Reijo Norio

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Reijo Kustaa Juhani Norio (s. 6. tammikuuta 1934 Raahe) on eläkkeellä oleva lastentautien erikoislääkäri ja perinnöllisyyslääketieteen erikoislääkäri.

Norion vanhemmat olivat Raahen kaupunginjohtaja, DI Gösta Norio (vuoteen 1934 Nordström) ja Hilja Katariina Vuola. Hän avioitui 1960 Anna Maria Kaarina Korpelan kanssa.

Hän tuli ylioppilaaksi Raahen keskikoulun jatkoluokalta 1952 ja valmistui lääketieteen lisensiaatiksi 1960.

Perinnöllisyystieteen erikoislääkäri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hän aloitti perinnöllisyyslääketieteen Suomessa, neuvoi ihmisiä Väestöliiton klinikalla ja koulutti nuoria lääkäreitä alalle. Perinnöllisyyslääketiede tuli omaksi erikoisalakseen vuonna 1981, ja yli puolet alan erikoislääkäreistä oli vuosituhannen vaihteessa Norion entisiä oppilaita.

Norio oli Väestöliittoon vuonna 1971 perustetun perinnöllisyyslääkärin toimen ensimmäinen haltija vuoteen 1984. Perinnöllisyyttä koskevat kysymykset olivat askarruttaneet jo 1950-luvulla, mutta aiheen tärkeys ymmärrettiin vasta Norion väiteltyä tohtoriksi vuonna 1966 kongenitaalinefroosista, lasten munuaissairaudesta, jonka on todettu kuuluvan suomalseen tautiperintöön.

Varsinaisen perinnöllisyysneuvonnan ohella Norio ja hänen klinikkansa osallistuivat harvinaisten sairauksien kuvaamiseen ja geenikartoitukseen. Norio tutki suomalaisten perinnöllisten sairauksien taustoja perheaineistojen analyysien ja laajojen genealogisten selvitysten avulla. Tässä tarkoituksessa hän kävi kirkkoherranvirastoissa tekemässä sukututkimuksia eri puolilla Suomea.

Hän oli 1969–1970 Rinnekodin keskuslaitoksen apulaisylilääkäri ja 1970–1972 Rinnekoti-Säätiön vajaamielisten tutkimuslaitoksen johtaja

Hän myös hoiti lääketieteellisen genetiikan ensimmäistä apulaisprofessuuria Turun yliopistossa 1984 ja vs. professuuria Helsingin yliopistossa 1985-1987.

Kuoronjohtajana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lääkärin työn ohella Norio on tehnyt mittavan uran myös musiikin parissa. Hän suoritti kuoronjohtajan pätevyyden Klemetti-Opistossa. Hän toimi 1960-luvulla sekakuoro Oulun Laulun johtajana ja 1966–1974 Helsingissä Akateemisen Laulun johtajana. Hänen kiinnostuksensa on suuntautunut erityisesti barokkimusiikkiin. Hän on suomentanut yli kolmekymmentä kuoroteosta muun muassa Johann Sebastian Bachin Matteus-passion ja Georg Friedrich Händelin Messias-oratorion. Hän julkaisi 1974 levyn Matteus-passiota suomeksi ja 1985 kirjan Matteus-passion mestarin jäljillä. Hän oli myös monta vuotta Lääkäri ja vapaa-aika -lehden musiikkikolumnistina.

Muu toiminta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Myös suomen kielen vaaliminen on ollut musiikin ohella hänen harrastuksensa. Hän toimi Duodecim-seuran sanastolautakunnassa sekä ensimmäisen Lääketieteen termit -kirjan toimituskunnassa.

Kunnianosoitukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hän sai professorin arvon 1990.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Kääriäinen, Helena: Norio Reijo (1934–) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 3.4.2006. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Reijo Noriosta professori 18.1.1990. Helsingin Sanomat. Viitattu 31.10.2017.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]