Rekvisitööri

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Rekvisitööri on elokuva- ja televisiotuotannossa lavastusryhmän jäsen, jonka tehtävä on huolehtia kohtauksissa tarvittavista irtaimista esineistä eli rekvisiitasta[1]. Teatterin puolella vastaavia tehtäviä ovat tarpeistonhoitaja ja -valmistaja, joita myös kutsuttiin aiemmin nimellä rekvisitööri[2][3] (ruots. rekvisitör, saks. Requisiteur/in).

Elokuvatuotannossa rekvisitööri tekee läheistä yhteistyötä lavastajan kanssa, joka vastaa ohjaajan ja pääkuvaajan kanssa elokuvan visuaalisesta kokonaisilmeestä. Myös elokuvan pukusuunnittelija on tärkeä yhteistyökumppani. Rekvisitööri hankkii kussakin kohtauksessa tarvittavan esineistön lavastajan ja puvustajan antamien taiteellisten ohjeiden mukaan eri lähteistä joko ostamalla, vuokraamalla tai lainaamalla. Hän tekee ennakkotutkimusta esimerkiksi elokuvan tapahtuma-aikaan henkilöhahmojen yhteiskuntaluokassa tyypillisesti käytetyistä esineistä ja esittelee sitten löytämänsä huonekalut ja esineistön lavastajalle. Niin sanottu käsirekvisiitta eli käsikirjoituksessa erikseen mainittu esineistö esitellään myös ohjaajalle, koska se on usein olennainen osa tarinankerrontaa.[1][4]

Työnjako[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Myös lavastaja, kuvauspaikkajärjestäjä ja puvustaja huolehtivat kuvassa tarvittavista esineistä. Lavastajan ja rekvisitöörin työnjako sovitaan usein niin, että kaikki mitä voi yksin kantaa on rekvisiittaa, sitä isommat esineet lavastusta. Järjestäjän vastuulla taas ovat suuret liikkuvat kohteet, kuten kuvissa näkyvät ajoneuvot ja eläimet. Puvustajien ja rekvisitöörin välinen työnjako sovitaan esimerkiksi niin, että rekvisitöörille kuuluvat ne kuvissa näkyvät vaatteet, jotka eivät ole näyttelijöiden päällä, sekä muut laukut paitsi käsilaukut.[5][6]

Tehtävät kuvaustilanteessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuvauspaikalla rekvisitööri huolehtii, että jokaisella näyttelijällä on kussakin kohtauksessa käsillä ja kuvan taustalla näkyvillä oikeat esineet. Hän seuraa monitorista ohjaajan ja kuvaajan käyttämiä kuvakokoja ja siirtää kuvasta pois sen mikä ei saa näkyä ja tuo kuviin tarvittavan rekvisiitan. Syömis- ja juomiskohtauksissa rekvisitööri huolehtii myös kohtauksessa tarvittavan ruoan ja juoman valmistamisesta tai hankinnasta. Käytännön apuna tässä voi olla kuvauspaikan muonituksesta huolehtiva catering-palvelu. Alkoholijuomat korvataan yleensä samannäköisillä alkoholittomilla tuotteilla.[7]

Rekvisitööri huolehtii myös mahdollisten tuotesijoittelusopimusten mukaisten tuotteiden tai tuotemerkkien näkymisestä kuvissa.[8]

Klaffivirheiden eli peräkkäisten kuvien välisten epäjohdonmukaisuuksien välttämiseksi rekvisitööri huolehtii, että esineet pysyvät eri kuvissa oikeilla paikoillaan, juomalasit yhtä täynnä yms. Kuvissa näkyvät kellot ja kalenterit on saatava näyttämään tarinan kannalta oikeaa aikaa tai poistettava kuvista. Rekvisitööri huolehtii myös kuvissa näkyvien pintojen, kuten lasien ja peilien puhtaudesta. Kuvausten jälkeen rekvisitööri huolehtii osaltaan kuvauspaikan purusta sekä lainattujen esineiden palautuksesta.[9]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Nokkala, Laura: Rekvisitöörin työnkuva tv-sarjassa. Opinnäytetyö. Tampereen ammattikorkeakoulu, Viestinnän koulutusohjelma, 2008. Teoksen verkkoversio (viitattu 10.5.2018).

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Elokuva-alan ammattien määritelmiä: Rekvisitööri 2.11.2017. Teme – Teatteri- ja mediatyöntekijöiden liitto. Viitattu 10.5.2018.
  2. Tarpeistonhoitaja viimeistelee teatteriesityksen Yle Areena. 4.11.2014. Viitattu 10.5.2018.
  3. Tarpeistonhoitajat luovat yleisölle mielikuvia Radio Suomi Jyväskylä. 21.9.2015. Yle Areena. Viitattu 10.5.2018.
  4. Nokkala 2008, s. 15.
  5. Nokkala 2008, s. 20.
  6. Koljonen, Sami: Kameran takana 4: Mitä järjestäjä tekee? (Petteri Kulmalan haastattelu) Scene Turku -sivusto. Länsi-Suomen elokuvakomissio WFFC. Viitattu 10.5.2018.
  7. Nokkala 2008, s. 15–16.
  8. Nokkala 2008, s. 23.
  9. Nokkala 2008, s. 16–17.