Ristisaaren lajittelulaitos
Ristisaaren lajittelulaitos oli Pielisjoessa Joensuun pohjoispuolella sijainnut aikoinaan Suomen suurin puutavaran lajittelutyömaa. Erottelupaikka toimi lähes sata vuotta aina syksyyn 1970 saakka. [1]
Erottelupaikan sulkemisen jälkeen joessa sijainneet uiton tarvitsemat laitteet sekä erottelu- ja niputuslaitos purettiin. Erottelupaikalla oli myös rannalla sijainneita rakennuksia, joista nykyisin on jäljellä suojeltu piiriesimiehen asunto- ja konttorirakennus sekä apurakennuksia. 1980-luvun alussa purettiin suuri ruokalarakennus ja joen rannalla ollut varastorakennus.[1]
Esimerkiksi vuoden 1937 uittokaudella Ristisaaressa lajiteltiin noin 25 miljoonaa tukkia 700 työntekijän voimin ja lajittelua tehtiin 20 tuntia vuorokaudessa kahtena 10 tunnin vuorona. Lajittelutyömaalla oli myös sähkövalaistus. Puutavaraa Ristisaareen uitettiin sekä Pohjois-Karjalasta että Vienan Karjalasta Neuvostoliiton rajan takaa. Neuvostoliitosta tullut puutavara lastattiin lajittelun jälkeen Joensuussa tukkijuniin ja kuljetettiin Rajajoen kautta takaisin Neuvostoliittoon. Suomalaisiin puun uittajiin kuuluivat tuolloin Enso-Gutzeit Oy, Kaukaan tehtaat, A. Ahlström Oy, Repola Wood, Hackman & Co, Kymintehtaat, Wahl & Co, Itä-Suomen Faneeritehdas Oy, Sulka Oy ja Löydön Saha.[2]
Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Matti Ronkainen : Ristisaaren savotta. Kansan sivistystyön liiton Kontiolahden opintojärjestö r.y., Kontiolahti 1983 (Teos digitoituna, Työväenhistoriallinen Muisti, Helda)
- Erkki Matikainen ym. : Elämän ja leivän Ristisaari. Lehmon työväenyhdistys - Kontiolahti-seura, Kontiolahti 2000 ISBN 952-91-1540-7
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Hannu Asikainen : Ristisaari
- ↑ "Vihreän kullan huuhtomo", Kuva, 22.09.1937, nro 1, s. 30, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot