Robert Castrén
| Robert Castrén | |
|---|---|
 Robert Castrén vuonna 1880. |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 16. elokuuta 1851 Helsinki |
| Kuollut | 30. elokuuta 1883 Helsingin maalaiskunta |
| Ammatti | poliitikko, toimittaja ja historioitsija |
Valtiopäivämies  |
|
| Asema | Porvarissäädyn valtiopäivämies 1882. |
| Lapset | Robert Castrén nuorempi |
| Vanhemmat | isä: Matias Aleksanteri Castrén, äiti: Lovisa Natalia Castrén, os.Tengström |
| Sukulaiset | Castrén |
Robert Castrén (16. elokuuta 1851 Helsinki – 30. elokuuta 1883 Helsingin maalaiskunta)[1] oli suomalainen poliitikko, toimittaja ja historioitsija. Hän oli Liberaalisen puolueen perustajia ja Suomen johtavan sanomalehden Helsingfors Dagbladin päätoimittaja.
Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Robert Castrén kuului isänsä puolelta Castrénin ja äitinsä puolelta Tengströmin sivistyssukuun. Hänen vanhempansa olivat suomen kielen professori Matthias Alexander Castrén ja kulttuuripiireissä vaikuttanut Lovisa Natalia Castrén ja äidinisänsä professori Johan Jakob Tengström. Castrén menetti isänsä alle yksivuotiaana. Hän tutustui jo nuorena muun muassa J. L. Runebergiin ja J. V. Snellmaniin, jotka olivat molemmat perhetuttuja.[2]
Castrén kirjoitti ylioppilaaksi Helsingfors privatlyceumista vuonna 1868, opiskeli Helsingin yliopistossa aluksi Suomen historiaa ja suoritti vuonna 1873 filosofian kandidaatin ja maisterin tutkinnon. Sen jälkeen hän siirtyi opiskelemaan oikeustiedettä ja valmistui vuonna 1879 molempain oikeuksien kandidaatiksi.[2][1] Talvella 1875–1876 hän opiskeli Pariisissa.[1] Castrén ryhtyi ryhtyi avustamaan liberaalia Helsingfors Dagbladia opiskeluaikanaan vuonna 1871 päätoimittaja Robert Lagerborgin pyynnöstä. Castrén toimi lehden kirjeenvaihtajana ulkomaanmatkoillaan, ja vuodesta 1874 myös ruotsalaisen Aftonbladetin Suomen-kirjeenvaihtajana. Hän oli vuonna 1876 perustamassa kulttuurilehti Finsk Tidskriftiä ja kuului sen toimituskuntaan kuolemaansa asti. Lisäksi hän avusti Juridiska Föreningens Tidskriftiä. Lehtikirjoituksissaan hän toi voimakkaasti esiin venäjänvastaisuutensa ja suuntautumisensa pohjoismaihin.[2]
Historioitsijana Castrén laati muutamia tutkimuksia Suomen ja Venäjän suhteesta, esimerkiksi vuoden 1808 Suomen lähetyskuntaa käsittelevän Finska deputationen 1808–1809 (1879).[2] Hän oli ensimmäinen tutkija, joka ryhtyi selvittämään Suomen autonomian syntyvaiheita yksityiskohtaisesti alkulähteiden pohjalta. Hän korosti ensimmäisten joukossa vuoden 1809 Porvoon valtiopäivien merkitystä Suomen valtion perustamishetkenä, ja hänen tutkimuksillaan oli suuri merkitys Leo Mechelinin ja Robert Hermansonin myöhemmin kehittämille teorioille Suomen suuriruhtinaskunnan valtio-oikeudellisesta asemasta. Castrénin näkemys Suomen ja Venäjän suhteesta muistutti Mechelinin unioniteoriaa.[3] Hän osallistui myös vuonna 1876 fennomaanien ja G. Z. Forsmanin kanssa käytyyn julkiseen kiistaan siitä, oliko Suomella historiallista ”kiitollisuudenvelkaa” Ruotsille. Kuollessaan Castrén oli valmistelemassa väitöskirjaa Suomen senaatin historiasta.[2]
Castrén oli vuoden 1876 raha-asiainkomitean, vuoden 1879 verokomitean ja vuoden 1881 lääninedustuskomitean sekä vuosien 1877–1878 valtiopäivien asevelvollisuusvaliokunnan sihteeri.[2] Hän osallistui vuoden 1882 valtiopäiville porvarissäädyssä Uudenkaarlepyyn edustajana.[4][2] Castrén perusti vuonna 1877 Perustuslain ystävät (Grundlagens vänner) -nimisen keskustelukerhon, johon kuului sekä ruotsinkielisten liberaalien että svekomaanien johtajia. Kerhon nimeksi vaihtui LXI vuonna 1879. Castrén, Lagerborg ja Mechelin laativat vuonna 1880 julkaistun Liberaalisen puolueen ohjelman.[2][5] Lagerborgin kuoltua Castrénista tuli vuonna 1882 Helsingfors Dagbladin päätoimittaja, mutta hän kuoli jo seuraavana vuonna vain 32-vuotiaana umpilisäketulehdukseen kodissaan Degerön kartanossa.[2][1] Hän oli ostanut kartanon vuonna 1879.[6]
Castrén nai vuonna 1877 Charlotta Pippingin.[1] Heillä oli kaksi poikaa, joista toinen oli kirjallisuudentutkija ja professori Gunnar Castrén.[2]
Castrén on haudattu Helsingin Hietaniemen hautausmaan vanhalle alueelle.[7] Hänen sukunsa omistaa edelleen Degerön kartanon.[6]
Teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Finska deputationen 1808–1809 (1879)
- Skildringar ur Finlands nyare historia, ensimmäinen osa (1882)
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e Castrén Robert. Ylioppilasmatrikkeli 1853–1899. Helsingin yliopiston verkkojulkaisu.
- ↑ a b c d e f g h i j Lars-Folke Landgrén: ”Castrén, Robert”, Suomen kansallisbiografia, osa 2, s. 161–163. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2003. ISBN 951-746-443-6. Teoksen verkkoversio.
- ↑ Osmo Jussila: Suomen suuriruhtinaskunta 1809–1917, s. 310–312. WSOY, Helsinki 2004.
- ↑ Sigurd Nordenstreng: Porvarissäädyn historia Suomen valtiopäivillä 1809–1906: Osa V, s. 50–51. Helsinki: Otava, 1921.
- ↑ Castrén, Robert hakuteoksessa Uppslagsverket Finland (2012). (ruotsiksi)
- ↑ a b Degerön kartano, päärakennus Helsingin kaupunginmuseo. Viitattu 5.6.2023.
- ↑ (Robert Castrénin hauta) SukuHaku, Suomen Sukututkimusseura. Viitattu 5.6.2023.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Castrén, Robert (ruotsiksi) Biografiskt lexikon för Finland (Kansallisbiografia-artikkeli ruotsiksi)
- Ilmarinen - Kuvallinen Almanakka vuodelle 1884, s. 11. Helsinki: G. W. Edlund, 1884.
| ||||||||||||||
