Reino Tenkanen
Reino Ensio Tenkanen (9. kesäkuuta 1899 Mikkeli – 19. syyskuuta 1995 Helsinki) oli suomalainen sotilaselokuvaaja.[1][2]
Reino Tenkasen vanhemmat olivat valokuvaaja ja liikemies Eudoksius Tenkanen (1878–1955) ja Hilma Mathilda Kronlund (1878–1947). Eudoksius Tenkanen omisti Kotkassa sijainneen Ateljee Kotka-valokuvaamon sen jälkeen kun perhe muutti Kotkaan 1904. Reino Tenkanen kävi kolme vuotta Kotkan suomalaista yhteiskoulua ja sitten hän opiskeli valimo- ja koneistustekniikkaa, konepiirustusta ja konesuunnittelua Kotkan poika-ammattikoulussa 1914–1917. Suomen itsenäistyttyä Tenkaset muuttivat Helsinkiin, josta he ostivat valokuvausateljee Universalin ja Reino Tenkanen oli sitten studion valokuvaajana kuvaten erilaisia juhlatilaisuuksia. Vuonna 1921 hän pestautui merimieheksi norjalaiseen nelimastoparkki Odineen joka matkasi puutavaralastissa Suomesta Pohjois-Afrikkaan. Suomeen palattuaan hän meni 1922 vuoden ajaksi ilmavoimien palvelukseen ja sai mekaanikkokoulutuksen Santahaminan ilmailukoulussa sekä suoritti ohjaajan A-kurssitutkinnon.[2]
Tenkanen oli sen jälkeen 1923–1925 näyttelijänä Kotkan Teatterissa ja 1925–1941 Helsingin kaupungin poliisilaitoksen liikennetoimistossa liikennetapaturmien tutkijana ja tilastoitsijana. Hän oli innokas moottoripyöräilijä ja toimi Helsingin Moottoripyöräkerhon retkeilypäällikkönä. Jatkosodan alkaessa Tenkanen komennettiin taistelulähettien ja sotapoliisien kouluttajaksi puolustusvoimien moottoripyöräkoulutuskeskukseen Jyväskylään. Vuonna 1942 hänestä tuli pääesikunnan tiedotuskomppanian sotilaselokuvaaja eli TK-kuvaaja. Hän oli paikalla kuvaamassa Immolassa kesäkuussa 1942 kun Adolf Hitler tuli onnittelemaan marsalkka Mannerheimia tämän 75-vuotispäivänä. Hän oli myös kuvaamassa kun Suomen rauhanvaltuuskunta pääministeri Antti Hackzellin johdolla ylitti 7. syyskuuta 1944 Yliveden maantiellä rintamalinjan matkalla Moskovaan välirauhanneuvotteluihin. Tenkanen oli vielä kuvaamassa Lapin sodan taisteluja ja sodan jälkeen hän kuvasi miinanraivausta Suomenlahdella ja Porkkalan vuokra-alueen luovutusta Neuvostoliitolle. Sodanaikaisten TK-filmien 6 tonnin painoinen arkisto oli myös tilapäisesti sijoitettuna Tenkasen kesäasunnolle Espoon Lippajärvellä.[2]
Sotien jälkeen Tenkanen oli kuvaamassa Helsingin olympiakisoja vuonna 1952, professori Aapeli Saarisalon kanssa kuvaamassa Raamatun tapahtumapaikkoja Israelissa 1954 sekä 1958 Saarisalon kanssa Irakissa, Jordaniassa ja Syyriassa kuvaamassa arkeologisia kaivauksia. Tenkanen jäi eläkkeelle puolustusvoimien palveluksesta kesäkuussa 1959 sotilasvirkamieskapteenina. Vuonna 1964 hän oli vielä Suomen YK-toimiston lähettämänä Kyproksella kuvaamassa Suomen rauhanturvajoukkojen toimintaa. Tenkanen kuvasi kaikkiaan 36 dokumenttielokuvaa joista hänet palkittiin Jussi-kunniakirjalla.[2]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Ylen Elävä arkisto : Ensimmäinen maailmansota kotkalaisnuorukaisen näkemänä, haastattelu vuodelta 1995, audio 15 min, Yle Elävä arkisto.
- Itse asiassa kuultuna, tv-haastattelu vuodelta 1995, 47 min., Yle Areena.
- Reino Tenkasen kokoelma
| ||||||||||||||
