Rokhaya Diallo
| Rokhaya Diallo | |
|---|---|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 10. huhtikuuta 1978 Pariisin 4. kaupunginosa |
| Kansalaisuus | ranskalainen |
| Ammatti | toimittaja, kirjailija, aktivisti, elokuvaohjaaja |
| Kirjailija | |
| Tuotannon kieli | ranska |
| Aiheesta muualla | |
| www.rokhayadiallo.com | |
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Rokhaya Diallo (s. 10. huhtikuuta 1978 Pariisi, Ranska) on ranskalainen toimittaja, kirjailija ja elokuvantekijä sekä "rotuun", sukupuoleen ja uskontoon liittyvän yhdenvertaisuuden puolestapuhuja.[1] New York Timesin mukaan Diallo on ”yksi Ranskan tunnetuimpia rasisminvastaisia aktivisteja.[2] Diallo on tuottanut ja ohjannut dokumentteja, televisio- ja radio-ohjelmia sekä kirjoittanut lukuisia tietokirjoja ja sarjakuvaromaaneja, jotka käsittelevät rasismia sekä monikulttuurisuutta. Diallo on antirasistisen Les Indivisibles -järjestön[3][4] perustajajäsen. Vuodesta 2020 Diallo on toiminut Washington Postin Global Opinions-osaston Ranskan kirjeenvaihtajana.[5] Diallo kirjoittaa lisäksi Libérationiin ja Al Jazeeraan.
Elämä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Diallo syntyi vuonna 1978 Pariisissa. Hänen vanhemmistaan toinen tulee Senegalista ja toinen Gambiasta.[6] Tehtyään kandidaatin tutkinnon kansainvälisessä ja eurooppalaisessa oikeudessa Diallo jatkoi liiketalouden opintoja ja suoritti tutkinnon myös markkinoinnissa[7] Sorbonnen yliopistossa, mistä hän valmistui 2003. Diallo työskentelee viestintäyhtiössä.[8] Hän toimii sukupuolisyrjinnän vastaisessa Mix-Cité-järjestössä ja on toiminut myös kestävän ja sosiaalisesti oikeudenmukaisen globalisaatiopolitiikan puolesta taistelevassa Attacissa.[9] Vuonna 2021 Diallosta tuli tutkija Gender Justice Initiative Research Centerissä[10][11] Washingtonin Georgetown Universityssa. Ranskassa Diallo opettaa kulttuurintutkimusta Sorbonnen yliopistossa.
Tunnustukset ja palkinnot
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Vuonna 2017 Diallo osallistui Obaman säätiön avajaisiin Chicagossa juhlien ainoana ranskalaisena kutsuvieraana.[12]
- Vuonna 2016 Diallo sai kunniamaininnan Vuoden toimittaja -kategoriassa Lontoossa järjestetyssä European Diversity Awards -palkintoseremoniassa.[13]
- Vuonna 2015 Diallon dokumenttielokuva Les Marches de la liberté ("Steps to Liberty"), joka pohtii Ranskan identiteettiä nuorten amerikkalaisten johtajien näkökulmasta, voitti parhaan dokumenttielokuvan palkinnon Guadeloupen kansainvälisellä FEMI-elokuvafestivaalilla.[14]
- Vuonna 2013 Diallo sijoittui kolmenkymmenen vaikutusvaltaisimman mustan eurooppalaisen joukkoon brittiläisen Powerful Median listauksessa.[15]
- Vuonna 2013 Diallo sijoittui sijalle 36 Slaten sadan vaikutusvaltaisimman ranskalaisnaisen listauksessa.[15]
- Vuonna 2012 Diallo sai YK:n, Eurooppa-neuvoston ja Unescon neuvoa antavana elimenä toimivan kansainvälisen kansalaisjärjestö COJEPin (Conseil pour la Justice, l'Égalité et la Paix, "Oikeudenmukaisuuden, tasa-arvon ja rauhan neuvoston") myöntämän rasismin ja syrjinnän vastaisen toiminnan palkinnon.[16][15]
Filmografia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- 2021: Bootyful. La Belle Télén tuottama dokumenttielokuva.
- 2021: La Parisienne démystifiée. TV5Monde- ja France 3 -kanaville tuotettu dokumenttielokuva.
- 2020: Où sont les Noirs ? Dokumenttielokuva.
- 2016: USA : la recette caribéenne du succès. TV5Mondelle ja France Télévisions -yhtiölle tuotettu dokumenttielokuva.
- 2016: De Paris à Ferguson : coupables d'être noirs. TV5Monde- ja France Ô- kanaville tuotettu dokumenttielokuva.
- 2014: Les Réseaux de la haine. LCP/AN- ja France 3 -televisiokanaville Diallon ja Mélanie Gallardin ohjaama ja Mélissa Theuriaun tuottama dokumenttielokuva.
- 2013: Les Marches de la liberté. France Ô -televisiokanavalle tehty dokumenttielokuva.
Bibliografia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Tietokirjat ja esseeteokset
- Kiffe ta race. Yhteisteos Grace Lyn kanssa. First éditions; Binge audio éditions, 2021.
- La France, tu l'aimes ou tu la fermes ? Textuel, 2019.
- Ne reste pas à ta place ! Marabout, 2019.
- Afro ! Valokuvaaja Brigitte Sombiém kanssa. Les Arènes, 2015.
- Comment parler de laïcité aux enfants. Jean Baubérot'n kanssa. Le Baron Perché, 2015.
- Moi, raciste ? Jamais ! Scènes de racisme ordinaire. Virginie Sassoonin kanssa. Flammarion, 2015.
- Comment parler de racisme aux enfants. Esipuhe Lilian Thuram. Le Baron perché, 2013.
- La France une et multiculturelle. Fayard, 2012.
- À nous la France ! Michel Lafon, 2012.
- « Le sexisme ? Pas de ça chez nous ! » Julkaistu Christine Delphyn et al. yhteisteoksessa Un troussage de domestique « Nouvelles Questions Féministes » -sarjassa. Syllepse, 2011.
- Ne reste pas à ta place ! Marabout, 2019.
- Racisme : mode d'emploi. Vincent Cespedesin toimittamassa « Philosopher » -sarjassa. Larousse, 2011.
Sarjakuvat
- Pari(S) d'amies. Kim Consignyn kanssa. Delcourt, 2015.
- M'explique pas la vie, mec ! Blachetten kanssa. Marabout, 2020.
Artikkelit
- "France appointed a minister under investigation for alleged rape. Women are pushing back." Washington Post, 17.7.2020.
- "France is still in denial about racism and police brutality." Al Jazeera, 11.6.2020.
- "France refuses to talk about race. New protests could change that." Washington Post, 18.6.2020.
- "Coronavirus exposed the real reasons behind France's 'burqa ban'." Al Jazeera, 15.5.2020.
- "France is blaming the poor for their own deaths. But look at how it treats them." Washington Post, 30.4.2020.
- "No France. Africa is not your testing ground." Washington Post, 8.4.2020.
- "France's COVID-19, failures are the result of decades of austerity." Al Jazeera, 20.4.2020.
- "France on lockdown: Vacation for some, a nightmare for many." Al Jazeera, 10.4.2020.
- "French cinema is still refusing to face its racism." Al Jazeera, 20.3.2020.
- "French whiteness is in crisis." Al Jazeera, 10.10.2020.
- "Why are the 'yellow vests' protesting in France?" Al Jazeera, 10.12.2018.
- "Is there anti-white racism in France?" Al Jazeera, 10.10.2018.
- "On football, identity and 'Frenchness'." Al Jazeera, 2.8.2018.
- "Don't let France's World Cup victory erase the issues affecting black French people." Washington Post, 16.7.2018.
- "Migrants shouldn't have to be superheroes to be accepted in France." Washington Post, 1.7.2018.
- "Can a Muslim perform at the Bataclan in Paris?" Al Jazeera, 21.7.2018.
- "Hijab : A very French obsession." Al Jazeera, 4.4.2018.
- "When an Afro-Feminist festival defies white supremacy." Al Jazeera, 6.6.2017.
- "'I Am French, The Daughter Of Immigrants, And I Am Ashamed'." Huff Post, 14.9.2015.
- "Addressing anti-Gypsyism must be a priority on International Roma Day." Euractiv, 7.4.2015.
- "In France, who gets to be a feminist?" New Statesman, 4.3.2015.
- "Fighting Denial and Suspicion in France." Open Society Foundations, 23.1.2015.
- "We Have Fergusons in France—but the French Media Looks Away." The Root, 15.9.2015.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Mourgere, Isabelle: "Rokhaya Diallo : celle qui n'est pas restée à sa place." Tv5 Monde. 17.4.2019. Viitattu 4.12.2024.
- ↑ Onishi, Norimitsu: "A Racial Awakening in France, Where Race Is a Taboo Topic." New York Times. 14.7.2020. Viitattu 4.12.2024.
- ↑ Association Les Indivisibles OpenCorporates The Open Database Of The Corporate World. Viitattu 4.12.2024.
- ↑ "Les Indivisibles!" Web Archive. Viitattu 4.12.2024.
- ↑ "Rokhaya Diallo." Washington Post. Viitattu 4.12.2024.
- ↑ Rokhaya Diallo : « On peut être raciste en ayant de bonnes intentions » Elle. Viitattu 4.12.2024.
- ↑ Rokhaya Diallo Voici. Viitattu 4.12.2024.
- ↑ Arnaud, Didier & Rotman, Charlotte: "Portrait Humour noir." Libération. 17.3.2009. Viitattu 4.12.2024.
- ↑ Rokhaya Diallo : « L’islamophobie est un nouveau racisme » Sudouest. 25.6.2011. Viitattu 4.12.2024.
- ↑ The Gender⁺ Justice Initiative Georgetown University. Viitattu 4.12.2024.
- ↑ "Researcher in Residence." Gender Justice Georgetown University. Viitattu 4.12.2024.
- ↑ Press About Rokhaya and Rewards rokhayadiallo. 4.12.2024.
- ↑ European Diversity Awards Winners Verdica. Viitattu 4.12.2024.
- ↑ "Rokhaya Diallo d'est en ouest." France Guyane. 18.11.2016. Viitattu 4.12.2024.
- 1 2 3 En sol majeur; Chouaki, Yasmine: Rokhaya Diallo Rfi. 11.6.2014. Viitattu 4.12.2024.
- ↑ Cojep cojep.com. Viitattu 4.12.2024.
