Rihmasto

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Rihmasto (engl. rhizome) on jälkistrukturalistinen käsite, joka kuvaa epälineaarista verkostoa, joka kytkee "jonkin pisteen johonkin toiseen pisteeseen".[1] Käsite esiintyy Gilles Deleuzen ja Felix Guattarin kirjassa A Thousand Plateaus viittaamassa verkostoihin, jotka luovat yhteyksiä merkkien ketjuissa, vallan rakenteissa sekä taiteiden, tieteiden ja sosiaalisten kamppailujen tilanteissa ilman ilmeistä järjestystä tai koherenssia.[2] Rihmasto on moninaisuuksien rakenne, joka ei muistuta puurakennetta. Sen sijaan siinä on hilan kaltaisia rakenteita.[3]

Rihmastolla on samankaltaisuutta hypertekstin kanssa siinä mielessä kuin eräät kirjallisuudentutkijat ovat jälkimmäistä tarkastelleet (esim. "Hypertekstillä ei ole siis perinteisessä mielessä vakaita rakenteita").[4][5] Deleuzelle rihmasto on hänen Difference and Repetition -teoksessa esittämänsä "ajatuskuvan" (image of thought) käsitteen laajennus.

Rihmasto tiedon muotona ja yhteiskuntamallina[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Deleuze ja Guattari käyttävät termejä rhizome ja rhizomatic (kreikan sanasta ῥίζωμα, juuristo) kuvaamaan teoriaa ja tutkimusalaa, joka mahdollistaa moninaiset, ei-hierarkkiset tulo- ja lähtöpisteet tiedon esittämisessä ja tulkinnassa. Teoksessa Thousand Plateaus he asettavat (sieni)rihmaston vastakkain hierarkkisen, puun kaltaisen käsiterakenteen kanssa, joka perustuu dualistisiin (binaarisiin) kategorioihin ja valintoihin. Rihmasto toimii monitasoisesti ja lajirajoja ylittäen, kun taas puurakenne toimii pystysuorien ja lineaaristen kytkentöjen varassa. Rihmaston käsite liittyy biologiseen mutualismin (mutualism) käsitteeseen, jossa kaksi lajia toimii yhdessä muodostaen moninaisuutta (ykseyttä, joka on itsessään moninainen). Hybridit ja geenien horisontaaliset siirtymät ovat rihmastomaisia (rhizomatic) tässä mielessä.

Rihmasto esittää historian ja kulttuurin narratiivin sijasta karttana tai laajana keskinäisten vaikutusten kenttänä, jolla ei ole tiettyä alkuperää tai syntyä, sillä rihmastolla ei ole alkua eikä loppua, vaan se on aina keskellä ja välissä. Rihmaston tasottainen liike vastustaa kronologioita ja järjestyksiä. Sen sijaan se suosii kasvun ja edistymisen nomadista järjestelmää.

Rihmastossa "kulttuuri leviää kuin veden pinnassa käytössä olevassa tilassa tai valuen alaspäin kohti uusia tiloja säröjen ja kuilujen kautta ja kuluttaa niihin tiensä. Pinta voi katkeilla ja liikkua, mutta nämä häiriöt ievät jätä jälkiä, samalla tavoin kuin vedellä on voimaa etsiä tietään tasapainotilaa kohti ja luoda siten sileää pintaa".[6]

Rihmastoon liittyviä periaatteita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Deleuze ja Guatteri hahmottelevat Thousand Plateaus -teoksen esittelyssään rihmaston käsitettä seuraavasti:

  • 1. ja 2. Kytkeytymisen ja heterogeenisuuden periaate: "Mikä tahansa rihmaston piste voidaan kytkeä ja täytyy voida kytkeä mihin tahansa muuhun." [3]
  • 3. Moninaisuuden periaate: moninaista (multiple) käsitellään substantiivina, moninaisuutena, siten, että se kieltäytyy olemasta suhteessa Yhteen (One).
  • 4. Merkityksettömien repeämien (asignifying rupture) periaate: Rihmasto voi särkyä, mutta se elpyy vanhoista tai uuista osistaan.
  • 5. ja 6. Kartografian (cartography) ja siirtokuvan (decalcomania) periaatteet: rihmasto ei myönny mihinkään rakenteelliseen tai toiminnaliiseen malliin: se on "kartta eikä jälki". Periaatteet toimivat yhdessä: "mikä erottaa kartan jäljestä, on, että se on kokonaan suuntautunut kohti kokeiluja yhteydessä todellisuuden kanssa".

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Deleuze, Gilles & Guattari, Félix (Transl. Brian Massumi): A Thousand Plateaus. University of Minnesota Press, (1980) 1987. ISBN 0-8166-1402-4. (englanniksi)
  • Guattari, Félix: The Machinic Unconscious: Essays in Schizoanalysis. Transl. Taylor Adkins. Los Angeles: Semiotext(e), (1979) 2011. ISBN 978-1-58435-088-0. (englanniksi)
  • Klei, Alice van der: Repeating the Rhizome. SubStance, SubStance, 31. vsk, nro 1, s. 48–55. Artikkelin verkkoversio.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Deleuze & Guattari 1987, 21
  2. Deleuze & Guattari 1987, 7
  3. a b Guattari 2011, 171
  4. Järvinen 1999, 30, 34-38
  5. van der Klei 2002
  6. Objects and their Subjects. Rhizomes, 2002, nro 5 (Fall 2002). Artikkelin verkkoversio.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Deleuze, Gilles & Guattari, Félix (Transl. Brian Massumi): A Thousand Plateaus:Capitalism and Schizophrenia. London, New York: Continuum, (1980) 2004. ISBN 978-0-8264-7694-4. (englanniksi)
  • Guattari, Félix & Sylvère Lotringer (editor): Chaosophy. New York: Semiotext(e), 1995. ISBN 1-57027-019-8.. (englanniksi)
Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:Rhizome (philosophy)  –  9.5.2022 versio