Rissalan lentoturma

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Rissalan lentoturma
Onnettomuuskoneen kaltainen ilmavoimien DC-3 Keski-Suomen ilmailumuseossa.
Onnettomuuskoneen kaltainen ilmavoimien DC-3 Keski-Suomen ilmailumuseossa.
Yhteenveto
Päivämäärä 3. lokakuuta 1978
Onnettomuustyyppi maahansyöksy
Tapahtumapaikka Juurusvesi, Siilinjärvi
Lähtöpaikka Utin lentoasema, Valkeala
Välilaskupaikka Kuopion lentoasema, Siilinjärvi
Määränpää Helsinki-Vantaan lentoasema, Vantaa
Kuolleita 15
Loukkaantuneita 0
Eloonjääneitä 0
Lentokone
Konetyyppi Douglas DC-3
Lentoyhtiö Suomen ilmavoimat
Rekisteritunnus DO-10
Matkustajia 12
Miehistöä 3

Rissalan lentoturma tapahtui Siilinjärvellä 3. lokakuuta 1978, kun Suomen Ilmavoimien Douglas DC-3 putosi Juurusveteen heti lentoonlähdön jälkeen. Turmassa kuolivat kaikki koneessa olleet 15 henkeä. Samalle konetyypille sattui Suomessa koneessa olleiden kuolemaan johtaneet onnettomuudet Koivulahdessa vuonna 1961 ja Maarianhaminassa vuonna 1963. Kuolonuhreilla mitattuna onnettomuus on ollut Suomen kaikkien aikojen kolmanneksi pahin lentoturma.

Surmansa saaneista kolme oli lentohenkilökuntaa. Uhrien joukossa oli maanpuolustuskurssille nro 60 osallistuneita merkittäviä politiikan ja talouselämän vaikuttajia. Kurssi oli alun perin järjestetty kaksi vuotta aikaisemmin, ja nyt kurssilaisille oli järjestetty uusi tapaaminen Rissalassa ja muissa kohteissa Kuopion seudulla.[1]

Matkustajat olivat olleet päivän aikana tutustumassa muun muassa Karjalan Lennostoon, Kuopion korkeakouluun ja Kemira Oy:n Siilinjärven tehtaaseen, ja nyt he olivat lähdössä paluulennolle Helsinkiin.[2]

Onnettomuuden syyt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Koneen lähdettyä Kuopion lentoasemalta kello 21.31 sen toinen moottori sammui. Ohjaaja pyrki kaartamaan takaisin kentälle, mikä on normaali toimintatapa, kun korkeutta ja ilmanopeutta on riittävästi. Rissalan turmakoneen ohjaaja kaarsi kuitenkin liian jyrkästi, jolloin DC-3 menetti nopeuttaan ja sakkasi. Kone pysähtyi lähes kokonaan ja putosi kylki edellä järveen. DC-3 pystyy lentämään yhdelläkin moottorilla, joten lentäjän virhettä on pidettävä pääsyynä tähän turmaan.

Turman tutkinta perustui silminnäkijähavaintoihin ja turmakoneen moottorien tutkimukseen. DC-3:n ohjauslaitteista ei löytynyt vikoja. Mustien laatikoiden puuttuminen vanhasta lentokoneesta vaikeutti tutkintaa. Tutkinnan mukaan onnettomuuden alkusyy oli yhden sylinterin pakoventtiilikoneiston murtuminen koneen oikeassa moottorissa. Tutkijalautakunta oletti, että koneen miehistön huomio kiinnittyi itse moottorihäiriöön eikä lentämiseen yhdellä moottorilla. Oletettiin, että miehistö oli saanut vaikutelman alkavasta moottoripalosta ja ryhtynyt sen vaatimiin toimiin. Tällöin kalliita sekunteja oli menetetty eikä aikaa käytetty itse koneen ohjaamiseen, jolloin lennon loppuvaiheissa korkeutta on menetetty tuhoisin seurauksin.[1]

Välittömästi onnettomuuden jälkeen ilmavoimien komentaja, kenraalimajuri Rauno Meriö, määräsi kaikki DC-3-koneet lentokieltoon, kunnes niiden turvallisuus olisi varmistettu.

Onnettomuuskone[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pudonnut kone, tunnukseltaan DO-10, oli presidentti Kekkosen nimikkokone. Kone rakennettiin Oklahoma Cityssä vuonna 1943. Se otettiin Yhdysvaltain armeijan ilmavoimien käyttöön tunnuksella 42-92268. Siirrettiin Kiinan rintamalle 13.11.1943, ja edelleen Kuninkaallisille Ilmavoimille 9.1.1944 ja sai tunnuksen FL626. Palveli mm. Englannissa ja Etelä-Afrikassa. Sodan jälkeen kone myytiin Scottish Aviationille 23.4.1947 ja edelleen Sobelairille, joka rekisteröi koneen 20.2.1948 tunnukselle OO-SBF. Oli liisattuna lyhyen aikaa Sabenalle. Finnair osti koneen 21.9.1955.

Kone saapui Suomeen 27.10.1955 ja sai 21.4.1956 tunnuksen OH-LCJ, joka jäi lyhytikäiseksi. Se sai uuden tunnuksen OH-LCK 3.5.1956. Kone sai suuren rahtioven syyskuussa 1961 ja siirtyi rahtikoneeksi. Se vaurioitui Helsingissä myrskytuulen työnnettyä koneen päin Malevin Il-18-konetta. OH-LCK myytiin Ilmavoimille 5.3.1970 ja sai seuraavana päivänä tunnuksen DO-10. Sitä käytettiin Kuljetuslentolaivueessa laskuvarjojääkärien hyppykoneena. Se vaurioitui Fouga Magister FM-29:n oikean vakaajan kärjen osuttua DO-10:n oikeaan siivekkeeseen. 10.2.1976. Kone osallistui myös Yksi silta liikaa -elokuvan kuvauksiin vuonna 1976.

Seurauksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Onnettomuus, jossa kuoli suuri määrä liike-elämän ja yhteiskunnan johtohenkilöitä, aikaisti DC-3-kaluston korvaamista nykyaikaisemmilla välineillä sekä Kuljetuslentolaivueen että Laskuvarjojääkärikoulun toiminnoissa vähintään kahdella vuodella. DC-3:n seuraajaksi valittiin Fokker F.27 -koneet. Rissalan lentoturman jälkeen Finnairin ja Ilmavoimien potkurikoneiden lentäjät saivat lisäkoulutusta hätätilanteiden varalta. Myös uusien lentäjien koulutusta kehitettiin käsittämään myös erilaisia hätätilanteita ja poikkeuksellisia tuuliolosuhteita.

Rissalan lentoturman muistotaulu on Utin lentoasemalla.

Tuleva tasavallan presidentti, silloinen SAK:n lakimies Tarja Halonen, oli Maanpuolustuskurssin emäntä, ja hänen piti olla mukana lennolla, mutta hän oli viimeisillään raskaana ja lääkäri oli ehdottomasti kieltänyt häneltä matkustamisen lentämällä raskauden viimeisen kuukauden aikana. Niinpä Halonen jäi kotiin Helsinkiin. Lapsen isä kuuli asiasta radiouutisista kotona ja kertoi asiasta heti Haloselle. Halosen mukaan uutinen, kun hän ymmärsi sen koskeneen konetta, jolla hänenkin olisi pitänyt matkustaa, oli sokeeraava.[1]

Uhrit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähde: YLE Elävä arkisto[3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Hyvönen, Jaakko: Kohtalokkaat lennot 1945–1988, s. 155–157. Kangasala: AR-kustannus Oy, 1995. ISBN 951-95821-5-0.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Suikkanen, Päivi: Muisti: Uutinen Rissalasta Yle TV1. 3.7.2017. Viitattu 3.10.2018.
  2. Viidentoista pelätään kuolleen: Ilmavoimien DC-3 järveen. Uusi Suomi 4.10.1978.
  3. Lindfors, Jukka: Rissalan Juurusveden lento-onnettomuus YLE Elävä arkisto. 8.9.2006. YLE. Viitattu 2.10.2014.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]