Robin Boyd

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Robin Boyd: Talo North Adelaidessa, South Australia.

Robin Gerard Penleigh Boyd (3. tammikuuta 191916. lokakuuta 1971) oli australialainen arkkitehti. Hän toimi myös opettajana, kirjailijana sekä sosiaalisten olojen kommentoijana. Yhdessä Harry Seidlerin kanssa hän kuului Australian arkkitehtuurin kansainväliseen modernistiseen liikkeeseen. Vuonna 1960 Boyd kirjoitti australiassa paljon huomiota saaneen kirjan, The Australian Ugliness jossa hän moitti kotimaansa rakennettua ympäristöä.

Elämänvaiheita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Robin Boyd syntyi perheeseen, jossa kummatkin vanhemmista olivat taiteilijoita. Boydin suku on tuottanut Australialle useita taidemaalareita, kirjailijoita ja kuvanveistäjiä sekä arkkitehtejä. Kun poika oli kolmevuotias, ottivat hänen vanhenpansa hänet mukaan Eurooppaan suuntautuneelle matkalleen, jossa he halusivat tutustua uusimpiin taidevirtauksiin ja tuoda niitä sitten myös Australiaan. [1] [2]

Isä kuoli auto-onnettomuudessa vuonna 1923 ja äiti Edith jäi kolmen lapsensa yksinhuoltajaksi. Perhe joutui luopumaan Robin Boydin isän, Theodoren, suunnittelemasta talosta ja muuttamaan Melbournen keskustaan kerrostaloon. Boyd kävi koulunsa Melbournessa ja pääsi niiden päätytyyä iltaopiskelijaksi Melbournen yliopiston arkkitehtiosastolle ja Melbournen teknilliseen korkeakouluun. [3]

Päivät Boydin oli pakko taloudellisista syistä johtuen työskennellä arkkitehtitoimistossa. Toimistossa Boyd sai vahvistusta modernistisille ajatuksilleen ja hän hylkäsi viktoriaanisen käsityksen arkkitehtuurista. Hän perusti viikottain ilmestyneen lehden nimeltä Smudges, josta tuli nousevan nuoren arkkitehtuurin ääni. Boyd kirjoitti siihen itse pääkirjoituksen ja laati myös kritiikkejä uusista rakennuksista. Jos jostain rakennuksesta löytyi moitittavaa, ei Boyd säästellyt sanojaan. Kerran hän kritisoi ankarasti erästä South Yarraan valmistunutta rakennusta ja sen arkkitehti loukkaantui ja uhkasi haastaa Boydin oikeuteen herjauksesta.[4]

Valmistuttuaan Boyd työskenteli monissa arkkitehtitoimistossa. Merkittävä askel uralla oli päästä Sir Roy Groudsin assitentiksi. Vuonna 1941 Boyd solmi avioliiton. Australia kävi tuolloin toista maailmansotaa ja myös Boyd määrättiin asepalvelukseen. Hän palveli muun muassa Port Moresbyssä ja kartoituskomppaniassa ennen siviiliin pääsyään vuonna 1945. [5]

Vuonna 1946 Boyd pääsi johtajaksi Small House Serviceen, jonka tarkoituksena oli tuottaa järkiperäisesti suunniteltuja taloja, jotka omistajat voisivat rakentaa itse. Hän myös kirjoitti asiaa koskevia artikkeleita ja alkoi saada kuuluisuutta. Vuonna 1947 Boyd muutti perheineen hänen itsensä suunniteelemaan taloon Cambervellissä ja hän myös pääsi alan liittoon. Vuonna 1950 hän sai stipendin, joka piti käyttää opintomatkaan Euroopassa. [6]

Opintomatkaltaan palattuaan Boyd jatkoi Small House Servioen johtajana. Hänestä tuli myös yliopistonopettaja ja hän kirjoitti artikkeleita arkkitehtuurista. Hän sai yliopistolla mainetta hyvänä opettajana. Small House Servicen palveluksesta hän erosi vuonna 1953. [7]

Vuonna 1953 Boyd perusti ystäviensä Rombergin ja Groundsin kanssa oman toimiston. Australian talous oli kovassa nousussa ja toimisto suunnitteli tehtaita, kirkkoja, kouluja ja asuntoja. Boydia kiinnosti asuntojen suunnittelu ja kaikkiaan sata asuintaloa on rakennettu hänen suunnitelmiensa mukaan. Vuodet 1956-1957 Boyd oli Fullbright-stipediaattina Yhdysvalloissa ja vierailevana professorina Massachusetss Institute of Technologyssa. Hän kierteli ympäri Yhdysvaltoja ja ihaili maata sen asukkaita. Arkkitehdeista hän sai vaikutteita erityisesti Walter Gropiukselta. Samaan aikaan hän kuitenkin arvosteli australiaisten kritiikitöntä yhdysvaltalaisuuden ihailua. [8]

Robin Boyd: Baker House, vuosilta 1964-1966

Boydin elämä muuttui vuonna 1959 kun hänen yhtiökumppaninsa Grouds otti vastaan Victorian kulttuurikeskuksen suunnittelun. Vaikka oli sovittu, että suunnitelma tehdään yhdessä, teki Grounds sen yksin. Boyd perusti uuden toimiston vuonna 1962 yhdessä Rombergin kanssa ja toimisto alkoi saada heti merkittäviä tilauksia. Romberg hyväksyi Newcastlesta tarjotun professorin paikan vuonna 1965, mutta jäi silti osakkaaksi toimistoon. Boyd, joka tuolloin oli jo kansallinen kuuluisuus, alkoi herättää huomiota myös maailmalla. [9]

1960-luvun puolivälissä Boyd matkusteli paljon Euroopassa ja Kaakkois-Aasiassa ja Japanissa. Hänen kirjoituksiaan julkaistiin eri maiden lehdissä. Vuonna 1965 ilmestyi hänen luultavasti merkittävin kirjansa The Puzzle of Architecture ja sitä seurasivat Japania käsiteelevä kirja ja vuonna 1970 teos Living in Australia. Vuonna 1967 hänestä tuli University of New Englandin kunniatohtori. Hän myös suunnitteli Australian paviljongit Montrealin (1967) ja Osakan (1970) maailmannäyttelyihin. [10]

Boyd matkusteli paljon vuoden 1971 huhti-toukokuun aikana. Hän hakeutui saamaan hoitoa sydänvaihoihinsa ja heinäkuussa hänen oli mentävä sairaallan, missä hänellä todettiin keuhkoparemkyymisairaus. Boyd selvisi vielä tästä, jatkaen tiukkaa työaikatauluaan. Hänen kuntonsa heikkeni ja hän hakeutui sairaalaan jälleen lokakuussa. Tuolloin tehtiin ja leikkaus ja sen yhteydessä syntyi tulehdus, johon Boyd menehtyi. [11]

Vuodesta 1981 lähtien Australiassa on myönnetty Robin Boydin nimeä kantava arkkitehtuuripalkinto. [12]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]