Red Herring

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli kertoo lehdestä. Red herring tarkoittaa myös harhaanjohtavaa vihjettä.

Red Herring on entinen uusmediaan keskittynyt aikakausilehti ja nykyinen uutissivusto, joka järjestää teknologiajohtajille suunnattuja tapahtumia ympäri maailmaa.[1] Lehti on julkaissut vuodesta 1996 vuosittaisia top 100 -listoja mielenkiintoisista startup-yrityksistä.[2]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Red Herring -lehden perusti entinen pankkiiri Anthony Perkins 1993, ja se oli yksi 1990-luvun teknologiaallon merkittävimpiä uusmediaan keskittyneitä lehtiä. Lehteä ei kuitenkaan saatu kannattavaksi ja se lopetettiin 2003 IT-kuplan puhjetessa.[3][4] Lehti myytiin ranskalaiselle tietotekniikkayrittäjä Alex Vieuxelle, joka aloitti aikakausilehden julkaisun uudestaan vuonna 2004. Lehteä julkaistiin paperisena 2004 - 2007 minkä jälkeen siitä julkaistiin verkossa vuoteen 2011 saakka. Vuonna 2013 sivusto julkaisi enää muutaman uutisartikkelin viikossa ja toiminta oli top 100 startup tapahtumien järjestämistä.[5]

Red Herring Top 100 -listat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Red Herring julkaisee vuosittaisia listoja top 100 innovatiivisimmista startup-yrityksistä Euroopassa, Aasia, Amerikoissa ja koko maailmassa. Vuonna 2013 TechCrunch-lehden selvittäessä listausten toimintaperiaatetta, niin niihin osallistuakseen yritysten piti hakea mukaan kilpailuun ja maksaa 2900€ osallistumismaksu. Kilpailuun hakeneista yrityksistä Red Herring valitsi 100 heidän mielestään parasta jotka se julkaisee aakkosjärjestyksessä. Valintaan vaikutti muun muassa kasvuvauhti, teknologinen innovatiivisuus, johdon toimintakyky ja markkina-asema. Vuosina 2012 ja 2013 Euroopasta kilpailussa oli Red Herringin mukaan loppuun asti mukana noin 500 yritystä. Kilpailuun sisältyy kaksipäiväinen palkintojenjakotilaisuudessa jossa yritykset voivat verkostoitua ja löytää esimerkiksi sijoittajia tai jälleenmyyjiä. [5]

Kauppalehti on uutisessaan vuonna 2009 pitänyt Red Herringin top100 listoja hyvänä keinona uusien ja innovatiivisten teknologia yritysten tunnistamiseen.[6] Yleisradion Niko Antin kuvasi vuonna 2013 listalle päästyä kunnia-asiana startupeille ja, että ne hakevat sen kautta tunnustusta.[7]

Vuoden 2013 artikkelissaan TechCrunch kirjoitti kriittisesti siitä miten yritykset harvoin hakevat itsenäisesti kilpailuun ja, että Red Herring soittaa yrityksiä läpi tavalla joka vastaa myyntityötä, ja että tuomarointi ei ole läpinäkyvää.[8] Suomalainen ArcticStartup kommentoi edelleen TechCrunchin artikkelia siten, että kilpailuissa startupit viimekädessä ostavat Red Herringiltä tunnustuksen antaakseen vaikutelman uskottavuudesta.[9]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. About Red Herring. Viitattu 5 December 2015.
  2. Kauppalehti: Confidex ja nCore pääsivät lupaavimpien yritysten listalle Tärkeimmät talousuutiset | Kauppalehti. Viitattu 18.9.2022.
  3. Timo Poropudas: Red Herring lopettaa (Digitoday) Ilta-Sanomat. 3.3.2003. Viitattu 18.9.2022.
  4. Marko Mannila: Red Herring-lehden ilmestyminen loppuu (Digitoday) Ilta-Sanomat. 1.3.2003. Viitattu 18.9.2022.
  5. a b "Red Herring Rejects Charges That Its Awards "Take Advantage" of Startups", Tech Crunch, 19 February 2013. 
  6. Kauppalehti: Kuusi suomalaista nousi Red Herringin listalle Tärkeimmät talousuutiset | Kauppalehti. Viitattu 18.9.2022.
  7. Niko Antin: 12 lupaavaa suomalaista startup-yritystä yle.fi. Viitattu 18.9.2022.
  8. Tech in Asia - Connecting Asia's startup ecosystem www.techinasia.com. Viitattu 18.9.2022. (englanniksi)
  9. Are The Red Herring Awards "The Frat" Of Startup Awards? - ArcticStartup arcticstartup.com. 12.4.2013. Viitattu 18.9.2022. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]