Rottakuningas
Rottakuningas (saks. Rattenkönig) on vanha keskieurooppalainen nimitys ilmiölle, jossa suuri joukko nuoria rottia takertuu hännistään ja joskus myös jaloistaan toisiinsa pääsemättä irtaantumaan.[1] Syynä on häntien tahmaantuminen esimerkiksi verestä tai ulosteista ahtaassa pesässä. Sinänsä harvinaisella ilmiöllä on ollut suurehko merkitys eurooppalaisessa kansanperinteessä, erityisesti Saksassa, koska rottiin liitettiin monia taikauskoisia käsityksiä. Rottarykelmän löytymistä pidettiin huonona enteenä. Vanhoissa tarinoissa rottarykelmien kokoa (takertuneiden rottien määrää) lienee usein liioiteltu.
Vanhin varma tieto rottakuninkaasta on vuodelta 1748, jolloin saksalainen mylläri Johann Heinrich Jäger löysi kahdeksantoista rotan muodostaman sykkyrän. Suurin tunnettu rottarykelmä löydettiin toukokuussa 1828 Buchheimissa, Saksan Baden-Württembergissä erään talon savupiipusta. Siinä rottia oli peräti 32.[2] Muumioitunut rottatukku on yhä näytteillä Mauritianum-museossa Altenburgissa.
Viron Põlvamaalta löydettiin elävä rottakuningas lokakuussa 2021.[3]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Deutsches Universalwörterbuch, s.v. Rattenkönig. Duden, Mannheim 2003.
- ↑ Guinness suuri ennätyskirja 1998, s. 137. Helsinki Media -kirjat, Helsinki 1997.
- ↑ Süldre, Lauraliis: Tartu Ülikooli loodusmuuseumi jõudis üliharuldane rotikuningas. Eesti Rahvusringhääling 20.10.2021.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Rottakuningas Wikimedia Commonsissa
