Reserviupseeri
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
 |
Tässä artikkelissa tai sen osassa aihetta käsitellään lähinnä Suomen tai suomalaisten näkökulmasta. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelin näkökulmaa yleismaailmallisemmaksi. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. |
Suomessa reserviupseeri on henkilö, joka on suorittanut reserviupseerikurssin asevelvollisena.
Ammattiupseerit ovat suorittaneet (reserviupseeri- tai aliupseerikurssin lisäksi) kadettiupseerin tutkinnon tai opistoupseerin tutkinnon (ja lisäksi ainakin aliupseerikurssin).
Suuri osa reserviupseereista käy kurssin Reserviupseerikoulussa. Maavoimissa erillisiä reserviupseerikursseja järjestetään lisäksi Panssarikoulussa, Urheilukoulussa, Utin jääkärirykmentissä ja Lääkintäkoulussa. Merivoimien reserviupseerikurssit pidetään Merisotakoulussa Helsingissä. Ilmavoimissa kurssit järjestää Ilmavoimien reserviupseerikoulu. Osa merivoimien ja ilmavoimien reserviupseereista koulutetaan kuitenkin Haminan Reserviupseerikoulussa.
Suomessa on joitakin satoja reserviläisiä, jotka ovat suorittaneet varusmiespalveluksensa jälkeen reservissä täydennyskurssin aliupseerista upseeriksi.
Upseerin jäädessä eläkkeelle tai erotessa muuten puolustusvoimien palveluksesta hänestä ei tule reserviupseeria, vaan evp-upseeri (eronnut vakinaisesta palveluksesta), joka on reservissä muiden reserviläisten tapaan.
Reserviupseereiden sotilasarvot vaihtelevat maa- ja ilmavoimissa vänrikistä everstiluutnanttiin ja merivoimissa vastaavasti aliluutnantista komentajaan. Ylennyksiin vaikuttaa muun muassa osallistuminen kertausharjoituksiin.
Suomalaisen reserviupseeriuden historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Suomen armeijassa reserviupseerius syntyi sisällissodan aikana keväällä 1918. Ylipäällikkö Mannerheim ylensi joitain suojeluskuntajoukkojen päälliköitä reservin luutnantin arvoon. Myöhemmin määrättiin reserviupseeriksi ja vakinaisen väen upseeriksi ylennettävien sotilaskoulutuksellisista vaatimuksista.
Upseerikoulutusta varten perustettiin Päämajan reserviupseerikoulu, PRUK. Koulun nimestä huolimatta ylipäällikkö ylensi 118 kurssin hyväksytysti suorittanutta 26. huhtikuuta 1918 aktiivivänrikeiksi.
Sisällissodan aikana ylennettiin ja nimitettiin joitain satoja henkilöitä reserviupseerin arvoihin vänrikistä majuriin. Reserviarvo ilmaistiin horjuvilla termeillä. Käytössä oli muun muassa "vara"-etuliite, joka tarkoitti samaa kuin "reservin". Esimerkiksi varavänrikki tarkoitti reservivänrikkiä.
Toisen maailmansodan aikana (etenkin talvisodassa) suomalaiset reserviupseerit kärsivät raskaita tappioita. Esimerkiksi talvisodassa reserviupseerien tappiot olivat suhteessa suurimmat verrattuna muihin sotilasryhmiin. Mannerheim kirjoittaakin päiväkäskyssään nro 34:
»...mutta tahdon erikoisesti painostaa reserviupseereiden uhrautuvaa uljautta, heidän velvollisuudentuntoaan ja etevyyttä, millä he ovat täyttäneet tehtävän, joka ei alkuaan ollut heidän.»
Suuria tappioita on perusteltu useilla asioilla, mm. edestä johtamisen periaatteella.
Ruotsi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ruotsissa reserviupseereilla on pidempi koulutus. He ovat ensin varusmiehenä suorittaneet joukkueenjohtajakurssin ja varusmiespalveluksen jälkeen erillisen puolivuotisen reserviupseerikurssin sekä olleet vuoden työharjoittelussa. Ruotsalainen reserviupseeri vastaa siis suunnilleen Suomen määräaikaista reserviupseeria.