Siirry sisältöön

Reza Shah Pahlavi

Wikipediasta
Reza Pahlavi
Aʿlāhazrat Homāyuni Šāhanšāh
Iranin šaahi
Valtakausi 15. joulukuuta 1925 – 16. syyskuuta 1941
Kruunajaiset 25. huhtikuuta 1926
Edeltäjä Ahmad Shah Qajar
Seuraaja Mohammad Reza Pahlavi
Persian 20. pääministeri
Valtakausi 28. lokakuuta 1923 – 1. marraskuuta 1925
Edeltäjä Mohammad Ali Foroughi
Seuraaja Hassan Pirnia
Syntynyt 15. maaliskuuta 1878
Ālasht, Savadkuh, Persia
Kuollut 26. heinäkuuta 1944 (66 vuotta)
Johannesburg, Transvaal, Etelä-Afrikka
Puoliso Maryam Khanum
Tadj ol-Molouk
Turan Qamar al Molk Amir Soleimanein
Esmat Dowlatshahi
Lapset
Suku Pahlavi
Isä Abbas-Ali Dadash-Beyg
Äiti Noushafarin
Uskonto šiialaisuus
Nimikirjoitus

Reza Shah Pahlavi (pers. ‏رضاشاه پهلوی‎, Rezā-Šāh Pahlavi; 15. maaliskuuta 1878 – 26. heinäkuuta 1944[1]) oli Iranin (alkuaan Persian) šaahi vuosina 1925–1941. Häntä voidaan pitää modernin Iranin perustajana huolimatta siitä, ettei hän jättänyt jälkeensä pysyviä instituutioita tai poliittisia käytäntöjä.[2]

Varhaiset vuodet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Reza Khan kasvoi pienessä kylässä Māzandarānin provinssissa. Hänen isänsä oli majuri Abbas Ali-Khan ja äitinsä Nouš-Afarin.[3][4] Äitinsä puolelta Reza kuului ayrumeihin, jotka ovat azereihin kuuluva alaryhmä. Rezan äidinpuoleiset esivanhemmat olivat muuttaneet Iraniin Venäjän-Persian sotien jälkeen, joiden seurauksena Venäjä liitti itseensä alueita Kaukasuksella.[5][6] Isä oli palvellut vuonna 1856 toisessa Heratin sodassa.[7]

Isänsä kuoleman jälkeen perhe muutti Teheraniin. Hän liittyi venäläisten kouluttamaan kasakkaprikaatiin 15-vuotiaana. Nuorta Rezaa kuvailtiin älykkääksi ja kyvykkääksi johtajaksi, jota hänen esimiehensä arvostivat.[1][8]

Vuonna 1911 Reza osallistui taisteluihin Abdol Hossein Mirza Farmanfarmaianin joukoissa vallankaappausta yrittänyttä Salar al-Doleh’a vastaa. Reza Khan ylennettiin luutnantiksi. Vuonna 1912 hänestä tuli kapteeni, 1915 eversti ja 1918 kenraali.[9][8]

Vallankumousjohtajana

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Persian vallankumous 1921

Qajar-dynastian loppua kohden Iranin valtiontalous oli vaikeuksissa eikä valtiovalta juurikaan ulottunut maan syrjäseuduille. Lisäksi Iranilla ei ollut virallista armeijaa, vaan asevoimina toimi käytännössä sama kasakkaprikaati, jossa Reza palveli.[2] Maata hallinnut Ahmad Shah Qajar oli nuori ja kokematon. Hänen nimittämänsä hallitukset olivat heikkoja ja korruptio oli yleistä. Reza päätti marssittaa perustamansa sotajoukon Teheraniin ja sai tähän brittien tuen.[1][10]

Helmikuun 1921 lopulla Reza Shah allekirjoitti ystävyyssopimuksen Neuvostoliiton kanssa, jonka nojalla Neuvostoliitto luovutti Iranille aiemmin Venäjän keisarikunnalle kuuluvaa omaisuutta Iranissa. Lisäksi Neuvostoliitto piti oikeuden puuttua Iranin asioihin sotilaallisesti, mikäli kyseessä olisi "itsepuolustus".[11]

Vallankumouksensa jälkeen Reza Shah joutui kukistamaan kapinoita ympäri Irania. Mohammad Taqi Pessianin johtama kapina. Pessianin mukaan Reza Shah ei toteuttanutkaan niitä demokraattisia uudistuksia, joiden puolesta hän oli alkujaan kampanjoinut. Joukko provinssien kuvernöörejä liittyi kapinaan, mutta Reza Shah kukisti sen lopulta. Pessian mestattiin ja hänen päänsä vietiin Teheraniin varoitukseksi muille.[11] Heinäkuussa 1921 Reza Shahin joukot marssivat Vsevolod Starosselskin johdolla Gilanin sosialistista neuvostotasavaltaa vastaan. Neuvostoliiton laivasto tuki Gilania ja Reza Shahin joukot kokivat huomattavia tappioita.[12]

Välittömästi vallankumouksen jälkeen uudeksi pääministeriksi nousi Zia ol Din Tabatabaee, joka ajautui törmäyskurssille sotaministeriksi nimitetyn Reza Shahin kanssa ajan kuluessa. Tabatabaee teki merkittävän virhearvioin, kun hän kuvitteli, että sivistymättömän oloiselle Reza Shahille riittäisi hienolta kuulostava titteli ja muut kunnianosoitukset, ja että hän luopuisi kasakkaprikaatin komentajuudesta. Reza Shah osoittautui kuitenkin taitavaksi poliitikoksi, joka onnistui pitämään todelliset tavoitteensa salassa ja poliittiset vastustajansa epäyhtenäisinä. Huolimatta siitä, että Reza Shah oli sotaministeri, hän käytti kuitenkin todellista valtaa Iranissa jo ennen nousuaan pääministeriksi tai šaahiksi.[1][13]

Vuonna 1923 Reza oli päässyt eroon Iranin sisäisistä ja ulkoisista uhista, ja hänet nimitettiin pääministeriksi. Šaahi Ahmad lähti pian tämän jälkeen oma-aloitteisesti maanpakoon Eurooppaan.[14] Parlamentti myönsi Rezalle käytännössä diktaattorin valtuudet ja alkoi suunnitella maansa modernisointia.[15] Parlamentti teki virallisen päätöksen Rezan nostamisesta šaahiksi Ahmadin tilalle lokakuussa 1925. Alkujaan Reza oli suunnitellut monarkian lakkauttamista Kemal Atatürkin tavoin, mutta päätyi lopulta säilyttämään sen miellyttääkseen šiialaisia uskonnollisia johtajia ja brittejä.[16] Reza kruunautti itsensä šaahiksi 25. huhtikuuta 1926 ja otti nimekseen Reza Shah Pahlavi.[9]

Šaahina

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valtakaudellaan Reza ja hänen hallituksensa pyrkivät luomaan modernin Iranin, jonka asukkaat olisivat ensisijaisesti uskollisia valtiolle eivätkä heimolleen. Vuonna 1927 perustettiin keskuspankki, joka sai tehtäkseen alkaa laskea liikkeelle valuutta, mitä tähän asti olivat hoitaneet brittiläiset pankit. Iranissa otettiin käyttöön myös yleinen koulujärjestelmä, joka oli sekulaari. Tämän tarkoitus oli vähentää uskonnollisten johtajien valtaa, jota Reza piti esteenä johtamalleen modernisaatiolle.[2] Kun uskonnolliset johtajat osoittivat mieltään šaahin uudistuksia vastaan, hän lähetti armeijan Teheraniin, Qomiin ja Mašhadiin pelotteena.[8]

Reza Pahlavin 16-vuotisen hallitsijakauden aikana Persiasta tuli moderni länsimainen valtio. Uudet päällystetyt tiet tulivat ja Trans-Iranin rautatie valmistui. Nykyaikainen koulutusjärjestelmä otettiin käyttöön. Hallintoa muutettiin länsimaisten valtioiden perustuslakimallin mukaiseksi. Oikeusjärjestelmää länsimaalaistettiin ja tuomioistuinjärjestelmä otettiin käyttöön. Laaja teollistaminen toteutettiin. Reza Pahlavi vaati kansainvälistä yhteisöä käyttämään Persiasta 21. maaliskuuta 1935 alkaen nimeä Iran,[9][17] jota maan persialaiset olivat käyttäneet sassanidien dynastian ajoista lähtien.

Iran oli 1900-luvun alussa englantilaisten ja venäläisten etupiireihinsä jakama vasallivaltio. Šaahi Reza Pahlavin aikakaudella maa sai itsenäisyyttä. Toisessa maailmansodassa Neuvostoliitto ja Yhdistynyt kuningaskunta hyökkäsivät Iraniin ja miehittivät maan. Taustalla olivat šaahin tekemät öljykaupat saksalaisten kanssa sekä Neuvostoliiton eteläisen avustuslinjan rakentaminen.

Joitakin Reza Shahin kaudella toteutettuja uudistuksia:

  • kaikkien maan oppilaitosten avaaminen myös naisille[18]
  • syntymätodistusten ja henkilökorttien käyttöönottaminen[19]
  • huntukielto; lisäksi kaikki iranilaiset, paitsi uskonnolliset johtajat, määrättiin käyttämään länsimaalaisia vaatteita[18][20]
  • orjuuden lakkauttaminen[21]
  • Teheranin yliopiston perustaminen[22]

Syrjäyttäminen ja viimeiset vuodet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Neuvostoliitto ja Yhdistynyt kuningaskunta syrjäyttivät Reza Pahlavin ja nostivat valtaistuimelle hänen poikansa Mohammad Reza Pahlavin, jonka ne toivoivat olevan isäänsä halukkaampi yhteistyöhön liittoutuneiden kanssa.[23]

Reza Pahlavi ajettiin maanpakoon Mauritiuksen saarelle, vaikka olisikin itse halunut muuttaa Kanadaan.[1][23] Hänen suhteensa britteihin maanpaon aikana eivät olleet hyvät, minkä johdosta hänen viimeisiään vuosiaan on kuvattu onnettomiksi.[24]

Šaahi kuoli Johannesburgissa Etelä-Afrikassa.[9]

Perhe-elämä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Reza Shah nai vuonna 1894 Maryam Khanumin (k. 1904). He saivat yhden tyttären:

Toinen vaimo oli Tadj ol-Molouk. He saivat viisi lasta:

Vuonna 1922 hän nai Turan Qamar al Molk Amir Soleimaneinin (1904–1995). He saivat yhden pojan:

Reza Shahin neljäs vaimo oli Esmat Dowlatshahi (1904–1995). He saivat viisi lasta:

Reza Shahin perijä Mohammad Reza oli hyvin uskonnollinen ja jo lapsesta saakka vakuuttunut siitä, että Jumala suojelee ja johdattaa häntä. Reza Shah itse oli uskossaan huomattavasti maltillisempi ja ohitti poikansa väitetyt näyt hölynpölynä. Lisäksi hän neuvoi poikaansa käyttämään enemmän järkeään.[25][26]

Kunnianosoituksia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Iranilaiset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähde:[27]

Ulkomaalaiset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähde:[27]

Galleria

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Reza Shahin synnyintalo
    Reza Shahin synnyintalo
  • Reza Pahlavin kruunajaiset
    Reza Pahlavin kruunajaiset

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d e Hassan Arfa: Reza Shah Pahlavi Encyclopedia Britannica. 11.3.2022. Viitattu 14.3.2022. (englanniksi)
  2. ↑ a b c Reza Shah: Development without democracy 8.3.2021. Atlantic Council. Viitattu 12.1.2026. (englanniksi)
  3. ↑ Afkhami, Gholam Reza: The Life and Times of the Shah, s. 4. University of California Press, 2009. ISBN 978-0-520-94216-5 Teoksen verkkoversio Viitattu 12.1.2026. (englanniksi)
  4. ↑ Zirinsky, Michael P.: Imperial power and dictatorship: Britain and the rise of Reza Shah, 1921–1926. International Journal of Middle East Studies, 1992, 24. vsk, nro 4, s. 639–663. doi:10.1017/s0020743800022388 (englanniksi)
  5. ↑ Katouzian (2006): s. 269
  6. ↑ Amanat, Abbas: Iran: A Modern History, s. 419. Yale University Press, 2017. ISBN 9780300112542 (englanniksi)
  7. ↑ Ghani, Cyrus: Iran and the Rise of Reza Shah, s. 161. I.B.Tauris, 1998. ISBN 9781860642586 (englanniksi)
  8. ↑ a b c Reza Shah Pahlavi 2026. Queen Farah Pahlavi. Viitattu 12.1.2026. (englanniksi)
  9. ↑ a b c d Reza Shah Pahlavi iran Chamber Society. Viitattu 24.6.2016.
  10. ↑ سالهای رضاشاهی ـ سالهای تحول ایران از عصری به عصر دیگر talash-online.com. Arkistoitu 16.7.2011. Viitattu 12.1.2026. (persiaksi)
  11. ↑ a b The Iranian History 1921 AD fouman.com. Arkistoitu 3.11.2010. Viitattu 14.1.2026. (englanniksi)
  12. ↑ Katouzian (2006): s. 242–267
  13. ↑ Ghanī, Sīrūs: Iran and the rise of Reza Shah : from Qajar collapse to Pahlavi rule. Lontoo: I.B. Tauris Publishers, 2000. ISBN 1860646298 (englanniksi)
  14. ↑ آخرالسلاطین قاجار، سلطان صاحبدُکان احمد علاف talash-online.com. Arkistoitu 24.3.2009. Viitattu 12.1.2026. (persiaksi)
  15. ↑ روشنفکران ایرانی و برآمدن رضاشاه aftabir.com. Arkistoitu 6.5.2021. Viitattu 12.1.2026. (persiaksi)
  16. ↑ Curtis, Glenn E. & Hooglund, Eric: Iran: A Country Study: A Country Study, s. 27. Government Printing Office. ISBN 978-0-8444-1187-3 Teoksen verkkoversio Viitattu 12.1.2026. (englanniksi)
  17. ↑ This day in history: Persia renamed ‘Iran’ Al Majalla. Viitattu 14.1.2026. (englanniksi)
  18. ↑ a b Townson, Duncan: The New Penguin Dictionary of Modern History 1789–1945, s. 459. (2. painos) Penguin, 2001. ISBN 0140514902 (englanniksi)
  19. ↑ Hiro, Dilip: The Iranian Labyrinth: Journeys Through Theocratic Iran and Its Furies, s. 91. Nation Books, 2005. (englanniksi)
  20. ↑ Majd, Mohammad Gholi: Great Britain and Reza Shah: The Plunder of Iran, 1921–1941, s. 209–213, 217–218. Gainesville: University Press of Florida, 2001. ISBN 9780813021119 (englanniksi)
  21. ↑ Confronting Iran’s History of Slavery 6.8.2024. American Educational Trust. Viitattu 14.1.2026. (englanniksi)
  22. ↑ A Brief History of 20th-Century Iran 21.12.2015. Grey Art Museum. Arkistoitu 11.11.2025. Viitattu 14.1.2026. (englanniksi)
  23. ↑ a b Reza Shah in Exile 2012. The Institute for Iranian Contemporary Historical Studies (IICHS). Viitattu 24.6.2016. (englanniksi)
  24. ↑ The Fall of Reza Shah: The Abdication, Exile, and Death of Modern Iran’s Founder 15.3.2021. Wilson Center. Viitattu 12.1.2026. (englanniksi)
  25. ↑ Milani, Abbas: The Shah, s. 22–24. St. Martin's Griffin, 2011. ISBN 9780230340381 (englanniksi)
  26. ↑ Zonis, Marvin: Majestic Failure: The Fall of the Shah, s. 21 & 150–151. University of Chicago Press, 1991. (englanniksi)
  27. ↑ a b Pahlavi 3 royalark.net. 2024. Viitattu 7.10.2024. (englanniksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]


Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Reza_Shah_Pahlavi&oldid=23793975”