Rosina Heikel

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Rosina Heikel

Emma Rosina Heikel (17. maaliskuuta 1842 Kaskinen13. joulukuuta 1929 Helsinki) oli Suomen ja Pohjoismaiden ensimmäinen naislääkäri.

Elämäkerta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rosina Heikelin vanhemmat olivat Kokkolan pormestari ja Oulun laamanni Carl Johan Heikel (1786–1850) ja Kristina Elisabet Dobbin (1813–1896). Hänellä oli ainakin kuusi sisarusta.[1]

Heikel päätti jo nuorena opiskella lääkäriksi. Vuosina 1865–1866 hän suoritti voimistelukurssin Tukholman Gymnastiska Centralinstitutissa ja valmistui sieltä sairasvoimistelijaksi. Tämän jälkeen hän vuonna 1867 suoritti kätilökurssin Helsingin yleisessä sairaalassa, jonka jälkeen 1869 matkusti Tukholmaan saamaan yksityisopetusta luonnontieteissä ja anatomisia leikkelyharjoituksia Gymnastiska Centralinstitutissa. 1870 Heikel palasi Helsinkiin aloittaakseen lääketieteen opinnot, vaikka naisilla ei vielä ollut oikeutta opiskella yliopistossa. 1871 kuitenkin lääkäriksi haluavat naiset saivat luvan osallistua opetukseen lääketieteellisessä tiedekunnassa, vaikka eivät olleetkaan yliopiston kirjoissa.

Vuonna 1873 Heikel suoriutui lääketieteen kandidaatin tutkinnosta yksityisesti ja valmistui lisensiaatiksi 1878 Pohjoismaiden ensimmäisenä naislääkärinä. Naisena Heikel ei voinut toimia laillistettuna lääkärinä, mutta hän sai rajoitetun toimiluvan. Vuonna 1878 hän harjoitteli sairaanhoitolaitoksissa Tukholmassa ja Kööpenhaminassa. 1879 alkaen hän toimi naisten- ja lastentautien praktisoivana lääkärinä Vaasassa ja muutti Helsinkiin 1882 häntä varten perustettuun aluelääkärin virkaan. Tätä virkaa hän hoiti vuoteen 1901 saakka, minkä jälkeen hänellä oli yksityisvastaanotto vuoteen 1906 asti. Suomen Lääkäriseura eli Finska Läkaresällskapet kutsui Heikelin jäseneksi 1884.

Heikel oli aktiivinen myös kansalaistoiminnan aloilla. Hän oli perustamassa Sokeain Ystävät -nimistä yhdistystä, toimi Raajarikkoisten Auttamisyhdistyksessä sekä Fanny Palménin perustamassa köyhien lasten työtuvan hallituksessa. 1887 hän oli perustamassa Uskonvapaus- ja suvaitsevaisuusyhdistystä, mutta kirkko torjui hankkeen. Hänen aloitteestaan perustettiin Konkordia-liitto 1885 ja Naisasialiitto Unioni 1892.

Testamentissaan vuodelta 1895 Heikel määräsi ruumiinsa poltettavaksi ja tuhkansa siroteltavaksi maahan. Muistomerkin pystyttämisen hän kielsi, kuten myös papin puheen pidon. 1928 hän lisäsi testamenttiin kohdan, jossa määräsi muistokukkien sijasta rahat annettavaksi vanhusten hoitoon. Helsingin Meilahdessa Haartmaninkadun päässä oleva puisto nimettiin vuonna 2010 Rosina Heikelin puistoksi.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]