Siirry sisältöön

Rokhaya Diallo

Wikipediasta
Rokhaya Diallo
Henkilötiedot
Syntynyt10. huhtikuuta 1978
Pariisin 4. kaupunginosa
Kansalaisuus ranskalainen
Ammatti toimittaja, kirjailija, aktivisti, elokuvaohjaaja
Kirjailija
Tuotannon kieliranska
Aiheesta muualla
www.rokhayadiallo.com
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta

Rokhaya Diallo (s. 10. huhtikuuta 1978 Pariisi, Ranska) on ranskalainen toimittaja, kirjailija ja elokuvantekijä sekä "rotuun", sukupuoleen ja uskontoon liittyvän yhdenvertaisuuden puolestapuhuja.[1] New York Timesin mukaan Diallo on ”yksi Ranskan tunnetuimpia rasisminvastaisia aktivisteja.[2] Diallo on tuottanut ja ohjannut dokumentteja, televisio- ja radio-ohjelmia sekä kirjoittanut lukuisia tietokirjoja ja sarjakuvaromaaneja, jotka käsittelevät rasismia sekä monikulttuurisuutta. Diallo on antirasistisen Les Indivisibles -järjestön[3][4] perustajajäsen. Vuodesta 2020 Diallo on toiminut Washington Postin Global Opinions-osaston Ranskan kirjeenvaihtajana.[5] Diallo kirjoittaa lisäksi Libérationiin ja Al Jazeeraan.

Diallo syntyi vuonna 1978 Pariisissa. Hänen vanhemmistaan toinen tulee Senegalista ja toinen Gambiasta.[6] Tehtyään kandidaatin tutkinnon kansainvälisessä ja eurooppalaisessa oikeudessa Diallo jatkoi liiketalouden opintoja ja suoritti tutkinnon myös markkinoinnissa[7] Sorbonnen yliopistossa, mistä hän valmistui 2003. Diallo työskentelee viestintäyhtiössä.[8] Hän toimii sukupuolisyrjinnän vastaisessa Mix-Cité-järjestössä ja on toiminut myös kestävän ja sosiaalisesti oikeudenmukaisen globalisaatiopolitiikan puolesta taistelevassa Attacissa.[9] Vuonna 2021 Diallosta tuli tutkija Gender Justice Initiative Research Centerissä[10][11] Washingtonin Georgetown Universityssa. Ranskassa Diallo opettaa kulttuurintutkimusta Sorbonnen yliopistossa.

Tunnustukset ja palkinnot

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Vuonna 2017 Diallo osallistui Obaman säätiön avajaisiin Chicagossa juhlien ainoana ranskalaisena kutsuvieraana.[12]
  • Vuonna 2016 Diallo sai kunniamaininnan Vuoden toimittaja -kategoriassa Lontoossa järjestetyssä European Diversity Awards -palkintoseremoniassa.[13]
  • Vuonna 2015 Diallon dokumenttielokuva Les Marches de la liberté ("Steps to Liberty"), joka pohtii Ranskan identiteettiä nuorten amerikkalaisten johtajien näkökulmasta, voitti parhaan dokumenttielokuvan palkinnon Guadeloupen kansainvälisellä FEMI-elokuvafestivaalilla.[14]
  • Vuonna 2013 Diallo sijoittui kolmenkymmenen vaikutusvaltaisimman mustan eurooppalaisen joukkoon brittiläisen Powerful Median listauksessa.[15]
  • Vuonna 2013 Diallo sijoittui sijalle 36 Slaten sadan vaikutusvaltaisimman ranskalaisnaisen listauksessa.[15]
  • Vuonna 2012 Diallo sai YK:n, Eurooppa-neuvoston ja Unescon neuvoa antavana elimenä toimivan kansainvälisen kansalaisjärjestö COJEPin (Conseil pour la Justice, l'Égalité et la Paix, "Oikeudenmukaisuuden, tasa-arvon ja rauhan neuvoston") myöntämän rasismin ja syrjinnän vastaisen toiminnan palkinnon.[16][15]
  • 2021: Bootyful. La Belle Télén tuottama dokumenttielokuva.
  • 2021: La Parisienne démystifiée. TV5Monde- ja France 3 -kanaville tuotettu dokumenttielokuva.
  • 2020: Où sont les Noirs ? Dokumenttielokuva.
  • 2016: USA : la recette caribéenne du succès. TV5Mondelle ja France Télévisions -yhtiölle tuotettu dokumenttielokuva.
  • 2016: De Paris à Ferguson : coupables d'être noirs. TV5Monde- ja France Ô- kanaville tuotettu dokumenttielokuva.
  • 2014: Les Réseaux de la haine. LCP/AN- ja France 3 -televisiokanaville Diallon ja Mélanie Gallardin ohjaama ja Mélissa Theuriaun tuottama dokumenttielokuva.
  • 2013: Les Marches de la liberté. France Ô -televisiokanavalle tehty dokumenttielokuva.

Tietokirjat ja esseeteokset

  • Kiffe ta race. Yhteisteos Grace Lyn kanssa. First éditions; Binge audio éditions, 2021.
  • La France, tu l'aimes ou tu la fermes ? Textuel, 2019.
  • Ne reste pas à ta place ! Marabout, 2019.
  • Afro ! Valokuvaaja Brigitte Sombiém kanssa. Les Arènes, 2015.
  • Comment parler de laïcité aux enfants. Jean Baubérot'n kanssa. Le Baron Perché, 2015.
  • Moi, raciste ? Jamais ! Scènes de racisme ordinaire. Virginie Sassoonin kanssa. Flammarion, 2015.
  • Comment parler de racisme aux enfants. Esipuhe Lilian Thuram. Le Baron perché, 2013.
  • La France une et multiculturelle. Fayard, 2012.
  • À nous la France ! Michel Lafon, 2012.
  • « Le sexisme ? Pas de ça chez nous ! » Julkaistu Christine Delphyn et al. yhteisteoksessa Un troussage de domestique « Nouvelles Questions Féministes » -sarjassa. Syllepse, 2011.
  • Ne reste pas à ta place ! Marabout, 2019.
  • Racisme : mode d'emploi. Vincent Cespedesin toimittamassa « Philosopher » -sarjassa. Larousse, 2011.

Sarjakuvat

  • Pari(S) d'amies. Kim Consignyn kanssa. Delcourt, 2015.
  • M'explique pas la vie, mec ! Blachetten kanssa. Marabout, 2020.

Artikkelit

  • "France appointed a minister under investigation for alleged rape. Women are pushing back." Washington Post, 17.7.2020.
  • "France is still in denial about racism and police brutality." Al Jazeera, 11.6.2020.
  • "France refuses to talk about race. New protests could change that." Washington Post, 18.6.2020.
  • "Coronavirus exposed the real reasons behind France's 'burqa ban'." Al Jazeera, 15.5.2020.
  • "France is blaming the poor for their own deaths. But look at how it treats them." Washington Post, 30.4.2020.
  • "No France. Africa is not your testing ground." Washington Post, 8.4.2020.
  • "France's COVID-19, failures are the result of decades of austerity." Al Jazeera, 20.4.2020.
  • "France on lockdown: Vacation for some, a nightmare for many." Al Jazeera, 10.4.2020.
  • "French cinema is still refusing to face its racism." Al Jazeera, 20.3.2020.
  • "French whiteness is in crisis." Al Jazeera, 10.10.2020.
  • "Why are the 'yellow vests' protesting in France?" Al Jazeera, 10.12.2018.
  • "Is there anti-white racism in France?" Al Jazeera, 10.10.2018.
  • "On football, identity and 'Frenchness'." Al Jazeera, 2.8.2018.
  • "Don't let France's World Cup victory erase the issues affecting black French people." Washington Post, 16.7.2018.
  • "Migrants shouldn't have to be superheroes to be accepted in France." Washington Post, 1.7.2018.
  • "Can a Muslim perform at the Bataclan in Paris?" Al Jazeera, 21.7.2018.
  • "Hijab : A very French obsession." Al Jazeera, 4.4.2018.
  • "When an Afro-Feminist festival defies white supremacy." Al Jazeera, 6.6.2017.
  • "'I Am French, The Daughter Of Immigrants, And I Am Ashamed'." Huff Post, 14.9.2015.
  • "Addressing anti-Gypsyism must be a priority on International Roma Day." Euractiv, 7.4.2015.
  • "In France, who gets to be a feminist?" New Statesman, 4.3.2015.
  • "Fighting Denial and Suspicion in France." Open Society Foundations, 23.1.2015.
  • "We Have Fergusons in France—but the French Media Looks Away." The Root, 15.9.2015.
  1. ↑ Mourgere, Isabelle: "Rokhaya Diallo : celle qui n'est pas restée à sa place." Tv5 Monde. 17.4.2019. Viitattu 4.12.2024.
  2. ↑ Onishi, Norimitsu: "A Racial Awakening in France, Where Race Is a Taboo Topic." New York Times. 14.7.2020. Viitattu 4.12.2024.
  3. ↑ Association Les Indivisibles OpenCorporates The Open Database Of The Corporate World. Viitattu 4.12.2024.
  4. ↑ "Les Indivisibles!" Web Archive. Viitattu 4.12.2024.
  5. ↑ "Rokhaya Diallo." Washington Post. Viitattu 4.12.2024.
  6. ↑ Rokhaya Diallo : « On peut être raciste en ayant de bonnes intentions » Elle. Viitattu 4.12.2024.
  7. ↑ Rokhaya Diallo Voici. Viitattu 4.12.2024.
  8. ↑ Arnaud, Didier & Rotman, Charlotte: "Portrait Humour noir." Libération. 17.3.2009. Viitattu 4.12.2024.
  9. ↑ Rokhaya Diallo : « L’islamophobie est un nouveau racisme » Sudouest. 25.6.2011. Viitattu 4.12.2024.
  10. ↑ The Gender⁺ Justice Initiative Georgetown University. Viitattu 4.12.2024.
  11. ↑ "Researcher in Residence." Gender Justice Georgetown University. Viitattu 4.12.2024.
  12. ↑ Press About Rokhaya and Rewards rokhayadiallo. 4.12.2024.
  13. ↑ European Diversity Awards Winners Verdica. Viitattu 4.12.2024.
  14. ↑ "Rokhaya Diallo d'est en ouest." France Guyane. 18.11.2016. Viitattu 4.12.2024.
  15. 1 2 3 En sol majeur; Chouaki, Yasmine: Rokhaya Diallo Rfi. 11.6.2014. Viitattu 4.12.2024.
  16. ↑ Cojep cojep.com. Viitattu 4.12.2024.
Käännös suomeksi
Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en: Rokhaya Diallo  –  4.12.2024 versio