Rob Halford
| Rob Halford | |
|---|---|
 Rob Halford vuonna 2005 |
|
| Henkilötiedot | |
| Koko nimi | Robert John Arthur Halford |
| Syntynyt |
25. elokuuta 1951 Walsall |
| Ammatti | laulaja-lauluntekijä, muusikko |
| Muusikko | |
| Taiteilijanimi | Rob Halford, Metal God |
| Laulukielet | englanti |
| Aktiivisena | 1969– |
| Tyylilajit | heavy metal, hard rock |
| Soittimet | laulu, huuliharppu, banjo, saksofoni |
| Yhtyeet | Judas Priest, Fight, 2wo, Halford |
| Levy-yhtiöt | Columbia Records |
| Aiheesta muualla | |
| www.robhalford.com | |
|
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
|
|
Robert John Arthur "Rob" Halford (s. 25. elokuuta 1951 Sutton Coldfield, Warwickshire, Englanti) on brittiläinen heavy metal -muusikko, joka tunnetaan parhaiten Judas Priest -yhtyeen laulajana. Halfordin tavaramerkiksi muodostui monioktaavisen äänialansa ja kirkuvan laulutyylinsä lisäksi keikoilla käyttämänsä S/M-tyylinen pukeutuminen ja häntä onkin sittemmin pidetty heavy metal -piireissä yleistyneen nahan ja niittien käytön uranuurtajana. Halford on myös tunnettu tavastaan ajaa moottoripyörällä lavalle. Hän on saanut lempinimen Metal God.[1][2][3]
Halford aloitti uransa Judas Priestissä 1971, mitä ennen hän vaikutti mm. yhtyeissä Hiroshima, Abraxas, Thark, Lord Lucifer ja Athens Wood. Tehtyään 20-vuotisen uran Judas Priestissa hän lähti soolouralle vuonna 1992 vaikuttaen yhtyeissä Fight, Two (Nine Inch Nailsin Trent Reznorin kanssa) ja Halford, jonka albumi Resurrection on saanut runsaasti arvostusta. Resurrectionia seurasi vuonna 2002 edeltäjäänsä eeppisempi, monisyisempi ja progressiivisempi Crucible. Halford palasi Judas Priestiin vuonna 2003.
Halford on esiintynyt myös Black Sabbathin riveissä kolmella keikalla. Kaksi kertaa korvaten Ronnie James Dion vuoden 1992 Dehumanizer-kiertueella, tämän kieltäydyttyä esiintymästä yhtyeen alkuperäisen laulajan Ozzy Osbournen lämmittelijänä. Vuonna 2004 Halford korvasi itse Osbournen, joka ei pystynyt esiintymään keuhkoputkentulehduksen takia.
Vuonna 1998 Halford kertoi MTV:n haastattelussa olevansa homoseksuaali. Paljastus ei tullut yllätyksenä faneille, ja metallipiirien reaktio paljastukseen onkin ollut yleisesti hyväksyvä.
2013 Halford esiintyi Amerikkalaisen Five Finger Death Punch -yhtyeen levyllä The Wrong Side of Heaven and the Righteous Side of Hell, Vol. 1 laulaen vierailevana solistina kappaleessa Lift me Up.
Diskografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Judas Priest
Fight
- War of Words (1993)
- Mutations (1994)
- A Small Deadly Space (1995)
- Into the Pit (2008)
2wo
- Voyeurs (1997)
Halford
- Resurrection (2000)
- Live Insurrection (2001)
- Crucible (2002)
- Fourging The Furnace (2003)
- Resurrection World Tour Live At Rock In Rio III (2008)
Vierailijana
- Krokus – Headhunter (1983)
- Hear 'n Aid (1986)
- Ugly Kid Joe – America's Least Wanted (1992)
- Skid Row – B-Side Ourselves (1992)
- Queens of the Stone Age – Rated R (2000)
- Furious IV– Is That You (2002)
- Black Sabbath - Dehumanizer-kiertue
- Five Finger Death Punch - Lift Me Up - Rob laulaa puolet kappaleesta. (2013)
- In This Moment - Black Wedding (2018)
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Jeff Giles: Judas Priest's Rob Halford Explains 'Metal God' Trademark Ultimate Classic Rock. 19.6.2014. Viitattu 12.7.2016.
- ↑ Rob Halford - Biography & History AllMusic. Viitattu 12.7.2016.
- ↑ Judas Priest's Rob Halford: I've become the stately homo of heavy metal' the Guardian. 3.7.2014. Viitattu 12.7.2016.
|
|---|
| Studioalbumit | |
|---|---|
| Konserttitallenteet | |
| Kokoelmat | |
| Videografia |
|