viitattu 27.10.2022. (englanniksi)
- ↑ Crash behind delay of rescue teams’ arrival. The Nation, 16.7.1997, 22. vsk, nro 47931, s. A2. Lehden verkkoversio. Viitattu 27.10.2022. (englanniksi)
- ↑ a b c Wongpaithoon, Jiraporn: At least 82 dead in Thai hotel fire; rescuers end search for victims 12.7.1997. Pattaya: Associated Press. Viitattu 26.10.2022. (englanniksi)
- ↑ a b Wongpaithoon, Jiraporn: 81 Die in Fire at Resort Hotel in Thailand 12.7.1997. The Washington Post. Viitattu 26.10.2022. (englanniksi)
- ↑ Pusa, Ari: Unohdettu sankari 23.10.2022. Lahti: Helsingin Sanomat. Viitattu 26.10.2022.
- ↑ Shamsian, Jacob & Mueller, Carl: A man created a ball that extinguishes fire instantly after he survived a lethal hotel fire 25.3.2016. Business Insider. Viitattu 1.11.2022. (englanniksi)
- ↑ Keronen, A. Juhana: Yli 100 turistia evakuoitiin Jomtien Palm Beach hotellista palohälytyksen vuoksi 3.5.2022. Thaimaan suomalainen nettilehti. Viitattu 26.10.2022.
- ↑ Police targeting Pattaya officials over hotel blaze. The Nation, 18.7.1997, 22. vsk, nro 47933, s. A6. Lehden verkkoversio. Viitattu 2.11.2022. (englanniksi)
- ↑ Bajaj, Vikas: Thailand hotel executives charged in fire 16.7.1997. Bangkok: Associated Press. Viitattu 2.11.2022. (englanniksi)
- ↑ Thongrod, Warunya: Pattaya fire safety much improved since deadly 1997 hotel fire 27.2.2013. Pattaya Mail. Viitattu 2.11.2022. (englanniksi)