Roy Ayers

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Roy Ayers
Ayers esiintymässä Perthissä helmikuussa 2011
Ayers esiintymässä Perthissä helmikuussa 2011
Henkilötiedot
Syntynyt 10. syyskuuta 1940 (ikä 79)
Los Angeles, Kalifornia, Yhdysvallat
Ammatti muusikko
Muusikko
Aktiivisena 1962–
Tyylilajit jazz, jazz-funk, soul jazz, fuusiojazz, jazz-pop
Soittimet VibrafoniView and modify data on Wikidata
Yhtyeet Roy Ayers Ubiquity, RAMP
Levy-yhtiöt Atlantic, Columbia, Golden Mink, Ichiban, Nature Sounds, Polydor
Aiheesta muualla
Kotisivut

Roy Ayers (s. 10. syyskuuta 1940 Los Angeles, Kalifornia, Yhdysvallat) on yhdysvaltalainen jazzvibrafonisti ja -laulaja. Hän yhdisti onnistuneesti jazzin, funkin ja diskomusiikin 1970-luvun puolivälissä ja 1980-luvun alussa.[1]

Elämä ja ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ayers kasvoi musikaalisessa perheessä: hänen isänsä soitti pasuunaa ja hänen äitinsä opetti Roylle pianoa. Ayers levytti 1960-luvulla West Coast -jazzia Curtis Amyn, Jack Wilsonin ja The Gerald Wilson Orchestran kanssa. Hän soitti myös Teddy Edwardsin, Chico Hamiltonin, Hampton Hawesin ja Phineas Newbornin kanssa. Musiikkisessio Herbie Mannin kanssa Hermosa Beachissa johti neljä vuotta kestäneeseen kiertueeseen huilistin kanssa.[1]

Ayers esiintyi nimekkäästi Mannin hittialbumilla Memphis Underground ja levytti kolme sooloalbumia Atlantic Recordsille. Hän perusti Roy Ayers Ubiquity -yhtyeen, joka levytti useita albumeita Polydor Recordsille ja joissa oli mukana soittajia kuten Sonny Fortune, Billy Cobham, Omar Hakim ja Alphonse Mouzon. Roy Ayers Ubiquity oli rhythm and bluesia ja fuusiojazzia soittava yhtye, jonka vaikutteina olivat aluksi Miles Davis ja The Herbie Hancock Sextet, mutta joka siirtyi hiljalleen jazzista soittamaan rhythm and bluesia, funkia ja diskoa. Ayersin levytykset menestyivät kaupallisesti ja useat hänen singlensä päätyivät rhytm and blues -musiikkilistoille.[1]

1980-luvulla Ayers teki musiikkia nigerialaisen muusikon Fela Kutin kanssa, perusti Uno Melodic Records -levy-yhtiön ja tuotti sekä sanoitti useita kappaleita useille eri artisteille. Hip hopin ja jazzin sulautuessa yhteen 1990-luvun alussa Ayers vieraili Gurun Jazzmatazz-albumilla vuonna 1993 ja esiintyi New Yorkin klubeilla Gurun ja Donald Byrdin kanssa.[1]

Diskografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Albumit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • West Coast Vibes (1963)
  • Virgo Vibes (1967)
  • Stoned Soul Picnic (1968)
  • Daddy Bug (1969)
  • Ubiquity (1971)
  • He’s Coming (1972)
  • Red Black and Green (1973)
  • Coffy (1973)
  • Virgo Red (1973)
  • Change Up the Groove (1974)
  • A Tear to a Smile (1975)
  • Mystic Voyage (1975)
  • Everybody Loves the Sunshine (1976)
  • Vibrations (1976)
  • Lifeline (1977)
  • Let’s Do It (1978)
  • Step into Our Life (1978) (Wayne Hendersonin kanssa)
  • You Send Me (1978)
  • Fever (1979)
  • No Stranger to Love (1979)
  • Love Fantasy (1980)
  • Prime Time (1980) (Wayne Hendersonin kanssa)
  • Music of Many Colors (1980) (Fela Kutin kanssa)
  • Africa, Center of the World (1981)
  • Feeling Good (1982)
  • Silver Vibrations (1983)
  • Drivin’ On Up (1983)
  • In the Dark (1984)
  • You Might Be Surprised (1985)
  • I’m the One (For Your Love Tonight) (1987)
  • Wake Up (1989)
  • Nasté (1995)
  • Perfection (2000)

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Ginell, Richard S.: Roy Ayers Biography AllMusic. Viitattu 4.1.2019. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]