Robert Soetens
Robert Soetens (19. heinäkuuta 1897 Montlucon – 22. lokakuuta 1997 Pariisi) oli ranskalainen viulisti. Hän muun muassa kantaesitti Maurice Ravelin ja Sergei Prokofjevin teoksia.[1]
Elämä ja ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Varhaiset vaiheet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Soetensin vanhemmat olivat belgialaisia. Soetens osoitti varhain lahjakkuutta ja esiintyi julkisesti ensimmäisen kerran 7-vuotiaana. Hän aloitti 11-vuotiaana opiskelun Eugène Ysaÿen johdolla ja pääsi kaksi vuotta myöhemmin Pariisin konservatorioon, jossa hänen opettajiaan olivat sävellyksessä Vincent d'Indy, kamarimusiikissa Camille Chevillard sekä viulunsoitossa Lucien Capet. D'Indy teki Soetensista nopeasti opiskelijaorkesterin konserttimestarin. 16-vuotiaana Soetens kantaesitti opiskelijatoverinsa Darius Milhaud'n ensimmäisen kvartetin. Asepalvelus keskeytti opiskelun konservatoriossa vuonna 1915. Palattuaan Soetens toimi kesäkauden ajan solistina ja konserttimestarina orkesterissa Aix-les-Bainsissa. Tämän jälkeen hän toimi samoissa tehtävissä Cannesissa André Messagerin johtamalla kaudella. Siellä Soetens tutustui sopraano Maud Lauryyn, jonka kanssa hän solmi lyhyeksi jääneen avioliiton. Eron jälkeen Soetens ei mennyt uusiin naimisiin.[1]
Soetens jatkoi kiertämistä Ranskassa ja soitti säännöllisesti myös Pariisissa, jossa hän Milhaud'n kautta tutustui muihin Les Six -ryhmän jäseniin, etenkin Arthur Honeggeriin, Germaine Tailleferreen ja Francis Poulenciin. Vuonna 1925 Soetens kantaesitti Maurice Ravelin Tziganen versiona viululle ja pianolle. Hän myös lähti Ravelin kanssa Skandinavian-kierrokselle. Vuonna 1925 Soetens pääsi työskentelemään konserttimestarina Oslon filharmonikoihin; tästä hän eteni urallaan Suomeen, Baltian maihin sekä Keski- ja Itä-Eurooppaan.[1]
1930-luku, yhteistyö Prokofjevin kanssa ja toinen maailmansota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Belgiassa Soetens tutustui Sergei Prokofjeviin, jonka sonaatin kahdelle viululle hän kantaesitti Samuel Dushkinin kanssa vuonna 1932. Prokofjev sävelsi Soetensia varten toisen viulukonserttonsa, jonka Soetens kantaesitti säveltäjän johdolla Madridissa joulukuussa 1935. Soetens lähti Prokofjevin kanssa 40 konserttia kattaneelle Euroopan- ja Pohjois-Afrikan-kiertueelle.[1]
Soetens teki yhteistyötä myös säveltäjä Albert Rousselin kanssa ja kantaesitti tämän toisen viulusonaatin. Roussel aikoi säveltää vielä uuden teoksen Soetensille, mutta säveltäjä ehti kuolla ennen suunnitelman toteuttamista.[1]
1920-luvun lopussa ja 1930-luvulla Soetens soitti säännöllisesti Lontoossa ja esiintyi useissa BBC:n lähetyksissä. Hän toimi solistina kahdessa Britannian ensimmäisessä Prokofjevin toisen viulukonserton esityksessä. Näistä esityksistä ensimmäisessä kapellimestarina toimi Henry Wood ja jälkimmäisessä Prokofjev itse. Soetens soitti myös John Barbirollin johtamana Wolfgang Amadeus Mozartia Hastingsissa ja kiersi Skotlannissa, jossa esitti Felix Mendelssohnin viulukonserton Karl Ranklin johdolla.[1]
Soetens ehti toisen maailmansodan aikana Ranskaan vuonna 1940 juuri ennen kuin Benito Mussolini sulki rajan. Hän aikoi edetä Britanniaan, mutta tämä estyi viisumin viivästymisen takia. Niinpä hän lähti säestäjänsä Suzanne Rochen kanssa Montluconiin. Hän palasi miehitettyyn Pariisiin vuonna 1942, mutta lähti sieltä kiertueelle Espanjaan eikä päässyt takaisin Ranskaan, koska olisi tarvinnut luvan Berliinistä. Niinpä hän jäi konsertoimaan Espanjaan sekä kävi lisäksi Portugalissa ja Pohjois-Afrikassa. Sodan jälkeen Soetens ja Roche soittivat Egyptissä, Palestiinassa, Libanonissa ja Turkissa; paluumatkan he tekivät Bulgarian kautta.[1]
Myöhemmät vaiheet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Laajan kiertämisen merkeissä Soetens meni 1940-luvun lopussa sekä 1950–60-luvuilla Afrikkaan, Britanniaan, Pohjois-Amerikkaan, Etelä-Amerikkaan ja Japaniin. Vuosina 1967–1968 hän opetti Ohion Oberlin Collegessa.[1]
Soetens jatkoi uraansa iäkkääksi. Hän soitti seitsemänkymppisenä Etelä-Afrikassa, Azoreilla, Mauritiuksella ja Iranissa. Prokofjevin toinen viulukonsertto pysyi osana Soetensin ohjelmistoa; hän oli solistina sen ensimmäisessä esityksessä Etelä-Afrikassa vuonna 1972. Vuonna 1983 hän esitti Prokofjevin sonaatin kahdelle viululle konsertissa, joka järjestettiin, kun Prokofjevin kuolemasta tuli kuluneeksi 30 vuotta. Soetens piti vuonna 1982 mestarikursseja Guildhall Schoolissa ja Royal Academy of Musicissa. Pari kuukautta ennen 95-vuotispäiväänsä Soetens matkusti pitämään mestarikurssia Trondheimiin. Hän piti viimeisen julkisen konserttinsa 95-vuotiaana.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| ||||||||||||||||||
