Rouranin kaanikunta
Rouranin kaanikunta oli Itä-Aasiassa sijainnut paimentolaisheimojen valtio 300-luvulta 500-luvulle. Valtion nimi voidaan kirjoittaa myös muodoissa Ruanruan, Ju-Juan tai Juan-Juan, joista viimeksi mainittu on alun perin kiinankielinen halventava nimitys, joka tarkoittaa ”epämiellyttävästi kiemurtelevaa hyönteistä”.[1]
Rouranin kaanikunnan heimot olivat todennäköisesti mongolilaista alkuperää, ja heistä käytetään yhteisnimitystä Rouran. Yksi kaanikunnan alaheimoista oli historian ensimmäinen, joka käytti itsestään nimitystä Türk.[2] Rouranit olivat mahdollisesti samaa kansaa kuin avaarit, jotka ilmestyivät Euroopan historiaan samoihin aikoihin kuin Rouranin kaanikunta hajosi.[3]
Rouraneiden uskotaan olleen sukulaiskansaa Pohjoisen Wei-dynastian perustaneen Tuoba-heimon kanssa, mutta Wei ja Rouran ajautuivat sotiin keskenään jo 300-luvun lopulla. Rouranit olivat historian ensimmäinen kansa, joka käytti hallitsijastaan nimitystä kaani eli khan.[1] Heidän liittolaisiaan ja alaisiaan olivat hefthaliitit eli valkoiset hunnit.[3]
Maantieteellisesti Rouranin kaanikunta ulottui 500-luvulla Mantšurian rajalta Balkašjärvelle ja Orhonilta Kiinan muurille.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c Grousset, René: The Empire of the Steppes, s. 60–64, 80–82. Englanninkielinen käännös: Naomi Walford. Rutgers University Press, 1970. ISBN 0-76070-127-X.
- ↑ Findley, Carter Vaughn: The Turks in World History, s. 41. Oxford University Press, 2005. ISBN 0-19-516770-8.
- ↑ a b The New Encyclopædia Britannica, s. 633. Volume 6, Micropædia, 15th Edition. Encyclopædia Britannica Inc., 2002. ISBN 0-85229-787-4.