Rebiya Kadeer

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Rebiya Kadeer
Rebiya Kadeer vuonna 2012.
Rebiya Kadeer vuonna 2012.
Henkilötiedot
Syntynyt 15. marraskuuta 1946
Xinjiang, Kiina
Ammatti uiguuriaktivisti

Rebiya Kadeer (uiguuriksi رابىيه قادىر, Rabiyä Qadir, ääntämys: [ˈrabɪjæ ˈqadɪr]; turkiksi Rabiya Kadir; yksink.: 热比娅·卡德尔; perint.: 熱比婭·卡德爾; pinyin: Rèbǐyǎ Kǎdé'ěr) (s. 15. marraskuuta 1946[1]) on Kiinan uiguurivähemmistöön kuuluva merkittävä liikenainen ja poliittinen aktivisti Luoteis-Xinjiangista. Hän on ollut Maailman uiguurikongressin puheenjohtaja marraskuusta 2006 lähtien.[2]

Elämäkerta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rebiya Kadeer syntyi Luoteis-Kiinan Xinjiangin alueella vuonna 1946. Hänen isänsä oli kullankaivaja ja Rebiya avioitui 15-vuotiaana. Hän auttoi elättämään kasvavaa perhettään kutomalla vaatteita ja kenkiä ja myymällä ne mustassa pörsissä. Kadeerin avioliitto päättyi eroon hänen ollessaan 28-vuotias. Eron jälkeen hän avasi ensin pesulan ja sulki sen myöhemmin siirtyen sijoittamaan kulutustuotteisiin. Vuonna 1978 hän avioitui Sidik Rouzin kanssa, joka oli ollut 1960-luvulla pidätettynä Kiinan vastaisen uiguuriliikkeen johtamisesta. Kader jatkoi s9ijoittamista ja siirtyi 1980-luvulla sijoittamaan kiinteistöihin. Vuonna 1987 hän avasi naisten bazaarin Ürümqissa, jota seurasi tavaratalo 1990-luvulla. Liiketoiminta laajeni entisestään ja Kadeer perusti kauppoja myös muualle Keski-Kiinaan nousten vuoteen 1993 mennessä Kiinan varakkaimmaksi naiseksi.[1] Hänen miehensä lähti maanpakoon Yhdysvaltoihin poliittisista syistä vuonna 1996. Kadeer pidätettiin vuonna 1999, koska hän lähetti miehelleen lehtileikkeitä. Hän sai kahdeksan vuoden tuomion, josta vapauduttuaan hän lähti vuonna 2005 maanpakoon Yhdysvaltoihin. Rebiya Kadeer kiistää yhteytensä Kiinassa vuonna 2009 puhjenneisiin mellakoihin ja tuomitsi väkivallan.[3]

Jeff Daniels on tehnyt Kadeerista dokumenttielokuvan Ten Conditions of Love (2009), jonka mukaantulo Melbournen elokuvajuhlille aiheutti sen, että kiinalaiset vetäytyivät ohjelmasta.[4] Kadeer osallistui kunniavieraana elokuvan ensi-iltaan Melbournen kaupungintalolla 8. elokuuta 2009.[5][6]

Vuonna 2004 hän sai Thorolf Rafton muistopalkinnon, joka annetaan ihmisoikeustyöstä. Vuonna 2006 hän oli puolestaan yhtenä ehdokkaana Nobelin rauhanpalkinnon saajaksi.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c 2010 Britannica Book of the Year, s. 93. Encyclopaedia Britannica. ISBN 978-1-61535-366-8. (englanniksi)
  2. Leadership of the World Uyghur Congress Uyghurcongress.org. Viitattu 10.7.2005.
  3. Tunnettu uiguuriaktivisti syytti Kiinaa ja kiisti osallisuutensa, HS 9.7.2009, s. A16
  4. Kiinalaiset boikotoivat filmifestivaalia uiguurikiistassa Yle.fi. Viitattu 22.7.2009.
  5. Kirsti Jönson: China tries to stop Rebiya movie in Australia Shanghaiist.com. Viitattu 22.7.2009. (englanniksi)
  6. John Mangan, Jill Stark & Mary-Anne Toy: Calm after storm: Kadeer film premiere peaceful The Age. 9.8.2009. Viitattu 5.2.2011. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä henkilöön liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.