Rauta(III)fluoridi

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Rauta(III)fluoridi
Fluorid železitý.PNG
FeF3structure.jpg
Tunnisteet
CAS-numero 7783-50-8
Ominaisuudet
Molekyylikaava FeF3
Moolimassa 112,85
Ulkomuoto Kidevedettömänä vihreää, kidevedellisenä kellanruskeaa kiteistä ainetta
Sulamispiste 1 000 °C[1]
Tiheys 3,87 g/cm3[2]
Liukoisuus veteen 59,2 g/l (25 °C)[2]

Rauta(III)fluoridi (FeF3) eli ferrifluoridi on rauta- ja fluoridi-ionien muodostama epäorgaaninen ioniyhdiste. Yhdistettä käytetään katalyyttinä ja fluoraavana reagenssina orgaanisen kemian synteeseissä sekä magneettien valmistamiseen.

Ominaisuudet, valmistus ja käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Huoneenlämpötilassa rauta(III)fluoridi on vihreää kiteistä ainetta. Yhdisteen alkeiskoppi on rombinen. Kidevedettömän yhdisteen lisäksi tunnetaan myös kidevedellinen trihydraatti (FeF3·3H2O). Tämä on väriltään kellertävänruskeaa kiteistä ainetta ja sillä on kaksi kidemuotoa α- ja β-muodot. Rauta(III)fluoridi liukenee hieman veteen ja on liukenematonta orgaanisiin liuottimiin. Fluoridiliuoksiin aine liukenee muodostaen heksafluoroferraatti(III)ioneja ([FeF6]3-).[1][3][4]

Kidevedetöntä rauta(III)fluoridia valmistetaan rauta(III)kloridin ja vetyfluoridin välisellä reaktiolla. Kidevedellistä yhdistettä saadaan liuottamalla rauta(III)oksidia vetyfluoridin vesiliuokseen ja haihduttamalla vesi pois. Se voidaan myös kiteyttää vetyfluoridiliuoksesta.[1][3][4]

FeCl3 + 3 HF → FeF3 + 3 HCl
Fe2O3 + 6 HF → 2 FeF3 + 3 H2O

Rauta(III)fluoridia käytetään pääasiassa rautakobolttineodyymimagneettien valmistamiseen. Sitä käytetään myös orgaanisen kemian synteeseissä fluoraavana reagenssina sekä fluoraus-, polymerointi- ja hydrokrakkausreaktioiden katalyyttinä. Se katalysoi myös ksenonin ja fluorin välisten sidosten muodostumista. Rauta(III)fluoridia voidaan myös lisätä valuraudan joukkoon ja siitä valmistetaan eräitä keraameja.[1][3][4]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Dayal T. Meshri: Fluorine Compounds, Inorganic, Iron, Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2004. Viitattu 10.1.2019.
  2. a b William M. Haynes, David R. Lide, Thomas J. Bruno: CRC Handbook of Chemistry and Physics, s. 4–69. 39th Edition. CRC Press, 2012. ISBN 978-1439880494. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 27.1.2019). (englanniksi)
  3. a b c Alan M. Stolzenberg: Iron Compounds, Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2004. Viitattu 27.1.2019.
  4. a b c Perry, Dale L.: Handbook of Inorganic Compounds, s. 170. 2. painos. CRC Press, 2016. ISBN 9781439814628. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 27.1.2019). (englanniksi)