Kelirikko
Kelirikoksi eli rospuutoksi[1] sanotaan päällystämättömien teiden pehmenemistä kulkukelvottomiksi.[2] Sana merkitsee myös aikaa, jona liikkuminen on vaikeaa tai mahdotonta kelirikon takia.
Kelirikon syyt ja vaikutukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kelirikon aikana sulamisvesi ei pääse roudan takia imeytymään maahan vaan jää päällystämättömän tien pinnalle. Vedensekainen hiekka muuttuu liejuksi, joka muodostaa jäätyneen routakerroksen päälle vetelän kerroksen. Vesi myös syövyttää helposti isojakin kuoppia tai sulamispuroja ja rikkoo siten tien pintaa. Siltarumpujen kohdalla vaurion mahdollisuus on erityisen suuri, sillä sulava routa vajottaa rumpua ja samalla tienpintaa. Jäätynyt rumpu voi kelirikon aikana myös tulvia tielle.
Saariston kelirikko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Saaristossa kelirikko merkitsee keväistä ajanjaksoa, jolloin sulava jää on jo liian ohutta ja pehmeää kantaakseen ihmisiä tai ajoneuvoja mutta liian kovaa, jotta vesikulkuneuvot kykenisivät kulkemaan jäissä. Kelirikko on perinteisesti merkinnyt saaristossa aikaa, jolloin yhteydet mantereelle ovat olleet kokonaan poikki. Saaristossa kelirikko alkaa yleensä maaliskuun alussa ja kestää jäiden sulamiseen ja meren avautumiseen saakka toukokuulle. Tuona aikana ainoa käyttökelpoinen kulkuneuvo on ilma-aluksia lukuun ottamatta ilmatyynyalus tai moottorirekityyppinen eli avovedessä uiva moottorikelkka.[3]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ http://www.kotus.fi/index.phtml?s=4272 (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Kelirikko ja painorajoitukset (Arkistoitu – Internet Archive) Tiehallinto
- ↑ Ilmatyynyaluksella voi pidentää mökkikautta[vanhentunut linkki] Turun sanomat 2004
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Kelirikko Wikimedia Commonsissa
