Rihmalauha

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Rihmalauha
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Yksisirkkaiset Liliopsida
Lahko: Poales
Heimo: Heinäkasvit Poaceae
Suku: Lauhat Deschampsia
Laji: setacea
Kaksiosainen nimi

Deschampsia setacea
(Huds.) Hack.

Synonyymit
  • Aira setacea Huds.
Katso myös

  Rihmalauha Wikispeciesissä
  Rihmalauha Commonsissa

Rihmalauha (Deschampsia setacea) on heinäkasvien (Poaceae) heimoon ja lauhojen (Deschampsia) sukuun kuuluva kasvilaji. Se on mätästävä ja melko matalakasvuinen heinälaji, joka muistuttaa jonkin verran metsälauhaa (Avenella flexuosa), mutta lajit ovat erotettavissa toisistaan muun muassa lehtien sekä kukkien ulkonäön perusteella.[1]

Rihmalauhan varret ovat velttoja ja voivat kasvaa noin puoli metriä korkeiksi. Lehdet kasvavat tiiviinä mättäinä ja ovat harmaanvihreitä sekä neulamaisen ohuita ja kapeita. Lehtitupet ovat vaaleita. Varsilehdet ovat lyhyitä ja niissä on pitkä, teräväkärkinen kieleke. Rihmalauhan kukintona on röyhy, jonka haarat ovat pystyjä sekä karheita. Röyhyn tähkylät ovat melko suuria, 4–5 mm pitkiä ja kaksikukkaisia. Tähkylöiden kaleet ovat yleensä punertavia sekä keltareunaisia. Ulkohelpeissä on ulkonevat vihneet. Rihmalauha kukkii heinä–elokuussa.[1]

Rihmalauha kasvaa kosteilla kasvupaikoilla, tavallisesti ajoittain tulvivilla turvemailla tai kosteilla nummilla[1]. Rihmalauhaa kasvaa Euroopassa mantereen Atlantin puoleisilla alueilla, tavallisimmin Ranskan ja Saksan pohjoisosissa[2]. Rihmalauhaa tavataan kuitenkin Espanjan pohjoisosista aina Tanskaan ja Etelä-Ruotsiin asti sekä Britteinsaarilla[2].

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Den virtuella floran: Sjötåtel (Deschampsia setacea) Den virtuella floran. 1998. Naturhistoriska riksmuseet. Viitattu 5.11.2020. (ruotsiksi)
  2. a b Den virtuella floran: Sjötåtel (Deschampsia setacea) — Norra halvklotet Den virtuella floran. 1998. Naturhistoriska riksmuseet. Viitattu 5.11.2020.