Rikos napamerellä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Rikos napamerellä
The White South
Alkuperäisteos
Kirjailija Hammond Innes
Kieli englanti
Genre meriromaani, jännitysromaani
Julkaistu 1949
Suomennos
Suomentaja Matti Karjalainen
Kustantaja Nide
Julkaistu 1951
Sivumäärä 308
Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta

Rikos Napamerellä (The White South, 1949) on Hammond Innesin kirjoittama meriaiheinen jännitysromaani.

Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Päähenkilö on sodasta palannut RNVR:n eli brittien vapaaehtoisreservin kapteeniluutnantti Duncan Graig, joka päättää erään ystävänsä ehdotuksesta hakea työtä Etelä-Afrikasta. Hän saa kyydin sinne sattumoisin erään valaanpyyntiyrittäjän, eversti Blandin koneessa. Perillä osoittautuu, että työn saanti onkin tiukassa. Lopulta Bland tulee pyytämään Graigin avukseen: hän tarvitsee kapteenin omistamalleen hinaaja Tauer III:lle edellisen loukkaannuttua vakavasti autokolarissa. Graig entisenä korvetin päällikkönä sopii hienosti koska alus on juuri korvetista muunnettu hinaajaksi.

Matka etelään sujuu normaalisti, joskin aluksen lääkäri aiheuttaa alkoholistina pahoja ongelmia. Perillä selviää, että pyyntipäällikkö Blandin miniän isä Berndt Nordahl on kadonnut, ja hänen kanssaan hakausväleissä ollutta Blandin poikaa Erikiä epäillään murhasta. Asiaa sotkee lisää se, että Erik Bland oli juuri päättyneen sodan aikana ollut liiankin innokas quisling eli tehnyt yhteistyötä natsimiehittäjien kanssa mutta onnistunut luikertelemaan siitä irti. Valaanpyytäjien enemmistö taas on Norjan vastarintaliikkeen Milorgin miehiä.

Asiaa sotkee vielä norjalainen nurkkapatriotismi: koko valaslaivueen miehistö on Tönsbergistä. Mutta Erik Bland on tuonut paikalle suuren määrän näiden kanssa riidoissa olevia Sandefjordin miehiä.

Graig ja keittämöalus Southern Crossiin Kristiansundista ollut päällikkö Tans Eide sekä Blandin tytär nimitetään tutkijalautakuntaan. Ratkaisuksi tulee, että asia jätetään virkavallan selvitettäväksi.

Nyt Graig saa alukseksi harppuunavene Hval V:n, ja Erik Blandista tulee Tauer III:n päällikkö. Hval V:n siihen astinen päällikkö Petersen tarvitaan keittämön pyyntipääliköksi. "Skytteriksi" eli harppuunatykin ampujaksi tulee hänen tyttärensä, omaleimainen ja kookas Gerda, josta isä vannoo tekevänsä Jäämeren parhaan skytterin.

Gerda osoittautuukin todella taitavaksi käsittelemään vaikeaa asetta. Lyhyt rauha särkyy, kun Tauer III ajaa päin Hval V:tä.

Pienempi harppuunavene vaurioituu kohtalokkaasti ja alkaa upota, ja harkitsematon lääkäri tuhoaa hinaajan räjähdekärkisellä harppuunalla, joka sytyttää korvetin palamaan.

Miehet ja kaksi naista, Judie Bland ja Gerda Petersen, pelastuvat jäälautalle, ja alkaa pitkä ja ankara kamppailu luontoa vastaan. Erik Blandin ja Graigin välille syttyy myös henkilökohtainen sota.

Myös Southern Cross tuhoutuu jäissä. Kaksi sen lähettämistä pelastusveneistä pääsee Etelä-Georgiaan, josta lähtee avustusretkikunta.

Kamppailu maksaa lopulta niin lääkärin, Gerdan kuin Erikin sekä lukuisten muiden hengen, mutta Graig ja Judie pelastuvat, kuten valtaosa muistakin.

Erik Bland kuolee ikävällä tavalla: Graig ampuu merileopardin, jonka liha pelastaa nääntyneet haaksirikkoiset. Erik yrittää polttaa ruhon tappaakseen muut, jotta vain hän itse pelastuisi, eivät muut, mutta hän saa sitä yrittäessään pahoja palovammoja ja kuolee kylmyyteen jäätyään loukkuun osin palaneen ison ruhon alle.

Myös huonokuntoinen eversti Bland kuolee keittämön haaksirikossa.

Tarina päättyy siihen, että Judie menee Graigin kanssa naimisiin. Hän ei enää lähde kotoa, koska hänellä on jo oma lapsi. Heidän kotiaan koristaa Gerda Petersenin muotokuva. Uusi Southern Cross rakennetaan, ja Graigista tulee sen kapteeni.