Ravintolakauppa
Ravintolakauppa on yleistermi yrityskaupalle ravintolan vaihtaessa omistajaa. Ravintolan omistajan ja toiminnan harjoittajan ei tarvitse välttämättä olla sama taho: toiminnan harjoittaja voi myös vuokrata ravintolan kokonaisuutena käsittäen sekä kiinteän että irtaimen käyttöomaisuuden. Kaupan kyseessä ollen kohteena voivat olla ravintolan omistavan yhtiön osuudet tai osakkeet tai yrityksen liiketoiminta(yksikkö).[1]
Ravintola on liiketoimintayksikkö eikä sillä ole oikeudellista statusta. Kaupankohde muodostuu materilaalisista ja immateriaalisista oikeuksista. Ravintolan omistajalla, yksityishenkilöllä tai yhtiöllä on ravintolakaupassa kaupan osapuolen asema myyjänä. Kaupan luonteeseen tyypillisesti kuuluu, että myytävän kokonaisuuden arvo (kauppahinta) ei ole tuotannontekijöiden erillisarvojen summa.[2]
Ravintolakauppa poikkeaa mm. toimialan luvanvaraisuudesta johtuen muista yrityskaupoista siten, että kaupan lopulliseen voimaantuloon vaikuttavat sen sidosryhmät, esimerkiksi anniskelulupa ei voi olla kaupan kohteena eikä sitä voi siirtää toiselle. Tämä johtuu siitä, että toiminnan harjoittajan tulee täyttää tietyt kelpoisuusehdot, joiden täyttymisestä anniskelulupaviranomainen päättää, kun on kyseessä liiketoimintakauppa. Ravintolayhtiönkin (osakkeiden tai osuuksien) kaupan yhteydessä tulee majoriteettiomistuksen muutoksesta ilmoittaa lupaviranomaiselle. Myös vuokraoikeuden siirto ostajalle vaatii yleensä vuokranantajan hyväksynnän, mitä käytäntöä on nimenomaisena vuokrasopimusehtona alettu kirjata osapuolten keskeisiin vuokrasopimuksiin. Laki liikehuoneistojen vuokrauksesta sallii tosin suuren sopimusvapauden[3], mutta vuokranantajan intressissä on tietää etukäteen kuka ja/tai mikä tulee edellisen vuokralaisen sijaan ja heikkeneekö sen asema mahdollisesti vuokralaisen vaihtuessa.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Larnemaa Ari: Ravintolakaupan sidosryhmät. Diplomityö. Helsinki: Haaga Instituutti, 1997. Teoksen verkkoversio (pdf) (viitattu 7.7.2011). (Arkistoitu – Internet Archive)