Robinson Crusoe

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Robinpoika Kruuse)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Robinson Crusoe
Robinson Crusoe
Alkuperäisteos
Kirjailija Daniel Defoe
Kieli englanti
Kustantaja W. Taylor
Julkaistu 1719
Suomennos
Suomentaja O. T. Andefelt
Julkaistu 1847
ISBN 951-0-11379-4 (6., tark. p.)
Seuraava The Further Adventures of Robinson Crusoe
Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta

Robinson Crusoe on Daniel Defoen ensimmäinen ja tunnetuin romaani. Teos julkaistiin vuonna 1719.[1] Romaani oli myyntimenestys jo omana aikanaan, ja sitä on kutsuttu maailman ensimmäiseksi bestselleriksi. Teoksen mukaan on saanut nimensä kokonainen kirjallisuuden laji, robinsonaditlähde?.

Kirjan ensimmäinen suomenkielinen versio ilmestyi jo 1847[2] Otto Tandefeltin suomentamana mukaelmana, nimellä Robinpoika Kruuse.[3] Vuonna 1961 julkaistun mukaelman maahantuonti ja levittäminen kiellettiin nk. Kynäbaari-jutussalähde?. Kirjan uusin suomennos vuodelta 2000 on Juhani Lindholmin laatima.

Kirjan koko alkukielinen nimi kuuluu: The Life and Strange Surprising Adventures of Robinson Crusoe of York, Mariner: who lived Eight and Twenty Years, all alone in an uninhabited Island on the coast of America, near the Mouth of the Great River of Oroonoque; Having been cast on Shore by Shipwreck, wherein all the Men perished but himself. With An Account how he was at last as strangely deliver'd by Pirates. Written by Himself.

Sisältö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Daniel Defoen romaani Robinson Crusoe kertoo yhden miehen selviytymistarinan autiosaarella. Tapahtumat sijoittuvat 1600-luvulle. Yhdeksäntoistavuotias Robinson karkaa kotoaan ja hyppää laivaan, joka suuntaa kohti Afrikkaa. Alus haaksirikkoutuu lähelle autiosaarta. Robinson selviää ainoana hengissä, koiraa ja kahta kissaa lukuun ottamatta. Saarella Robinson pitää tarkkaa päiväkirjaa seikkailustaan.

Defoe on saattanut perustaa romaaninsa skotlantilaisen merenkulkijan Alexander Selkirkin tositapaukseen, joskin hän sijoitti tapahtumat toiseen paikkaan (Crusoe joutui Etelä-Amerikan pohjoisrannikon edustalla olevalle saarelle, Selkirk sen sijaan eräälle Tyynenmeren saarelle). Crusoe pelastautuu lopulta saareltaan ja jättää sinne entisistä laivakapinallisista koostuvan siirtokunnan. Defoe kirjoitti myös jatko-osan, joissa Robinson Crusoe palaa saarelleen, kiertää maailman Madagaskarin, Etelä-Aasian ja Siperian kautta.

Kirja on melkein koko ajan ihmisen kamppailua luontoa vastaan. Laivamatkalle sattui kaksi myrskyä. Ensimmäisen myrskyn aikana Robinson tulee merisairaaksi. 1600-luvun tekniikalla yksikään myrsky ei ollut helppo, vaan mitä tahansa saattoi tapahtua, kuten kävi Robinsonin laivan osuttua toiseen myrskyyn – laiva haaksirikkoutui. Luonto voitti ihmisen.

Tapahtumia Crusoen elämässä ennen haaksirikkoa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Robinson Crusoe pelastaa Perjantain.

Robinson Crusoe lähtee esikuvansa Selkirkin tapaan kotoaan ristiriitaisissa tunnelmissa – hän on varakkaan englantilaisen puritaaniperheen poika, joka vanhempiaan uhmaten lähtee merille. Robinson joutuu monenlaisiin seikkailuihin jo ennen saarelle joutumistaan: hän on vähällä menettää henkensä rajussa myrskyssä. Hän joutuu maurien vangiksi ja orjaksi – mutta vaarallisten ja värikkäitten alkuvaiheitten jälkeen hän päätyy Brasiliaan plantaasin omistajaksi. Crusoe elelee vaurastuen maatilallaan nelisen vuotta, kunnes eräitten uudisasukkaitten ja liikemiesten ehdotuksesta hän valmistautuu lähtemään Afrikkaan.

Matkan tarkoituksena on käydä Guinean rannikolla ostamassa ”kaikenlaisella rihkamalla, kuten tekohelmillä, leluilla, veitsillä, saksilla, lasinpalasilla ja kirveillä – kaikenlaista, kuten suurin määrin neekereitäkin, joita Brasiliassa tarvittiin”.[4]

Tapahtumia Crusoen elämässä saarella[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Saarella Robinson kerää laivan hylystä suuren saaliin, jonka avulla hän tulee toimeen jonkin aikaa ja pystyy asettumaan saarelle. Pian Robinsonille tulee kuitenkin ongelmia, kuten maanjäristyksiä ja niitä seuraava myrsky. Nuori Robinson ei ole tottunut sellaisiin kotimaassaan, mutta selviää kuitenkin nokkeluutensa ansiosta.

Luonto ei kuitenkaan pelkästään koettele Robinsonia, vaan tuottaa myös yhtä ja toista hyödyllistä. Saarelta löytyy erilaisia ravintokasveja, kaakaopuitakin. Paremman puutteessa Robinson kesyttää seurakseen Poll-nimisen papukaijan. Hän rakentaa saarelle erilaisia rakennuksia ja toteuttaa aikansa kolonialistista asennemaailmaa[5] valjastamalla luonnon omaan käyttöönsä.

Noin tarinan puolessavälissä Robinson kohtaa ensimmäisen kerran lähisaarten alkuasukkaita. Löytäessään rannalta miehen jalanjäljen hän ensin järkyttyy ja pitää sitä paholaisen tekona. Hän uskaltautuu kuitenkin tutkimaan asiaa ja näkee alkuasukkaiden suorittavan saarella ihmisuhreja. Robinson pelastaa pakoon yrittävän uhrattavaksi tuodun nuoren miehen takaa-ajajien käsistä ja nimeää hänet Perjantaiksi. Ajan kuluessa Robinson opettaa nuorukaiselle englantia, käännyttää hänet kristinuskoon ja kouluttaa toimimaan palvelijanaan.

Crusoen pelastuminen saarelta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

28 vuotta haaksirikon jälkeen saarelle saapuu laiva ja Robinson Crusoe lähtee saarelta. Palattuaan Englantiin hän menee naimisiin, ja vieläpä varsin rikkaana miehenä.

Suomennoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. McCrum, Robert: The 100 best novels written in English: the full list The Guardian. 17.8.2015. Viitattu 9.8.2017. (englanniksi)
  2. Koski, Mervi (toim.): Ulkomaisia nuortenklassikoita, s. 95. BTJ Kirjastopalvelu Oy, 2000. ISBN 951-692-466-2.
  3. Haapala, Vesa ym.: Särmä: Suomen kieli ja kirjallisuus, s. 132. 4.–7. painos. Helsinki: Otava, 2014. ISBN 978-951-1-23436-4.
  4. Daniel Defoe: Robinson Crusoe. WSOY, 1985.
  5. Niemi-Pynttäri, Risto & Teppo, Juha: Robinson Crusoe Euroopan kirjallisuushistoria. 2.9.2005. Arkistoitu 26.1.2007. Viitattu 17.11.2008.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Sagulin, Merja: Jälkiä ajan hiekassa: Kontekstuaalinen tutkimus Daniel Defoen Robinson Crusoen suomenkielisten adaptaatioiden aatteellisista ja kirjallisista traditioista sekä subjektikäsityksistä. Diss. Publications of the University of Eastern Finland. Dissertations in Education, Humanities, and Theology, 6. Joensuu: Itä-Suomen yliopisto, 2010. ISSN 1798-5633. ISBN 978-952-61-0165-1. Teoksen verkkoversio.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]