Roihuvuoren vesitorni

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Roihuvuoren vesitorni
Roihuvuoren vesitorni marraskuussa 2004.
Roihuvuoren vesitorni marraskuussa 2004.
Sijainti Roihuvuori, Helsinki
Rakennustyyppi vesitorni
Valmistumisvuosi 1977
Suunnittelija Simo Lumme
Korkeus 52 m
Tilavuus 12 600 m³[1]
Lisää rakennusartikkeleitaArkkitehtuurin teemasivulla

Roihuvuoren vesitorni Itä-Helsingissä rakennettiin vuosina 1976–1977. Vesitornista järjestettiin aikoinaan suunnittelukilpailu, ja sen voitti arkkitehti Simo Lumme kilpailutyöllään Vesirousku.[2] Torni on sienityyppinen.

1970-luvulla vedenkulutus kasvoi Helsingissä neljä prosenttia vuodessa ja kulutuksen uskottiin kasvavan jatkossakin, joten kaupunki tarvitsi uuden vesitornin. Vesitorni päätettiin rakentaa Roihuvuoreen, ja sen avulla kaupungin laskettiin pärjäävän 1990-luvulle saakka. Vedenkulutus on kuitenkin Helsingissä vähentynyt 1980-luvulta saakka,[3] ja monia vesitorneja onkin voitu poistaa käytöstä. Helsingissä on enää neljä toiminnassa olevaa vesitornia, joista Roihuvuoren lisäksi käytössä ovat Myllypuron ja kaksi Ilmalan vesitornia.

Vesitornissa on rap-artisti/graafikko Heikki Kuulan suunnittelema taideteos nimeltä kuula. Taideteoksesta järjestettiin vuonna 2002 suunnittelukilpailu, jonka voittajatyö toteutettiin vuonna 2006 käytyään pitkän prosessin kaupungin päätöksenteossa.

Rakentaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Roihuvuoren vesitorni ilmakuvassa vuonna 2020
Vetonostomenetelmä kuvattuna Roihuvuoren vesitornin osalta. A: nosto tunkilla, B: vetäminen hydraulisylinterin avulla. 1) hydraulisylinteri, 2) nostotanko, 3) rakennustelineet.

Vesitornin rakentaminen toteutettiin poikkeuksellisesti: säiliöosa valettiin maassa ja nostettiin hydraulisesti vartta pitkin ylös. Kartion nostoon käytettiin 33 erillistä hydraulista nostinta, joista jokaisen nostokyky oli 330 tonnia. Valettu vesisäiliö painoi 9 000 tonnia, ja sen nostamiseen kului yhteensä 60 tuntia. Sveitsiläinen yritys Losinger Ag käytti nostossa niin sanottua NSL-punosjännemenetelmää.[4] Samaa tekniikkaa on käytetty maailman vesitorneissa muutamia kertoja.lähde?

Toinen vesitornin erikoisuus on erillisen lämpöeristyksen puuttuminen.[1]

Tekniset tiedot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vesitornin korkeus on 52 metriä ja halkaisija 66,7 metriä. Säiliön tilavuus on yhteensä 12 600 m³.[1]

Kuvagalleria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Asola Ismo: Vesitorni : yhdyskunnan maamerkki. Suomen rakennusinsinöörien liitto, 2003.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Asola 2003: s. 67.
  2. Roihuvuoren vesitorni taideteos freeyourmind.fi. Arkistoitu 26.10.2007. Viitattu 14.9.2007.
  3. Vedenkulutuksen vähentäminen | HSY www.hsy.fi. Arkistoitu 9.4.2018. Viitattu 9.4.2018.
  4. Asola 2003: s. 74.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]