Rengaslajit

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Harmaalokki ja selkälokki muodostavat populaatioiden jatkumon, joka elää Pohjoisnavan ympärillä.

Rengaslajit[1] ovat pitkä sarja ketjuksi ryhmittyneitä populaatioita, jotka muodostavat renkaan muotoisen levinneisyysalueen. Tämän ketjun ääripäät menevät osaksi päällekkäin, mutta ne eivät enää lisäänny keskenään, koska ne ovat muuttuneet liian erilaisiksi, kuin eri lajeiksi. Tämä aiheuttaa vaikeuksia lajimäärittelylle – tulisiko koko rengas kuvata samaksi lajiksi vai määrittää ääripäät omiksi lajeikseen. Käytännössä ketju jaetaan usein eri lajeihin, koska tutkimus usein osoittaa, että ketjussa on katkoksia tai jäänteitä aiemmasta eristyneisyyden ajasta, joita voidaan pitää lajien rajoina.[2]

Harmaalokki ja selkälokki risteävät keskenään joillain alueilla, toisilla eivät risteä.

Tunnettu rengaslaji on muun muassa harmaalokki/selkälokki. Eurooppalaiset selkälokki ja harmaalokki eivät risteä keskenään. Silti lajien välillä tapahtuu hidasta geenivirtaa, koska lajien välillä on monia Siperiassa ja Pohjois-Amerikassa eläviä välimuotoja, joista osa risteytyy selkälokkien, osa harmaalokkien kanssa ja osa keskenään.

Himalajan ympärillä elävä idänuunilintu on rengaslaji, jonka ääripäät eivät risteä keskenään. Amerikassa elävä Ensatina-suvun salamanteri on rengaslaji Kalifornian Keskuslaakson ympärillä.

  1. rengaslajit Tieteen termipankki. Viitattu 14.7.2021.
  2. Mayr, Ernst: Evoluutio, s. 281–282. (alkuteos What Evolution Is, 2001) Suomentanut Kaaro, Jani. WSOY, 2003. ISBN 951-0-27897-1.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tämä biologiaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.