Roter Sand
Roter Sand on saksalainen vuonna 1885 rakennettu kasuunimajakka, ensimmäinen lajissaan.
1800-luvun lopussa oli Saksassa Weserjoen suistoalueella kaksikin majakkalaivaa. Paikalliset varustamot anoivat keisarikunnalta, että erityisen vaikeina pidettyjen Roter Sand -matalikkojen luo sijoitettaisiin kolmas majakkalaiva. Berliinin hallinto ei kannattanut majakkalaivaa, vaan ehdotti sijaan kiinteää majakkaa, koska se olisi edullisempi ylläpitää.
Päätös tehtiin vuonna 1880 ja kolmen nuoren insinöörin yhtiö Lavier, Kuntz & Weiss teki tarjouksen joka hyväksyttiin: laivateräksestä tehtäisiin iso rasia, aivan kuin säilykepurkki, joka hinattaisiin halutulle paikalle ja upotettaisiin siihen majakan alustaksi. Näin oli ensi kerran lausuttu kasuunin rakennusperiaate ja majakasta tulikin ensimmäinen lajissaan.[1]
Rakentaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ensimmäinen yritys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Wilhelmshavenin sotasataman telakalla rakennettiin 20 metriä korkea ja pohjan mitoiltaan 15 metriä × 9 metriä soikea sylinteri, jonka pohjaksi niitattiin metriä helmasta tiivis levy kolmen metrin päähän helmasta. Lisäksi tehtiin välipohjia muutaman metrin välein. Rakennelma painoi 600 tonnia.
23. toukokuuta 1881 kaksi hinaajaa alkoi vetää teräskolossia kohti haluttua paikkaa, matka kesti kolme päivää. Sitten avattiin venttiilit, jolloin kasuuni vajosi pohjaan. Seuraavaksi käynnistettiin kompressorit, jotka painoivat kasuunin alimpaan kolmen metrin korkuiseen osaan paineilmaa. Paineilma työnsi veden pois ja ulkoinen paine painoi rakennelman tiiviisti pohjaan vasten. Työmiehet laskeutuivat meren pohjalle lapioimaan hiekkaa pois, hiekka nostettiin kasuunin läpi kannelle ja kaadettiin mereen. Rakennelma vajosi tämän johdosta lisää ja kunhan kukin osa oli vajonnut, se täytettiin betonilla.
Paha ja osin ratkaisematon ongelma koko rakentamisen ajan oli työmiehille paineessa kehittynyt sukeltajantauti.
Kaikista ponnisteluista huolimatta ei työtä saatu valmiiksi ennen syysmyrskyjä. Ensimmäinen myrsky vei kasuunin merelle ja se katosi jäljettömiin.[1]
Toinen yritys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Suunnitelmien parantamiseen kului kaksi vuotta. Maaliskuussa 1883 uusi kasuuni oli valmis, mutta se saatiin kohdalleen vasta 28. toukokuuta. Tällä kertaa kaikki sujui hyvin ja kasuuni oli seuraavan vuoden lopussa paikallaan 14 metriä hiekkakerroksen sisällä. Hiekkaperustan sitomiseksi kasuunin ympärille upotettiin kuudetta metriä paksu kerros risukimppuja, joiden päälle kipattiin yli 70 000 kuutiometriä kiviä.
Kasuuni valettiin täyteen betonia ja sen päälle rakennettiin viisikerroksinen teräslevystä niitattu soikea torni. Torni suippeni tasasuhtaisesti huippuunsa, joka oli 24 metriä merenpinnasta. Tornin ulkokuori maalattiin keisarillisen Saksan värein puna-valko-mustaraitaiseksi. Majakassa oli petrolivalo joka syttyi ensi kerran 1. marraskuuta 1885. Majakan kiintovalo näkyi 15 meripeninkulman päähän ja vilkkuvalo näkyi 18 meripeninkulmaa. Tornissa oli lisäksi sumukello. Tornin keskipisteessä oli merenpohjaan ulottuva kuilu, jossa oli vuorovesimittari; sieltä lähti myös lennätinkaapeli mantereelle.
Muonavarat ja juomavesi mitoitettiin kestämään useita kuukausia.[1]
Majakkaa voitiin valmistuessaan luonnehtia malliesimerkiksi saksalaisesta ammattitaidosta ja perusteellisuudesta.
Arki majakalla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Majakassa oli asuintilat neljälle miehelle, heistä kolme oli palveluksessa yhtaikaa ja neljäs oli kuukauden kerrallaan lomalla maissa, eli kolmen kuukauden vahtipalvelua seurasi kuukauden loma.
Päivisin kaksi miestä hoiti lennätintä ja huolsi valolaitteen, kolmas oli kokkina, leipurina ja stuerttina. Pimeän aikaan vahtivuorot olivat neljä tuntia pitkiä.
Majakan väki sähkötti maihin myös varoituksia tulvamyrskyistä, ampui varoituslaukauksia vaaraa kohti kulkeville aluksille, tarkkaili muuttolintuja ja antoi säätietoja. Monesti majakan väki myös pelasti ihmishenkiä kutsumalla Bremerhavenista pelastusaluksen, jos joku joutui merihätään.
Roter Sandista tuli pian maailmankuulu; saksalaiset merimiehet rakastivat sitä ja siitä tuli monen kauniin merimiesballadin aihe.[1]
Muistomerkiksi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuonna 1958 majakkaan aiottiin asentaa tutka. Majakan vanhojen rakenteiden kestävyys tutkittiin perin pohjin. Kasuuniosan tarkastanut sukeltaja havaitsi, että yli 80-vuotias teräsvaippa oli syöpynyt puhki, joten hiekka ja korroosio oli päässyt pureutumaan syvälle. Roter Sandin majakka korvattiin ulommas merelle sijoitetulla uudella kasuunilla Alte Weser, joka oli aluksi miehitetty, mutta vuodesta 1972 lähtien täysautomaattinen. Roter Sandin majakanvartijat poistuivat tornista 1. syyskuuta 1964 ja majakan valo sammutettiin; vain kiinteät pikkuvalot jäivät varoitusmerkeiksi.
Vanha majakka aiottiin ensin purkaa mahdollisena vaaran aiheuttajana, mutta tieto aikomuksesta vuosi julkisuuteen ja majakan pelastamiseksi syntyi kansanliike. Yleinen painostus tehosi, ja Roter Sandista tehtiin merimiesten muistomerkki. Lokakuussa 1987 vanhan kasuunin ympärille pujotettiin kymmenen metriä korkea ja yli tuuman vahvuinen ruostumattomasta teräksestä tehty mansetti, joka painaa sata tonnia. Teräsmansetin ja satavuotiaan kasuunin väli täytettiin betonilla. Asiantuntijat vakuuttavat tornin kestävän näin vahvistettuna pitkälle 2000-luvulle.[1]
Majakka liitettiin merkittävien historiallisten monumenttien listalle 1. lokakuuta 2010.[2]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Laurell, Seppo: Majakat. Turku: Luotsiliitto - Lotsförbundet, 1989. ISBN 952-90-0481-8.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Roter Sand Wikimedia Commonsissa
