Riian piiritys (1621)
| Riian piiritys | |||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Osa Puolan–Ruotsin sotaa 1600–1629 | |||||||
| |||||||
| Osapuolet | |||||||
| Komentajat | |||||||
|
? | |||||||
| Vahvuudet | |||||||
|
14 000 sotilasta |
300 palkkasotilasta | ||||||
Riian piiritys oli Ruotsin kuningas Kustaa II Aadolfin toteuttama Puola-Liettuaan kuuluneen Riian kaupungin piiritys Puolan–Ruotsin sodan aikana 4. elokuuta – 15. syyskuuta 1621. Piiritys päättyi Riian antautumiseen ja kaupunki oli sittemmin osa Ruotsia seuraavat 90 vuotta.
Tausta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ruotsi oli solminut kaksivuotisen aselevon Puola-Liettuan kanssa vuonna 1618 ja rauhanneuvotteluja päätettiin jatkaa vielä aselevon rauettua marraskuussa 1620. Poliittinen tilanne muuttui kuitenkin puolalaisten kärsittyä tappion osmaneille Cecoran taistelussa. Puolalaisten joutuessa kokoamaan uutta armeijaa etelään Ruotsin kuningas Kustaa II Aadolf päätti iskeä Puolan kuningas Sigismundia selkään. Årstaan koottiin 14 000 miestä, joille Axel Oxenstierna luki sota-artiklat. Itämerelle oli koottu meren historian siihen asti suurin 158 alusta käsittänyt laivasto. Laivasto lähti Sandhamnista kuljettaen armeijaa 24. heinäkuuta.[1]
Ruotsalaisten kohde oli Liivinmaa ja tarkemmin Riian kaupunki. Riika sijaitsi strategisesti tärkeällä paikalla Väinäjoen suulla. Kaupunki oli myös rikas hansakaupunki ja hallinnollinen keskus. Kaupungin puolustusvarustelut olivat tähän nähden varsin heikot. Kaupungissa oli 300 palkkasoturia ja 3 700 vapaaehtoista puolustajaa.[1]
Piiritys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ruotsalainen laivasto saapui Väinäjoen suulle Riianlahdella 4. elokuuta. 12. päivä Riikaan lähetettiin ruotsalainen lähetti, joka esitti kuninkaan vaatimuksen antautumisesta. Kaupunkilaiset torjuivat vaatimukset. Puolustajat toivoivat saavansa apua Liivinmaalle jätettyä pientä puolalaista armeijaa komentaneelta Kryzysztof Radziwiłłilta. Radziwiłł saapuikin paikalle elokuussa, mutta hänellä oli mukanaan vain pari tuhatta miestä. Radziwiłł vetäytyi nopeasti takaisin kohti sisämaata tajuttuaan ruotsalaisarmeijan koon.[1]
Ruotsalaiset jatkoivat kaupungin piiritystä ja tekivät kahden viikon aikana kolme rynnäkköä kaupungin puolustajia vastaan. Puolustajien onnistui torjua hyökkäykset, mutta vain vaivoin. Viimein Kustaa Aadolf uhkasi kaupunkilaisia koko kaupungin tuhoamisella, jolleivat nämä antautuisi. Lopulta neuvottelujen jälkeen kaupunki taipui ruotsalaisten esittämiin antautumisehtoihin[1] ja piiritys päättyi 15. syyskuuta[2].
Seuraukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
_p342_SCHWEDISCHE_MEDAILLE_VON_1621.jpg)
Riian antautumisehdot olivat suhteellisen kohtuulliset. Riian vanhoja privilegioita ja autonomiaa jopa vahvistettiin. Kaupunki sai myös jatkaa vapaasti ulkomaankauppaa. Riikalaisille sallittiin edustus Ruotsin valtiopäivillä ja oikeus vedota Svean hovioikeuteen. Vastineeksi Riika tunnusti Kustaa Aadolfin valtiaakseen ja kaupunkiin asetettiin ruotsalainen varuskunta. Neuvotteluissa sovittiin kuitenkin myös, että jos Ruotsi solmisi Puolan kanssa pysyvän rauhan seuraavan vuoden aikana, Riika palautettaisiin Puola-Liettuan alaisuuteen.[1]
Kustaa Aadolf jatkoi Riian valtauksen jälkeen sotaretkeään edelleen sisämaahan.[1] Riika oli osa Ruotsia seuraavat 90 vuotta.[2]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e f Olli Bäckström: Polttolunnaat - Eurooppa sodassa 1618–1630, s. 425-427. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2013. ISBN 978-952-222-394.
- ↑ a b Jaques, Tony: Dictionary of battles and sieges : a guide to 8,500 battles from antiquity through the twenty-first century, s. 853. Greenwood Press, 2007. ISBN 0–313–33536–2. (englanniksi)