Rettigin palatsi
Rettigin palatsi eli Villa von Rettig on Turun keskustassa, Aurajoen rannalla sijaitseva barokkiklassistinen rakennus. Sen rakennutti tupakkatehtailija Hans von Rettig vuonna 1928. Matti Koivurinnan säätiö osti palatsin vuonna 1991, ja nykyisin siinä toimii historian ja nykytaiteen museo Aboa Vetus Ars Nova[1] sekä ravintola-kahvila.
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Palatsi rakennutettiin P. C. Rettig & Co. -tupakkatehtaan omistajan, Hans von Rettigin, perheen yksityisasunnoksi vuonna 1928. Piirustukset tehtiin arkkitehtiveljesten Valter ja Bertel Jungin arkkitehtitoimistossa Helsingissä, vaikkakin varsinainen suunnittelija oli Valter, veljeksistä nuorempi.[2]
Rakennus suunniteltiin barokkiklassistiseen tyyliin korostamaan omistajansa asemaa. Paikoin lähes nelimetriset muurit piilottivat aikoinaan tehtaanjohtajan perheineen ihmisten katseilta. Rakennus sijaitsi Rettigien omistaman tupakkatehtaan vieressä, ja yhdessä ne muodostivat kiinteän, muusta kaupungista erottuvan sarakkeen. Palatsia voisikin pitää jonkinlaisena maaseutukartanon ja kaupunkipalatsin välimuotona. Tyylillisesti rakennus oli selkeästi vanhoillinen, sillä samoihin aikoihin Turkuun rakennettiin mm. Alvar Aallon suunnittelema Turun Sanomien toimitalo (1927–1929), joka edusti jo funktionalismia.[2]
Hans von Rettigin kuoltua vuonna 1979 palatsi jäi pitkäksi aikaa tyhjilleen. Vasta 1980-luvun lopulla kiinteistön uudeksi omistajaksi ilmoittautui Turun Työväen Säästöpankki, joka oli kaavaillut tiloja edustuskäyttöön sekä näyttelyjen ja konserttien järjestämiseen. Toiminta ei kuitenkaan ehtinyt lähteä kunnolla käyntiin, koska jo vuonna 1991 Rettigin palatsi siirtyi Matti Koivurinnan säätiön haltuun, ja sitä alettiin kunnostaa taidemuseoksi. Kunnostustöiden yhteydessä paikalla tehtiin kuitenkin huomattavan arvokkaita arkeologisia löytöjä, joten museohanketta päätettiin laajentaa. Pitkien arkeologisten kaivausten ja kunnostustöiden jälkeen arkeologian ja nykytaiteen museo Aboa Vetus & Ars Nova avasi ovensa yleisölle vuonna 1995.[2]
Museolle kuulumattomat alueet ovat olleet kauppaneuvos Matti Koivurinnan ja hänen vaimonsa elinikäisessä käytössä. Tähän kuuluivat palatsin 600 neliöinen keskikerros sekä piha-alueet. Yleisradion MOT-ohjelman mukaan tällä tavoin konkurssissa vuonna 1995 kaiken menettänyt Matti Koivurinta on voinut ylläpitää elintasoaan viime vuosikymmenet. Asiaan on liittynyt myös mahdollisia varojen siirtoja eri yhtiöiden kautta Sveitsiin.[3]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Hilska, Sari: Palatsi muurin suojissa. Aboa Vetus & Ars Nova Magazine. Toim. Jari Salonen. Aboa Vetus & Ars Nova, Turku 1995.
- Aboa Vetus & Ars Nova -museon www-sivusto. http://www.aboavetusarsnova.fi/fi/tietoa-museosta/turun-taidepalatsi (Arkistoitu – Internet Archive). [luettu 3.6.2012]
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]