Riitta Nelimarkka

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Riitta Nelimarkka
Henkilötiedot
Syntynyt6. heinäkuuta 1948 (ikä 75)
Helsinki
Kansalaisuus  Suomi
Bongan linna.
Donna est Fragile, 2009.
Play begins! Curtain Down!, 2009.
Näyte animaatioelokuvasta Seitsemän Veljestä, 1980–2011.

Riitta Leena Nelimarkka (oik. Nelimarkka-Seeck; s. 6. heinäkuuta 1948 Helsinki) on suomalainen kuvataiteilija, kirjailija ja animaatio-elokuvaohjaaja.[1] Hänelle myönnettiin professorin arvonimi vuonna 2008.[2]

Nelimarkka kävi Vapaata taidekoulua. Hän valmistui kuvaamataidonopettajaksi Taideteollisesta oppilaitoksesta vuonna 1972 ja taiteen tohtoriksi vuonna 2001. Nelimarkka on tehnyt animaatioita, maalauksia, taidekirjoja, valokuvia sekä taidetekstiilejä.

Nelimarkan teoksia oli ensi kertaa esillä vuonna 1973. Hänellä on ollut laajoja näyttelyitä mm. Amos Andersonin taidemuseossa, Helsingin taidehallissa, Liman kansallismuseossa, FIDM museossa Los Angelesissa, Hallwylska museetissa ja Joensuun taidemuseo Onnissa. Nelimarkalla on ollut pysyvä näyttely Bongan Linnassa Loviisassa.

Tohtorinväitös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nelimarkan väitös Taideteollisessa korkeakoulussa koostui kolmesta näyttelystä sekä kirjallisesta osuudesta Self Portrait, Elisen väitöskirja, variaation variaatio. Esitarkastajat puolsivat painatuslupaa äänin 2–1, ja korkeakoulun tutkimusneuvosto myönsi luvan äänin 5–4 (2 tyhjää).[3] Väitöstilaisuudessa vastaväittäjät puolsivat hyväksymistä. Taideteollisen korkeakoulun tutkimusneuvosto kuitenkin päätti hylätä työn äänin 6–2. Vastaväittäjistä toinen, Taneli Eskola, kertoi ymmärtävänsä päätöstä ja piti ratkaisua ainoana järkevänä.[4] Nelimarkka valitti päätöksestä ja tutkintolautakunta kumosi tutkimusneuvoston tekemän päätöksen. Väitöskirja hyväksyttiin helmikuussa 2001 äänin 2–1. Helsingin yliopiston rehtori Kari Raivio esitti, että taiteilijat tulisi vapauttaa kvasitieteellisistä harrastuksista ja että jos taideteollisella alalla tarvitaan tohtorin tutkintoja, ne tulisi suorittaa taiteen ehdoilla.[5] Nelimarkka julkaisi tapauksesta pamfletin Väitösfarssi – Taistelu hatusta.[6]

Palkintoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Riitta Nelimarkka on professori Eero Nelimarkan pojantytär ja Neles Oy:n perustajan dipl.ins. Antti Nelimarkan tytär. Hän on naimisissa Jaakko Seeckin kanssa, ja heillä on kolme poikaa sekä kuusi lastenlasta. Pojista nuorin on dekkarikirjailija Max Seeck[9].

Tuotantoa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Preludes, visualisointi 30 min. Debussyn preludeihin, RSO:n konsertti 6.4.2016 kapellimestarina Hannu Lintu 2016
  • Without thinking too much, lasiteos, Hietaniemen paviljongin fasadi 2016

Kirjoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Apollon & Heloise 2023
  • Suun & silmäin iloja – Ravissements culinaires & artistiques. Taidekeittokirja suomi ranska. Riitta Nelimarkka ja Jarmo Kehusmaa 2022
  • Antti & Neles 2019, kirja DI Antti Nelimarkasta ja hänen yrityksestään Neles Oy
  • Elise's World, anakronistinen taidekirja, Tammi, 2014. Uusintapainos, Seneca ltd, 2018.
  • Eero Nelimarkka, Tammi, uusintapainos, 2013.
  • Iso ja Pieni Universumissa, Tammi, 2010.
  • Seitsemän Veljestä, 2009.
  • Elisen epämuistelmat, Tammi, 2008.
  • The Marginal – Värityskirja, kuvia ja ajatelmia, ei heikkohermoisille, Art Print & Seneca, 2005.
  • Väitösfarssi, Seneca 2003.
  • Self portrait Elisen väitöskirja, Variaation variaatio, Seneca, 2000.
  • Giovanna, Seneca & Tammi, 1996.
  • Apollon, Seneca & Tammi, 1996.
  • Oceania, Seneca & WSOY, 1993.
  • Babylonia, Seneca & Tammi, 1991.
  • Karmelian ABC, Seneca & Tammi, 1990.
  • Tabula Rasa, WSOY, 1987.
  • Eero Nelimarkka (Jaakko Seeckin ja Pekka Suhosen kanssa), Weilin & Göös, 1984.
  • Galleria (Leena Krohnin kanssa), WSOY, 1983.
  • Iso ja Pieni universumissa, Weilin & Göös, 1983.
  • Seitsemän veljestä, Weilin & Göös, 1980 (5. p. 1999 Tammi).
  • Piispa Henrik ja Lalli, Gummerus, 1975.
  • Sammon ryöstö, Gummerus, 1974.
  • Avaruus (Appelqvist-Jännes-Nelimarkka), Gummerus, 1972.

Elokuvia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Eero Nelimarkka – per aspera ad astra, dokumentti 18 min 2017
  • Preludes 1-5, video, akvarellimontaaseja Claude Debussyn musiikkiin 2016
  • Bonga Castle, dokumentti, 2011.
  • Rabula new version, animaatio, 2011.
  • Birth of Rabula, 1995
  • Bagatelles, op. 1–13, 1985–1986.
  • Seitsemän veljestä 1979, Jaakko Seeck & Riitta Nelimarkka, kollaasi-animaatioelokuva[10] DVD, 2008
    • 7 Freres / 7 brothers / 7 Bröder, pitkä animaatio, uusi versio, 2011–2013 (ranska/englanti/ruotsi). (co-production Les Filmes du Paradoxe & Seneca).
  • Kirjava maa, 1975, lyhytanimaatio
  • Piispa Henrik ja Lalli 1975, lyhytanimaatio
  • Sammon tarina, 1972-1974, Riitta Nelimarkka & Jaakko Seeck, Kalevalaan perustuva kuusiosainen animaatio

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Kuka kukin on 2003, s. 649. Helsinki 2002. ISBN 951-1-18086-X
  2. Riitta Nelimarkasta professori ts.fi. 6.12.2008. Viitattu 26.3.2019.
  3. Uimonen, Anu: Tietokulma Nelimarkan väitöksen vaiheet Helsingin Sanomat. 10.2.2001. Viitattu 26.3.2019.
  4. Alftan, Maija: Riitta Nelimarkan väitöskirja hylättiin Helsingin Sanomat. 8.11.2000. Viitattu 26.3.2019.
  5. Raivio, Kari: Vearaskynä: Onko taiteilijan järkevää tekeytyä tutkijaksi? Helsingin Sanomat. 16.2.2001. Viitattu 26.3.2019.
  6. Lyhyesti: Riitta Nelimarkka kirjoitti kirjan väitösfarssista Helsingin Sanomat. 10.4.2003. Viitattu 26.3.2019.
  7. Ranskalainen kunniamerkki Riitta Nelimarkalle Ranskan Suomen suurlähetystö. 17.6.2016. Viitattu 9.8.2016.
  8. Riitta Nelimarkasta professori Turun Sanomat. 7.12.2008. Viitattu 8.12.2008.
  9. Tienhaara, Hilkka: Tässäkö seuraava Ilkka Remes? Dekkaritaivas sai uuden tähden. Iltalehti 25.8.2016. Viitattu 13.9.2016.
  10. Leinonen, Tuula: 100 vuotta suomalaista animaatiota, s. 98–101, 260. Aalto ARTS Books, Helsinki 2014.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]