Siirry sisältöön

Ronald Reaganin salamurhayritys

Wikipediasta
Ronald Reaganin salamurhayritys
Presidentti Ronald Reagan vilkuttaa juuri ennen laukauksia.
Presidentti Ronald Reagan vilkuttaa juuri ennen laukauksia.
Paikka Washington DC, Yhdysvallat
38.9161°N, 77.0454°W
Kohde Ronald Reagan
Ajankohta 30. maaliskuuta 1981
noin 14:27 (ET)
Iskutyyppi salamurhayritys
Kuolleita 1[a]
Haavoittuneita 4
Epäilty/epäillyt John Hinckley
Tekoväline Röhm RG-14

Ronald Reaganin salamurhayritys tapahtui Washington D.C:ssä 30. maaliskuuta vuonna 1981. John Hinckley ampui kuusi laukausta kohti Yhdysvaltain presidentti Ronald Reagania ja hänen saattuettaan.[4][5]

Reagan ja kolme muuta haavoittuivat hyökkäyksessä, mutta toipuivat myöhemmin sairaalassa.[4][5]

Tapahtuman taustat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

John Hinckleyllä oli pakkomielle näyttelijä Jodie Fosteriin.[5][4][6] Foster näytteli vuoden 1976 elokuvassa Taksikuski,[6] jossa yksi henkilöistä suunnittelee presidenttiehdokkaan murhaa.[4] Hinckley katsoi elokuvan moneen kertaan.[7][6] Hän halusi saada Fosterin huomion murhaamalla presidentin.[4][5][1][8] Hinckley kärsi masennuksesta ja psykoottisuudesta.[1][7]

Hinckley valitsi ensiksi kohteekseensa Yhdysvaltain presidentti Jimmy Carterin.[9] Lokakuussa 1980 Hinckley pidätettiin aseiden hallussapidosta Nashvillen kansainvälisellä lentoasemalla samana päivänä, kun Carter oli kaupungissa.[10] Kuukautta myöhemmin Reagan voitti presidentinvaalit.[7]

Tapahtumat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Salaisen palvelun agentit suojaavat ammuskelun jälkeen haavoittuneita poliisi Thomas Delahantya ja lehdistösihteeri James Bradya. Salaisen palvelun agentti Robert Wanko valmistelee Uzi-konepistooliaan lisähyökkäyksien varalta.

Reagan oli palaamassa limusiinilleen ammattiliiton konferenssista Hilton Hotellista 30. maaliskuuta 1981, noin klo. 14.25, kun Hinckley aloitti ampumisen saattuetta kohti 22-kaliiberisella aseella.[11][12][13][14] Hinckley ampui yhteensä kuusi laukausta muutaman sekunnin aikana.[7][12][11][15]

Hinckley lyötiin heti tämän jälkeen maahan läheisen yleisön toimesta.[15] Yhdysvaltain salaisen palvelun agentti Jerry Parr työnsi presidentti Reaganin turvaan luodinkestävään limusiiniin.[16] Reagan oli tajuissaan, ja kumpikaan miehistä ei heti huomannut Reaganiin osuneen.[16] Reaganin tuntiessa kipua, hän valitti Parrin murtaneen yhden hänen kylkiluistaan heidän hypätessään autoon. Huomatessaan Reaganin olevan loukkaantunut ja yskivän verta, Parr ohjeisti limusiinin kuljettajan ajamaan lähimpään sairaalaan.[11][13][16] Autosaattue saapui joitain minuutteja myöhemmin George Washingtonin yliopistolliselle sairaalalle.[11][17]

Reagan siirtyi limusiinista sisälle sairaalaan omin voimin, mutta lyyhistyi sisällä maahan.[11][17] Reagan kiirehdittiin ensiapuun, jossa hänen tilansa huomattiin hengenvaaralliseksi.[17] Reagania vietäessä leikkaukseen, hän vitsaili toivovansa kirurgien olevan republikaaneja.[18][14] Reaganin puoliso ja Yhdysvaltain ensimmäinen nainen Nancy Reagan saapui sairaalaan melko pian Reaganin jälkeen oltuaan tapahtuma-aikaan Valkoisessa talossa.[17] Ennen leikkausta Reagan tokaisi Nancylle: ”Honey, I forgot to duck.” (suom. Kulta, unohdin väistää.)[18][19][20]

Reagan haavoittui limusiinista kimmonneesta luodista rintakehäänsä ja käsivarteensa.[11][21] Hänen keuhkonsa puhkesi,[14] ja hän sai sisäisen verenvuodon.[21] Kirurgit poistivat luodin hänen keuhkoistaan, ja Reagan toipui vammoistaan sairaalassa, josta pääsi kotiutumaan 12 päivän kuluttua.[22][21][14] Vaikka Reagan pyrki antamaan julkisuudessa kuvan nopeasta toipumisestaan, ampuminen heikensi hänen kuntoaan useiden kuukausien ajan.[14] Ampuminen nosti Reaganin kannatusta.[23][24][25]

Luodeista haavoittuivat myös poliisi Thomas Delahanty, salaisen palvelun agentti Tim McCarthy ja Valkoisen talon lehdistösihteeri James Brady.[4] Brady haavoittui päähän ja halvaantui.[21] Hän joutui viettämään loppuelämänsä pyörätuolissa ja kuoli lopulta vuonna 2014 osittain ampumisen seurauksena.[21][26][27][2][1][3]

Seuraukset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hinckley asetettiin tapahtumasta moneen eri syytteeseen, mutta hänet tuomittiin syyntakeettomaksi ja psyykkisesti sairaaksi.[4][1][12][7] Hinckley joutui suljettuun psykiatriseen hoitoon.[11] Aseen ja patruunat Hinckley oli ostanut laillisesti.[11]

Alexander Haig puhuu lehdistölle salamurhayrityksestä.

Reaganin hallituksen ulkoministeri Alexander Haig aiheutti kohun,[28] kun hän Reaganin ollessa sairaalassa lausui Valkoisessa talossa ”As of now, I am in control of the White House” (suom. tällä hetkellä minä hallitsen Valkoista taloa).[29] Perustuslain mukainen seuraaja, varapresidentti George H. W. Bush, oli tapahtuma-aikaan matkalla Texasista Washingtoniin.[30]

Vuonna 2014 kuolleen Bradyn ruumiinavauksessa selvisi, että kuolema aiheutui hänen saamistaan vammoista ammuskelussa.[1][2][3] Ruumiinavaus käynnisti murhayrityksestä uuden tutkinnan.[2][1] Syytteitä kuolemasta Hinckleytä vastaan ei kuitenkaan asetettu,[27] sillä Hinckleyn katsottiin olleen syyntakeeton murhayrityksen tapahtuessa.[31][1] Brady tuli salamurhayrityksen jälkeen tunnetuksi tiukempien aselakien ajajana ja puolestapuhujana.[26][3][32]

Hinckley pääsi vapauteen vuonna 2016 oltuaan 35 vuotta psykiatrisessa hoidossa.[5][33] Hinckley asuu nykyisin yhdessä äitinsä kanssa eikä hän saa poistua talostaan 80 kilometriä kauemmaksi.[5][33] Hän sai jo aiemmin käydä tapaamassa valvotusti äitiään.[33][5]

Katso myös

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Huomautukset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Ampumisessa haavoittuneen Valkoisen talon lehdistösihteerin James Bradyn kuoltua 2014 hänen todettiin kuolleen ampumisesta saatujen vammojen vuoksi.[1][2][3]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • O’Reilly, Bill & Dugard, Martin: Killing Reagan: The Violent Assault That Changed a Presidency. 1. painos. New York: Henry Holt and Company, 2015. ISBN 978-1-62779-241-7 (englanniksi)

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. 1 2 3 4 5 6 7 8 Ronald Reaganin murhaa yrittänyt mies pääsee vapaaksi – vietti 35 vuotta psykiatrisessa sairaalassa 3.9.2016. Ilta-Sanomat. Viitattu 5.12.2019.
  2. 1 2 3 4 Reaganin avustajan kuolemasta uusi tutkinta 30 vuotta laukausten jälkeen 9.8.2014. Kaleva.fi. Viitattu 5.12.2019.
  3. 1 2 3 4 Corasaniti, Nick: Coroner Is Said to Rule James Brady’s Death a Homicide, 33 Years After a Shooting The New York Times. 8.8.2014. New York Times Company. Viitattu 20.4.2026 (englanniksi).
  4. 1 2 3 4 5 6 7 John Hinckley Jr yritti murhata USA:n presidentin 38 vuotta sitten – nyt hän on vapaa mies, jonka elämä rajoittuu kodin ympärille 2.4.2019. Mtv.fi. Viitattu 5.12.2019.
  5. 1 2 3 4 5 6 7 Reagania ampunut pääsi vapauteen – ja äidin luo 10.9.2016. Yle.fi. Viitattu 5.12.2019.
  6. 1 2 3 O’Reilly & Dugard 2015, s. 13
  7. 1 2 3 4 5 John Hinckley, Jr. Tried to Assassinate Ronald Reagan Because He Was Obsessed with Jodie Foster 1.6.2018 (englanniksi). History.com. Viitattu 6.12.2019.
  8. ↑ O’Reilly & Dugard 2015, s. 169–172
  9. ↑ O’Reilly & Dugard 2015, s. 138
  10. ↑ O’Reilly & Dugard 2015, s. 138–142
  11. 1 2 3 4 5 6 7 8 Karin Henriksson: Ronald Reagan – elämäkerta, s. 9–11. Minerva, 2016. ISBN 978-952-312-338-0
  12. 1 2 3 Ronald Reaganin tytär haluaa pitää murhaa yrittäneen John Hinckleyn lukkojen takana 29.7.2016. Ksml.fi. Viitattu 5.12.2019.
  13. 1 2 Presidentti Ronald Reaganin hengen pelastanut salaisen palvelun agentti on kuollut 10.10.2015. Yle.fi. Viitattu 5.12.2019.
  14. 1 2 3 4 5 Presidency of Ronald Reagan Britannica. Viitattu 20.4.2026 (englanniksi).
  15. 1 2 O’Reilly & Dugard 2015, s. 178
  16. 1 2 3 O’Reilly & Dugard 2015, s. 179
  17. 1 2 3 4 O’Reilly & Dugard 2015, s. 180
  18. 1 2 O’Reilly & Dugard 2015, s. 181
  19. ↑ Rosellini, Lynn, Special To the New York Times: 'HONEY, I FORGOT TO DUCK,' INJURED REAGAN TELLS WIFE The New York Times. 31.3.1981. New York Times Company. Viitattu 30.4.2026 (englanniksi).
  20. ↑ Smith, David: ‘Honey, I forgot to duck’: the attempt to assassinate Ronald Reagan, 40 years on The Guardian. 30.3.2021. Viitattu 30.4.2026 (englanniksi).
  21. 1 2 3 4 5 Reaganin salamurhan estänyt James Brady kuollut 4.8.2018. Mtv.fi. Viitattu 5.12.2019.
  22. ↑ O’Reilly & Dugard 2015, s. 184
  23. ↑ Avlon, John P.: What changed after the Reagan shooting CNN. 30.3.2011. Warner Bros. Discovery (WBD). Viitattu 30.4.2026 (englanniksi).
  24. ↑ Sussman, Barry: Shooting Gives Reagan Boost In Popularity The Washington Post. 1.4.1981. The Washington Post. Viitattu 30.4.2026 (englanniksi).
  25. ↑ Earle, Jonathon L.: A Shooting Changed Reagan’s Presidency. Will It Change Trump? Politico. 21.7.2024. Viitattu 30.4.2026 (englanniksi).
  26. 1 2 Reaganin murhayrityksessä haavoittunut James Brady on kuollut 4.8.2014. Yle.fi. Viitattu 5.12.2019.
  27. 1 2 O’Reilly & Dugard 2015, s. 286
  28. ↑ Former Secretary of State Alexander Haig dies at 85 CNN. 20.2.2010. Warner Bros. Discovery (WBD). Viitattu 20.4.2026 (englanniksi).
  29. ↑ Weiner, Tim: Alexander M. Haig Jr. Dies at 85; Was Forceful Aide to 2 Presidents The New York Times. 20.2.2010. New York Times Company. Viitattu 20.4.2026 (englanniksi).
  30. ↑ O’Reilly & Dugard 2015, s. 183–186
  31. ↑ U.S. NEWS John Hinckley Won't Face Murder Charges in James Brady's Death (englanniksi) 2.1.2015. Nbcnews.com. Viitattu 5.12.2019.
  32. ↑ Barron, James: Taking a Bullet, Gaining a Cause: James S. Brady Dies at 73 The New York Times. 4.8.2014. New York Times Company. Viitattu 20.4.2026 (englanniksi).
  33. 1 2 3 Ronald Reaganin murhaa yrittänyt mies vapautetaan – ollut psykiatrisessa hoidossa 35 vuotta 27.7.2016. Iltalehti. Viitattu 5.12.2019.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Ronald_Reaganin_salamurhayritys&oldid=24240603”